WWE Smackdown vs. Raw 2009

Keskiyön ohjelmapaikoilla

Show-, näytös- tai pellepaini, kutsuu sitä sitten miksi hyvänsä, kuuluu lajina jenkkien suosituimpien töllösarjojen piiriin. Suurin ja nimekkäin promootio, World Wrestling Entertainment (ent. World Wrestling Federation) on tarjoillut faneille matseja jo yli kolmekymmentä vuotta, ja se omistaa kolme tunnetuinta alan brändiä: lippulaiva Raw, sisarshow Smackdown ja vastikään ostettu, pikkuveljen paikan täyttävä ECW. SubTV pyöritti keskiyön ohjelmapaikoilla kahta ensiksi mainittua, mutta nykyään vain Smackdown näkyy ilmaiskanavien puolelta. Suomeenkin on perustettu aikoinaan kolme vastaavanlaisia yritystä. Viimeisin niistä nimeltään Fight Club Finland, jonka järjestämille livetapahtumille tuntuu löytyvän indie-henkisiä katsojia.

Kaikille tämä mukaurheilu ei siltikään maistu. Showpaini on selkeä vedenjakaja mielipiteiden suhteen. Useimmiten katsotaan lähetyksiä viikottain tai sitten ei olla kuultu yhdestäkään kehäjulkkiksesta. Monimutkaiset juonikuviot sekä tiuhaan muuttuvat hyvän/pahan roolit toki vaativat jatkuvaa vahtaamista, sillä pelkkänä muskelimiesten mättäjäisinä WWE:n ohjelmat ovat sangen yksiulotteista hupia. Henkilöhahmot ovat olennainen asia tämänkin viihdemuodon kohdalla, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään Kauniit&Rohkeat -draamamateriaalia. Miettikää; olisiko Hulk Hoganin Atomic Leg Drop yhtään mitään, jos liikkeen tekisi joku muu. Entäpä The Rockin nimikkoheitto Rock Bottom? Olet varmasti nähnyt räväkämpiäkin temppuja. Fiilis tulee suurilta osin lihaskimppujen vetämien roolien kautta, ja persoonallisuuksien korostaminen on vedetty niin överiksi, että hitaampikin kaveri pysyy kärryillä.

Smackdownin eli tuttavallisemmin smäkärin fanit ovat pääpiirteittäin yksi yhteen videopelejä kuluttavan ydinyleisön kanssa, joten ei liene suuri yllätys, että YUKE's ja THQ ovat tuottaneet näitä julkaisuja hyllyn täydeltä. Eihän siinä mitään, mikäli vuosittaiset uudelleenlämmittelyt sisältäisivät oikeasti jotain uutta sisältöä. Lajityypin ykkönen on edelleen Nintendo 64:n aikana säväyttänyt WWF No Mercy, ja se jos mikä kertoo karua kieltään viime aikojen laadusta – tai sen puutteesta. Onnistuisiko WWE Smackdown vs. Raw 2009 viimein kääntämään pelisarjan suunnan uuteen nousuun?

Ei ainakaan karsittu

Tässä vaiheessa pitänee paljastaa, etteivät vuoden 09 kuviot ole uudistuneet ollenkaan. Pelattavuus ja ulkoasu ovat tismalleen identtiset WWE Smackdown vs. Raw 2008:n kanssa, eikä sisältöäkään voi kuvailla vuosipäivityksen arvoiseksi: Mainospuheissa etukäteen hypetetty fokuksen suuntaaminen 2v2 (tag team) -matseihin osoittautuu tyhjäksi löpinäksi; joukkuematsit skulaavat kuin ennenkin, eikä mikään yksittäinen kikka sitä muuta suuntaan tai toiseen. Road to Wrestlemania -pelitila on sekin vain uudelleen nimetty uramoodi viime vuodelta samoilla pähkähulluilla tarinalinjoilla. Urheilupelien ostoperusteeksi käy toki kausilisenssin tuoma autenttisuuden mielikuva, mutta kiinnostavatko muutamat puolituntemattomat tulokkaat (Kofi Kingston) ketään, kun kuumimmat supertähdet ovat yhtälailla napinpainalluksen ulottuvilla. Mestaruusvyötkin vaihtavat omistajaa niin useasti, että tuoreinkin lisenssi on viikossa vanhentunut. Smackdown vs Raw -sarjasta löytyy lääke tähän, nimittäin mahdollisuus rakentaa haluamansa (lue: senhetkiset) kokoonpanot kausitilan (Season) alussa. Suosittelen hyödyntämään.

Tämän vuosikerran positiiviseksi puoleksi voidaan lukea se, että pelisarjan parhaimpia puolia ei ole ainakaan karsittu pois, joten taso pysyy kutakuinkin entisellään – toisin kuin vaikkapa Pro Evolution Soccereiden kohdalla. Smäkärin hahmoeditori on tämän hetken kattavin ja monipuolisin luomiskoneisto. Oman alter egon egon viilaamiseen saa upotettua helposti yhden illan; säädettävää riittää kasvonpiirteistä liikevalikoimaan ja sisääntuloon. Runsaudenpula saattaa iskeä myös yrittäessään päättää sopivaa matsityyppiä monen kymmenen ehdokkaan joukosta. WWE Smackdown vs. Raw'n hauskin puoli on kimppapeli, jossa neljä kaverusta hyppää kehiin samalta sohvalta. Kavereiden (kanssa) murjominen takaa hupia moneksi illaksi, mikäli porukka on oikeahenkistä. Verkkokekkerit käyvät hyvin vähemmän henkilökohtaisesta korvikkeesta, mutta tällöin täytyy varautua konevastustajien poissaoloon.

Smackdown vs. Raw 09:stä on helppo vetää johtopäätökset hankinnan kannalta. Sarjan fanit nauttivat siitä sellaisenaan, sillä peli on omiaan nostattamaan fiilistä uudelleen SvR08:n mättämisen tauottua. Vähemmän painiin perehtyneille voin suositella vilkaisua alekoreihin, joista voi napata mukaansa vanhemman vuosikerran julkaisun pikkurahalla. Myönnettäköön, Smackdown vs. Raw -pelisarja on hallitseva mestari videopelien painoluokassa, mutta se on vähän sama kuin kehuisi Suomea parhaaksi pesäpallomaaksi. Ainoa haastaja kun on TNA Impact!, joka oli pienen tuotantopanoksen takia harvinaisen rikkinäinen ja buginen. Smäkäri tarvitsisi nyt samanlaisen piristysruiskeen kuin mikä tuikattiin EA:n sporttiosastoon vuosi sitten. Olisikohan 2k:n kehitystiimi projektia vailla?