Ja nyt huonoihin puoliin
F1-lisenssiä on jaeltu auliisti kaikille maksukykyisille pelintekijöille ja aiheeseen perustuvia nimikkeitä onkin sadellut tasaiseen tahtiin pelimarkkinoille jo pidemmän aikaa. Ehdokkaista ei siis ole ollut puutetta, mutta siitä huolimatta yhtä konsolimarkkinoiden valtiasta tällä saralla on mahdoton nostaa esiin. Tasapaksut esitykset lajista ovat olleet pitkälti rahastuksen makuisia hutaisuja. Samanlaista fanileegiota kerännyttä peliä ei ole millään konsolilla nähty kuin on Geoff Crammondin tätä nykyä PC-julkaisuihin perustuva Grand Prix -sarja. Ajopelien klassikot on sen sijaan tehty monessa suhteessa kahlitsevat viralliset kilpasarjaoikeudet unohtaen. EA:n suojissa ei näytä laatujälkeä syntyvän tälläkään kertaa, vaikka muutaman vuoden kokemuksella on edetty jo kauden 2002 painokseen firman formulapelistä.
Ulkoasu ei yllätä sinisen ja punaisen sävyineen, mutta käyttöliittymä voisi olla sujuvampi. Auton virittelyyn ei syvennytä, mutta siipiä saa kääntää muutamaan eri asentoon ja vaihteistoa rukata pykälä kerrallaan. Säätöjen yhteyttä kierrosaikoihin on vaikea osoittaa todeksi, sillä F1 2002 ei todellakaan ole tekele, joka houkuttelisi ajamaan testikierroksia tyhjällä radalla. Jos on erehtynyt pelin kimppuun, hienosäädetystä kilpailusta on turha uneksia. Kyseessä on suoraviivainen kaahailu, vaikkei F1 2002 tässäkään tapauksessa edes hätyyttele lajityyppinsä kärkeä. Ennen radalle pinkaisemista valittavaksi koituva asetus normaalin ja simulaatiomaisen autonkäsittelyn väliltä kertoo sekin, että peliä on lähdetty tekemään pikemminkin kaikille formuloista innostuneille kuin varsinaisille autopelien harrastajille.
Aikamme kankeat gladiaattorit
Tuntuma tiehen erottaa kaahailut toisistaan ja tällä osa-alueella F1 2002 vajoaa pohjasakan jatkoksi. Formulat liimautuvat tiehen ja vaikka viime kaudella käyttöönotetun sutimiseneston saa pois päältä, mutkista tultaessa on mahdoton pyörähtää, kiihdytti sitten kuinka paljon tahansa. Helpoimmat shikaanit ohittaa kaasu pohjassa ajautumatta edes radan ulkopuolelle. Äkkinäisen ohjauksen kanssa ei pääse sinuiksi ratillakaan. Loivia mutkia kaasutellessaan saa ohjainta kääntää laidasta toiseen, jotta pysyisi jokseenkin suotuisalla ajolinjalla. Nykyformuloiden lyhyiden jarrutusmatkojen myötä melkeinpä ainoaksi keinoksi parantaa sijaa on jäänyt imuefektin hyväksikäyttäminen. F1 2002:ssa se on esitetty räikeästi. Toisen auton perässä ajaminen täyttää mittarin ja ponkaisee omaan kaaraan sopivasti ylimääräistä vauhtia, jotta kilpakumppani jää kuin seisomaan. Vaan tuuli yltyy korvissa ja silmissä sumenee, ja imuefektin lauetessa entisestäänkin epätarkan ohjauksen kanssa saa olla varuillaan.
Graafisella tasolla F1 2002 on erittäin alkeellista tekoa. Välkkyvät polygonirakennelmat radan ulkopuolella eivät häiritse kuin ajoittain, mutta epätasainen ruudunpäivitys on todella ikävää katseltavaa. Tapahtumat eivät missään vaiheessa rullaa ruudulla varman oloisesti, vaan nytkähtelevät melkeinpä tilanteesta riippumatta. Ajettaessa ei maisemaa myöskään näy eteenpäin erityisen pitkälle, vaikka valittavana on useampi kuvakulma niin formulan takaa kuin kuskin penkiltäkin. Nykivä näkymä romuttaa toiveet toimivasta kisailusta, sillä vauhdintuntu on hyvin keinotekoinen, jos kuva ei pysy tahdissaan. Lienee varmasti selvää, ettei 22 auton starttiin sateisella Monacon radalla osallistu vapaaehtoisesti.
Vauriota syntyy tiukimmilla asetuksilla aidon tuntuisesti ja niinpä seinää vasten nojaaminen saattaa hyvinkin kostautua väärään kulmaan vääntyvällä renkaalla. Rajuimmat yhteenotot uusitaan sydämentykytystä nostattavina hidastuksina. Vaikka pahimmillaan kaikki renkaat irtoavat törmäyksen jäljiltä, aivan lyttyyn ei auto mene ja esimerkiksi suora reitti radan laitaan tarkoittaa usein siiven ja nokan menettämistä mutta eturenkaiden pelastumista osumalta. Varsin hienon näköistä on myös auton maalipinnan vaurioituminen. Muuten auton klommoitta jättävää kolarimallinnusta ei voi kehua erityisen kehittyneeksi.
Lentää kuin raketti, Apollo 13!
Jokaiseen EA Sportsin julkaisuun tunnutaan tunkevan jos jonkinmoista keräilykorttia, jotka ruokkivat haasteita janoavien pelaajien tarpeita. F1 2002:ssa kerätään tiimikohtaisesti bonuksia tuovia kortteja yksinkertaisimmin suorittamalla kohtalaisen laajalla asteikolla vaihtelevia tehtäviä. Useamman auton ohittamisesta selviytyminen muutamassa mutkassa kuulostaa tosin mahdottomalta tavoitteelta verrattaessa oikeisiin formulakisoihin, joissa yksikin ohitus on harvinaisuus. Challenge-tila on sittenkin pelin mielenkiintoisin osio. Lyhyet haasteet maustavat muuten pitkästyttäväksi käyvää kokemusta sopivassa suhteessa.
Lisenssiä on hyödynnetty näkyvästi ja auton rattiin istutetaan niin Kimi Räikkönen kuin uuden Toyota-tallin Mika Salokin. Sen tarkemmin tekijäpuoli ei olekaan formulaympyröitä seurannut, sillä täksi kaudeksi ratoihin tehdyt muutostyöt uupuvat. Sitä paitsi vaikka viime vuoden versioihin tyytyisi, ei ratoja ole ikuistettu toivotulla tarkkuudella. Sepangin laskeutuvan mutkan, joka saa ajajat tarkkailemaan kaasupolkimen käyttöään, on pelissä korvannut tasainen käännös. Silverstonen koukerot kuin omat taskunsa tunteva pelaaja on ihmeissään EA:n tarjoaman yritelmän edessä.
EA Sportsin formulaesitykset ovat etenkin konsoleilla sinnitelleet jossain kelvon ja keskinkertaisen välimaastossa, mutta surkean ruudunpäivityksen ja huolimattoman toteutuksen myötä F1 2002:lle myöntää epäröimättä huonon pelin leiman. Virallinen Formula 1 -lisenssi takaa pelille valmiin ostajakunnan, mutta laadun kannalta oikeuksiin käytetty raha on ollut hukkaan heitettyä. Autot ovat kyllä oikean värisiä, mutta virheelliset radat eivät anna hyvää kuvaa tavasta, jolla pelaajia kohdellaan. Kavereiden kesken F1 2002 toimii puhtaana kaahailuna ja romurallina varmasti ainakin niin kauan kuin suhteellisen kattavasta vauriomallinnuksesta löytää iloa. Yksin pelaa mieluummin pasianssia.
