Warhammer on todennäköisesti tuttu niille pitkän linjan pelaajille, jotka ovat harrastaneet miniatyyrisotapelejä. Tietokone- tai konsolipelien osalta tämä Games Workshopin kehittämä fantasiamaailma ei ole ollut yhtä relevantti, vaikka kymmenen vuotta sitten julkaistiin PC:lle ja Playstationille varsin erinomainen reaaliaikataktiikkapeli Warhammer: Dark Omen. Nyt vanha kunnon sotavasara tekee paluuta digitaalisen viihteen areenoille monella rintamalla, kuten World of Warcraftin tappajaksi kaavaillun PC-pelin muodossa. Koska reaaliaikastrategiapelit ovat osoittaneet toimivuutensa jo useampaankin otteeseen Xbox 360:lla, yrittää uusi Warhammer OnlinenWarhammer: Battle March myös näille apajille.
Warhammer: Battle March pohjautuu pari vuotta sitten PC:lle julkaistuun reaaliaikataktiikkapeliin. Itseasiassa Warhammer: Mark of ChaosBattle March on eräänlainen laajennus tuolle alkuperäiselle julkaisulle. Se sisältää Mark of Chaosin kaksi kampanjaa ja neljä pöytäpelistä tuttua osapuolta, jotka ovat Ihmisten Imperiumi, Jalohaltiat, Kaaoksen soturit ja Rottaihmiset. Lisäksi peliin on kehitetty yksi kampanja lisää ja kaksi uutta osapuolta: Pimeyden haltiat sekä örkeistä ja goblineista muodostuvan liittouman.
Virallisesti konsolipelien genremääritykset eivät tunne termiä ”reaaliaikainen taktiikkapeli”, mutta Warhammer: Battle March ottaa selvän pesäeron perinteisiin strategianaksutteluihin. Minkäänlaista resurssien hallintaa ei tällä kertaa pelaajan hartioille laiteta, joten taisteluiden aikana ei rakennella tuotantolaitoksia tai taisteluyksiköitä. Sen sijaan armeija kootaan ennen tosi toimia ja tällä kokoonpanolla pitää selvitä rähinän loppuun asti. Vahvistuksia tai lisäyksiköitä ei anneta taistelun aikana, joten pelaajan taktiset kyvyt pääsevät Warhammer: Battle Marchissa paremmin oikeuksiinsa kuin esimerkiksi Command & Conquer 3:ssa. Ote on muutoinkin taktisempi RTS-peleihin verrattuna. Yksiköiden rintamasuunnalla on suuri merkitys, joten jos vihollisen ratsuväki karauttaa omien miekkamiesten päälle näiden selkäpuolelta, tietää se omille raskaita tappioita. Yksiköt noudattavat varsin perinteistä kivi-paperi-sakset -periaatetta, joten esimerkiksi keihäsmiehet ovat hyvä vastalääke ratsuväkeä vastaan. Lisäksi joukkojen muodostelmiin voi vaikuttaa. Mikäli vihollisen tykit ampuvat omien päälle kuolemaa, voi tappioita vähentää käskemällä miehet hajaantumaan leveämpään muodostelmaan. Lisäksi sotilaiden taisteluhalukkuudella on suuri merkitys sotatantereen tapahtumiin. Tappioasemassa yksikkö voi ottaa jalat alleen, mikäli vihollisen ylivoima käy liian murhaavaksi.
Sankarieepos
Pelissä on myös sankareita, jotka voi joko liittää osaksi toista yksikköä tai sitten antaa niiden olla itsenäisinä yksikköinä. Yksikön johtajina he parantavat kanssataistelijoidensa kykyjä, mutta myös yksinään ne ovat varsin vakuuttavia tappokoneita. Esimerkiksi voimakkaat velhot voivat ampua tulipalloja aiheuttaen massiivista vahinkoa vihollissotureille. Vihollisen sankarihahmon kohdatessaan alkaa kaksintaistelu, joka on oikeastaan ihan oma pelinsä. Kaksintaistelu tapahtuu muuten automaattisesti, mutta sankarin erikoistaitoja käyttääkseen tarvitsee pelaajan ottaa ohjat omiin käsiin. Tämän vuoksi kaksintaistelu ei toimi kokonaisuuden kannalta hyvin. Ne kestävät liian pitkään ja vievät huomion muulta sotimiselta. Jos haluaa saada sankarinsa kaksintaistelussa niskan päälle, saattavat muut yksiköt ottaa parhaillaan turpaansa. Vastaavasti sankariaan ei oikein parane hylätä omin päin kaksinkamppailuun, sillä hän ei pärjää ilman kaitsentaa varsinkaan tekoälyä vastaan taistellessa.
Warhammer: Battle March seuraa aiemmin julkaistujen RTS-pelien jalanjälkiä ohjauksensa suhteen, joten Command & Conquer 3 -veteraanit luultavasti omaksuvat pelin nopeasti. Oppimiskäyrä on kuitenkin selkeästi jyrkempi keskiverto RTS-peliin verrattuna. Erilaisia käskyjä on huomattavasti enemmän ja osa näistä tuntuu varsin turhilta. Esimerkiksi armeijansa voi käskeä kulkemaan joko normaalimarssia tai juoksuvauhtia, mikä tekee käskyttämisestä turhan monimutkaista. Ristiohjaimen avulla löytyy myös monia muita käskyjä, jotka onneksi käydään läpi pelin opetusosuudessa, mutta ne eivät välttämättä jää ensimmäisellä kerralla mieleen. Toisaalta läheskään kaikkia niistä ei todellisuudessa tarvitse, joten Warhammer: Battle March ei ole mahdoton peli oppia. Kärsivällisyyttä se kuitenkin vaatii.
Kolme kampanjaa seuraavat eeppistä fantasiasotaa joko Imperiumin, Kaaoksen tai örkkien näkökulmasta. Jokaisessa niistä riittää pelattavaa runsaasti, joten jopa yksinäiselle nojatuolikenraalille riittää tekemistä viikoiksi. Kampanjat ovat luonteeltaan lineaarisia seuraten valitun armeijan edesottamuksia taistelusta taisteluun ennalta määrätyssä järjestyksessä, joskin välillä pelaajalle annetaan mahdollisuus suorittaa vaihtoehtoisia tehtäviä. Koska kampanjoiden tarinoista ei juurikaan jää jälkipolville erityistä kerrottavaa, olisi ollut järkevämpää luoda jonkinlainen avoin ja dynaaminen kampanja PC:n Total War -pelien tapaan.
Värikkyyttä armeijan harmaisiin
Kampanjan lisäksi tietokonetta vastaan voi ottaa pikapelin tai haastaa ihmispelaajan sotaan verkkopelissä. Verkkopelin kannalta mielenkiintoinen on mahdollisuus rakentaa armeijansa tarkoitusta varten luodulla editorilla. Sen lisäksi, että pelaaja voi muokata kokoonpanoa mieleisekseen, voi editorilla vaikuttaa jonkin verran myös yksiköiden ulkonäköön. Yksiköiden väritystä voi muuttaa ja armeijan lipun voi vaihtaa. Tiettyjä yksiköitä voi muokata tätäkin monipuolisemmin, kuten antamalla niille persoonallisuutta lisääviä varusteita päälle.
Graafisesti peli ei ole näteimmästä päästä, mutta ulkoasu ajaa asiansa. Yksiköt näyttävät siedettäviltä, joskin esimerkiksi miekkamiehiä on vaikea erottaa kiväärimiehistä kameran ollessa korkealla. Maasto on epätarkkaa ja yksinkertaisesti toteutettua. Yleinen presentaatio kaipaisi muutenkin kohennusta. Kampanjan aloittava silmiä hivelevä video vie näyttävyydessään pelaajan eeppisiin tunnelmiin, mutta välianimaatiot on tehty käyttäen pelin omaa grafiikkamoottoria, mistä syystä niiden rumuus vetää vertoja örkin takamukselle. Äänitoteutus ei ole yhtä rikkaan dynaaminen kuin esimerkiksi EA:n RTS-peleissä, mutta tuhon ja verenvuodatuksen sinfonia hoitaa hommansa. Sankarihahmojen liian usein toistuvat huudahdukset aiheuttavat ärsyyntymistä.
Warhammer: Battle March ei ole aivan yhtä toimiva paketti kuin Command & Conquer 3: Kane's Wrath, mutta se oikeuttaa silti olemassaolonsa. Resurssien hallinnan jättäminen pois on linjassa alkuperäisen Warhammer-miniatyyripelin hengen kanssa, joskin samaan syvällisyyteen Battle March ei pääse. Kampanjoita jaksaa pelata, vaikka mitään erityisen mieltä ylentävää ei niistäkään jää käteen. Omilla persoonallisesti muokatuilla armeijoilla käydyt verkkopelit ovatkin viime kädessä Warhammer: Battle Marchin kohokohta. Vioistaan huolimatta tämä reaaliaikainen taktiikkapeli on harkinnan arvoinen vaihtoehto muille RTS-peleille. Sopiikin toivoa, että peliä kehitettäisiin pidemmälle lisäosien muodossa.
