Ota haaviin apinamies
Ape Escape ilmestyi alunperin PSOnelle vuonna 1999, jolloin sitä pidettiin aikaansa edellä olevana tasoloikkana. Nyt peli sai tuoreen PSP-käännöksen, mutta vuodet ovat nakertaneet apinoinnin viehätystä merkittävästi. Parempia tasoloikkia on vuosien varrella nähty pilvin pimein, joten peli tuskin saa Ape Escape -ummikoita innostumaan. Alkuperäisversiota pelanneille pelkkä grafiikkapäivitys ei välttämättä riitä pelihimoja nostattamaan.
Pelin hyperpirteässä tarinassa joukko apinoita pakenee aikakoneella muinaishistoriaan, ja pelaajan tehtäväksi jää ärsyttävien elukoitten pyydystäminen. Pelissä ohjataan Spike-nimistä animepoikaa, joka on varustautunut aikahaavilla ja noin kymmenellä muulla ihmevempaimella. Aikahaavilla pyydystetään apinoita takaisin oikeaan aikaan. Muita kerättäviä vekottimia ovat muun muassa ritsa, kauko-ohjattava auto ja apinoiden tainnutukseen soveltuva valosapeli.
Vekottimissa piisaa mukavasti mielikuvituksellisuutta, ja varsinkin juoksunopeutta lisäävä hula-vanne nostatti hymyn huulille. Vempainten määrässä piilee myös varjopuoli: aina uuden esineen löydyttyä pelaaja joutuu selaamaan läpi ärsyttävän määrän opastavia teksti-ikkunoita. Varsinkin pelin alkupuolella neuvovia tekstinpätkiä pursuaa siinä määrin joka tuutista, että pelaaminen tuntuu tylsältä pänttäämiseltä.
Aikoihin eletty
Peli etenee perinteikkään kaavamaisesti maailmasta ja kentästä toiseen. Eri maailmat sijoittuvat hauskasti historian eri aikakausiin aina dinosauruksia vilisevästä jurakaudesta viluiseen jääkauteen. Jokaisessa kentässä pitää pyydystää tietty määrä marakatteja, jotta tie seuraavaan koitokseen avautuisi. Haavilla huitomisen lomassa pompitaan, uidaan ja vältellään satunnaisia hirviöitä. Ja tietysti luetaan pitkiä pätkiä opastavaa tekstiä.
Ellei pelaaja omaa riittävästi Ape Escape -fanikerrointa, peli tuntuu haukotuttavan perinteiseltä tasoloikalta. Uneliaisuutta lisäävät vielä pitkät, levyä sahaavat lataustauot. Lataustaukojen ja tekstiruutujen määrä saa pelin tuntumaan laahaavalta, varsinkin kun kannettavien pelien olisi hyvä soveltua pikaisiin sessioihin.
Alkuperäisessä pelissä Spike pystyi huitomaan analogitatilla vapaasti eri suuntiin, mutta PSP on asettanut tälle ikävän rajoituksen. Nyt hyökkäys onnistuu vain eteenpäin, mikä tekee vikkelien apinoiden pyydystämisestä kankeaa.
Yksi apina liikaa
Jos Ape Escapesta voi sanoa jotain hyvää, se sentään näyttää ja kuulostaa miellyttävältä. Värimaailma on pirteän selkeä, anime-tyyliset hahmot pidettäviä ja musiikit lystikkään meneviä. Ruudunpäivitys pysyy useimmiten sen verran hyvin kurissa, että vaikka peukalot puutuvatkin pelin parissa, silmät sentään säästyvät. Mitä tulee pääroolissa meuhkaaviin apinoihin, jotkut tykkää, minä en. Umpikehnon Ape Academyn jättämät traumat ovat tappaneet potentiaalisen apinamiehen minussa. Nyt pelkkä apinoiden näkeminen saa hampaat kiristymään.
Kankeasti perässä laahaava kamera ei tee oloa yhtään helpommaksi. Kameran saa keskitettyä Spiken selän taakse sivuliipasimella, mutta muuten sillä on ikävä tapa takertua nurkkiin ja muihin esteisiin. Tarkkuutta vaativat hyppelykohdat tuntuvat kameran takia tarpeettoman hankalilta.
Alkuperäisen version hymyilyttävä karisma paistaa paikoitellen vikojen läpi, ja nostalgiatrippinä peli saattaa kelvata sarjan faneille. Paremmat nostalgiakicksit kuitenkin saa, jos iskee alkuperäisen Ape Escapen pleikkarin kelkkaan.
