Pelihallista kotiin
Silent Scope oli yksi yhdenkäden sormilla laskettavista PS2:n julkaisupeleistä, joten odotukset sen
suhteen olivat melko korkealla. Kolikkopelihalleista tuttu toimintapeli Silent Scope on siis kääntynyt Sonyn mustalle tornille. Kolikkoversiossa ihastuttanutta kivääriä ei kuitenkaan kauppoihin saatu, joten
osa kolikkopelin viehätyksestä oli oitis poissa. Kolikkopelinä Silent Scope ei ollut mikä tahansa aivoton räiskintä, sillä se vaati pelaajaa oikeasti tähtäämään menestyäkseen pelissä. Nopeat refleksit ja tarkkuus
olivat avaimet menestykseen. Arcade-käännökset kotikoneille eivät ole yleensä päässeet esikuviensa tasolle ja tehtävä tuntuu tälläkin kertaa olleen mahdoton.
Silent Scope:n storymode tarjoaa kliseemäisen juonen, joka on nähty ja koettu ehkäpä liiankin monta kertaa. Aseistautunut terroristijärjestö on kaapannut Presidentin ja hänen perheensä Chicagossa. Terroristit vaativat johtajansa vapauttamista vankilasta
vastineeksi Presidentin ja hänen perheen vapauttamisesta. Hallitus päättää pyytää pelaajan ohjaamalta ammattilais tarkka-ampujalta apua Presidentin vapauttamisessa. Storymoden lisäksi pelissä on mukana harjoittelu -ja time attack osiot. Storymodessa on kuusi eri osiota ja pelaaja voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun valinnoillaan. Pelaaja joutuu esimerksi miettimään mennäkö rikollispomon luo suoraan metsän läpi
vai vaihtoehtoisesti laskuvarjolla lentokoneesta. Storymode on todella kaavamainen, tasojen teeman vaihtuessa pelaaja kohtaa pääpomon, jota pitää mielellään ampua kylmästi päähän. Kolikkopelit kompuroivat usein pelin pituudessa, niin myös Silent Scope. Storymoden läpäisyssä kestää korkeintaan kymmenisen minuuttia, aikarajan pakottaessa pelaajan
ripeään toimintaan. Storymoden läpäisyn erilaiset vaihtoehdot on nopeasti läpikäyty, eivätkä timeattack ja harjoittelu jaksa kauaa kiinnostaa. Tuntuukin, että täysihintaiseksi peliksi Silent Scope on ennätys lyhyt. Kaksinpelin puute tuntuu oudolta, sillä se olisi tuonut hieman lisäaikaa pelille.
Silent
Scope suorastaan huutaa alkuperäisversion kivääriä. DS2:lla
ohjaus luonnistuu moitteetta, mutta tunnelma on kaukana
alkuperäisversion hegemoniasta. Pelissä on kaksi eri tähtäysvaihtoehtoa.
Kiikarintakaisen ristikon avulla headshot luonnistuu pienellä
sihtailulla. Lähitaistelua varten peli tarjoaa kiikarittoman
tähtäyksen. Kiikaritähtäintä tarvitaan lähinnä kauempien
kohteiden eliminoimiseen, lisäksi sen kautta näkee pimeässä
huomattavasti tavallista paremmin. Avain menestykseen onkin
kummankin tilan tehokas käyttö. Aikarajan vuoksi kauempiakin
kohteita pitää opetella ampumaan ilman hidasta kiikaritähtäintä.
Ei silmiä hivelevä
Grafiikaltaan Silent Scope on suora käännös kolikkopelistä. Kolikkopelin vanhahtavaa grafiikkaa ei Konami ole PS2-versioon parannellut. Ei grafiikassa mitään rajuja virheitä ole, mutta ei se erityisen loistokasta katsottavaakaan ole. Konamilla lienee tullut hieman kiire saada peli ulos PS2:n julkaisuun, joten pieni viimeistelemättömyys paistaa läpi. Pahikset ovat toistensa klooneja, eivätkä erityisesti säväytä. Vihulaisten animointi on myös melko jäykkää, niillä on käytännössä yksi kuolinanimaatio.
Ammuitpa sitten päähän tai käteen, niin pahis kaatuu samanlailla. Onneksi Silent Scope sentään pyörii nopeasti, joten tahmailu ei ole ongelma. Yleisvaikutelma pelistä on melko karu, lisää yksityiskohtia olisi tarvittu rankasti. Kenttä suunnittelu ei tarjoa mitään yllätävää. Mukana on pakolliset varastot ja pilvenpiirtäjät. Äänipuoli on jälleen kerran tuttua ja turvallista. Ammunnat ja kulkuvälineiden äänet kuulostavat melko aidoilta, mutta mitään uutta ja yllättävää ei ole keksitty. Soundtrack on mukiinmenevä ja toimii hyvin pelitilanteiden mukaan.
Silent Scope on lyhyydestä ja viimeistelemättömyydestä johtuen
keskinkertainen peli. Kolikkohallissa tämä toimii mainiosti
lyhyinä sessioina kunnon aseen kanssa, mutta kotona peli
muuttuu alkuinnostuksen jälkeen melko nopeasti pakkopullaksi.
PS2-version extrat eivät tarjoa storymodeen verrattavaa
toimintaa, joka vangitsisi pelin ääreen. Melko vaatimaton
grafiikka, moninpelin puute ja lyhyt kesto vievät peliltä
pohjan, jolloin se jää muutaman päivän peluun jälkeen hyllyyn
pölyttymään. Jos mahdollista kannattaa mielummin tutusta
pelin kolikkoversioon, sillä se tarjoaa huomattomasti autenttisemman
tunnelman kuin PS2-versio. Toivottavasti Konami saa korjattua
virheensä Silent Scope 2:een.
