Olemme saaneet nauttia EA:n Madden-sarjasta jo yli kymmenen vuoden ajan. EA:n joka vuosi päivittyvillä peleillä on omat faninsa ja vihaajansa. Mutta mikä ihmeen Madden? Moni ei ole peliin valitettavasti edes tutustunut, sillä jenkkifutiksen näkyvyys ja siten myös peliin kohdistunut mielenkiinto Suomessa on valitettavan vähäistä. No, maassa maan tavalla. EA:n jenkkifutis-sarja on pelin taktisen luonteen mukaisesti nimetty osuvasti valmentajalegendan John Maddenin mukaan. Aktiiviuransa jälkeen John Madden on viihdyttänyt jenkkifutiksen katsojia TV-kommentaattorina saaden aikojen saatossa jo 11 "Outstanding Sports Personality-Analyst" -Emmy-palkintoa. John Maddenin rinnalla Suomen Häyriset ja Kyllösetkin kalpenevat.
Madden 2002 on toinen PS2:lle julkaistu Madden-peli. Ensimmäinen julkaistiin pienellä kiireellä, mutta lopputulos oli kiireestä huolimatta todella hyvä ja ansaitusti PS2-pelien ehdotonta parhaimmistoa. Nyt EA on pystynyt keskittymään pelin hiomiseen entistäkin paremmaksi ja on käyttänyt aikaa mm. pelaajien kasvoihin. Viilauksien ohella jo melko täydelliseen peliin on lisätty kokonaan uusiakin juttuja, merkittävimpinä kätevä kahden minuutin pikapeli ja kunnollinen training-moodi, jossa voi mukavasti oppia jenkkifutiksen saloja ja päästä todella sisään peliin.
Hauska tapa oppia jenkkifutis
Keltanokan kannattaa kuluttaa hieman aikaa ja perehtyä jenkkifutiksen sääntöihin ja pelin kulkuun. Sekään ei ole välttämätöntä, sillä pikapelin saa käyntiin nopeasti ja tekemällähän oppii, jos on vähänkään käsitystä mistä on kysymys. Netissä jenkkifutikseen voi tutustua suomenkielisillä sivuilla vaikka osoitteessa http://erkko.pp.htv.fi/jefu/index.html. Easyplayn avulla vauhtiin pääsee nopeasti. Jahka perusasiat ja pelin kulku ovat selvillä, kannattaa perehtyä jenkkifutiksen saloihin itsensä John Maddenin opastuksella menemällä training-modeen, jossa käydään havainnollisella tavalla läpi pelitaktiikat: mitä, milloin ja miksi? Pikkuhiljaa pelaajalle paljastuu jenkkifutiksen taktisuus ja hienommat piirteet, jotka muuten jäisivät helposti havaitsematta.
Mitä ei ole, sitä ei tarvita
Perinteiseen EA-tyyliin nippeleissä löytyy. Kattavien ”jokaiselle jotakin” -pelisäätöjen lisäksi pelitiloja on vähintäänkin riittävästi. Mainittujen pikapelien ja training-moodin lisäksi pelikentältä löytyy vakiokauraa: näytöspelit, kausi ja urapelit. Lisäksi valikoimasta löytyvät tilannepelit, joissa pelaaja saa ratkaistavakseen jonkin pelitilanteen. Jenkkifutiksen ystäville Maddenin suola ystäville onkin uramoodi (franchise) pelaajavaihtoineen kaikkineen. Uramoodin kestoa on venytetty kolmeenkymmeneen (!) pelikauteen ja tietenkin kaikilla NFL:n 31:llä eri joukkueella. Kaikki tämä löytyy tietysti EA:n tapaan kattavilla tilastoinneilla. Ketään ei varmastikaan enää yllätä, että tämäkin EA:n peli on melkoinen muistikorttirohmu? Maddenia voi pelata myös simumoodissa, jossa kaikkia otteluita ei tarvitse itse pelata. Tämä on ihan jees-juttu tahkottaessa ura-moodin kolmeakymmentä kautta.
Kuten NHL:ssä, myös Maddenissa keräillään kortteja. Maddenin haastetehtävistä saa tokeneita, joilla voi ostaa kortteja. Kortteja voi myös vaihtaa tai jopa myydä saadakseen tokeneita. Kahden pelaajan peleissä kortteja voi myös pelata. Kortteja on viittä eri tyyppiä: nykypelaajat, historialliset pelaajat, joukkueet, stadionit ja huijaukset. Korttien keräily ja pelin ominaisuuksien aukominen kannustaa pelaamista ja tuo pelaamisen edetessä peliin uutta potkua.
Omien pelaajien ja joukkueiden rakentaminen on lähes kuin oma pelinsä pelin sisällä (ihan kuin Maddenista ei jo muutenkin löytyisi tarpeeksi pelattavaa). Pituuden ja painon lisäksi valittavissa ovat myös pelaajien kasvonpiirteet sekä jenkkifutiksen henkeen sopivasti myös pelaajien eri ruumiinosat ja niiden lihas/rasva -prosentit. Lienee turha sanoa, että myös varusteet ovat valittavissa, mutta ne voi valita myös eri pelialustojen mukaan. Pelaajien ominaisuudet taas sitten vaikuttavat pelaajien kykyihin pelikentällä.
Kaunis kuten viimeksikin
Graafisesti peli on hyvän näköinen, mutta niin oli myös Madden 2001. Miinusmerkkinä silmään iskee interlace-ilmiö, jota ei ole saatu kunnolla kuriin kaikissa tilanteissa. Grafiikan kehitystä ei huomaa heti ensisilmäyksellä, mutta lähikuvissa ja pelaaja-animaatioissa on tapahtunut selvää kehitystä. Toimivat komeat uusinnat ja kuvauskulmat välittävät TV-tunnelman hyvin. Pelaaja-animaatiot ja valmentajat ovat uskomattoman aidon näköisiä. Kaunis grafiikka pyörii lisäksi lähes aina täydellisellä 50 fps –nopeudella, joten visuaaliselta puolelta ei valituksen sanaa juuri löydy.
Äänipuolella kentän tunnelma on paikallaan, mutta Maddenin hieman kuivahko selostus on pienoinen pettymys, etenkin NHL 2002:n värikkään selostuksen jälkeen. Olisi luullut että selostukseen olisi panostettu erityisesti varsinkin nyt, kun oli enemmän aikaa pelin viilaamiseen. Selostus on parempi kuin aikaisemmassa versiossa, mutta kuivahkot kommentit toistavat itseään, mikä osaltaan myös johtuu toki pelin ääressä kuluvista lukemattomista tunneista. Selostukseen olisi toivonut mukaan pientä väriä, mutta eipä jenkkifutis taktiikkoineen ole mikään helpoin pala koneelle selostettavaksi.
Tunnelma tekee pelin
Toimivat ääniefektit ja tunnelma paikkaavat selostuksen puutteet helposti. Pelaaja vain ihmettelee "mitä, sanoiko joku jotain" samalla kun ihastelee rytinää ruudulla. Madden 2002:n ääniefektit tukevat hyvin onnistunutta visuaalista puolta. Pelaajien törmäykset ja kaatumiset kuulostavat hyviltä ja surround-systeemin läpi kuunneltuna pelikentän tunnelma välittyy pelaajalle hyvin.
NHL 2002:n tapaan Madden toimii hyvin sekä yksin- että moninpelinä. Ilta kuluu rattoisasti kavereiden kanssa omia turnauksia pelatessa, mikä on hyvä (joskin pieni) korvike sille, ettei täällä Suomessa Superbowlia päässyt näkemään televisiostakaan. Pelin syvyyden vuoksi sitä pelaa mielellään yksinäänkin. Pelattavuus on hyvä, pelaajat ohjautuvat realistisesti ja lukuisten taktiikoidenkin valinta onnistuu helposti. Madden tarjoaa myös kovan vastuksen EA:n perinteisellä säädettävyydellä ja Maddenin pariin voi eksyä kuukausiksi, varsinkin jos jenkkifutis kolahtaa kunnolla Maddeniin tutustuttua.
Yllätyksetön ja hiottu
Kuten ennenkin, Maddenia voi suositella kaikille niille, jotka osaavat suhtautua avoimin mielin jenkkifutikseen. Vaikka peli ei ole järisyttävästi muuttunut aiemmasta, parannuksia löytyy joka puolelta ja training-moodi antaa faneille hyvän potkun päivittää vanhakin Madden uuteen versioon. John Madden on legenda aivan kuten EA:n Madden-sarjakin, jonka kilpailijat tuntuvat hiipuneen. Jos jenkkifutikseen tutustuminen kiinnostaa, on Madden 2002 yksi hauskemmista (ja vähemmän kivuliaista) tavoista tutustua tähän lajiin!
