Rahastus saa uudet mittasuhteet
Mega Man Battle Network -sarja on saavuttanut kohtalaista menestystä taskukonsolirintamalla. Yksi kyseisen saagan innovaatioista, vuoropohjaisissa taisteluissa käytettävät battle chip -erikoiskykysirut, ovat nähtävästi osoittautuneet niin onnistuneeksi keksinnöksi, että Capcom näki viisaaksi tehdä pelkästään niiden ympärille rakentuvan pelin. Tällä kertaa Battle Network -sarjan Lan-poika ja hänen virtuaaliystävänsä Mega Man ovat jättäneet internet-rikosten selvittämisen sikseen ja osallistuneet erityiseen Battle Chip -kilpailuun, jossa pääpalkintona on huippuharvinainen erikoissiru. Edellä mainitun sankariduon lisäksi valittavana on viisi eri hahmoparia: Kaito / Turboman, Dex / Gutsman, Chaud / Protoman, Mayl / Roll ja Mary / Ring. Vaikeustaso, erikoiskyvyt ja köykäinen tarina vaihtelevat pääparin mukaan.
Battle Chip Challenge hylkää muiden Mega Manien seikkailuaspektin kokonaan ja keskittyy Magic: The Gatheringin tyyliseen korttitaisteluun. Kilpailijat muodostavat oman taistelusirupakkansa ja käyttävät sitten tätä tavoitteenaan vastustajan eliminoiminen. Taistelusirupakka muodostuu neljästä lokerosta ja kymmenestä sirusta. Nämä lokerot käydään läpi järjestyksessä ja edellisen tason valinta vaikuttaa siihen, mitä battle chippejä on käytettävissä seuraavalla kierroksella. Tietokonevastustaja tekee samoin ja tavoitteena on päätellä oikea taktiikka sekä ajoitus vihulaisen hyökkäyksien torjumiseksi. Jokaisella siruista on oma erikoiskykynsä, joka eliminoi jonkun toisen sirun. Lisäkikkana varastoon voi myös säilöä muutaman koska tahansa käytettävissä olevan spesiaalihyökkäyksen. Tappelut jatkuvat, kunnes toiselta loppuvat paukut kesken.
Kolmiolääkkeeksi apteekin hyllylle
Taisteluun pääsee vaikuttamaan vain ja ainoastaan kortinvalinnassa. Hahmot kyllä rähisevät keskenään ruudulla, mutta tämä osio on täysin automatisoitu. Valikoissa pyöritään Battle Network -sarjasta tutulla PET-navigaattorilla (Personal Electric Trainer) ja kokeilla voi joko Free Battle -harjoitusosiota tai varsinaista Grand Prix -turnausta. Myös lisäsirujen ostaminen kaupasta onnistuu, mutta vasta pelikokemuksen karttuessa. Näistä optioista huolimatta Battle Chip Challenge muuttuu hyvin nopeasti videopelien vastineeksi koomalle. Taistelu on uskomattoman tylsää ja pakkojen rakentelu puuduttavaa. Jonkinlaista tarinalinjaakin yritetään kuljettaa jännitysmomentin lisäämiseksi, mutta sekin jutustelu on niin tylsää, että ruudulla vilisevät tekstit huristaa mielellään kelausnappulalla suoraan bittiavaruuteen.
Pelimoottori ei hivele silmää, koska vaihtelua ei liiemmin ole. Battle Network -pelimoottori pyörii edelleen mukavan sulavasti, mutta suurin osa peliajasta kuluu typeriä valikkoja selaillessa. Hahmot ovat sentään mukavasti tunnistettavissa ja taustat menettelevät. Oikeastaan pelin ainoa hyvä puoli on mukaansatempaava musiikki, joka emuloi onnistuneesti nimikkohahmon klassisia NES-seikkailuja. Ääniefektit on suoraan kopioitu aiemmista GBA-seikkailuista.
Vaikeustason porrastuskin on suorastaan hämmästyttävän yksioikoinen. Alussa homma on liiankin helppoa, kun ainoa ratkottavissa oleva ongelma on "voittaakohan vesi tulen?" -tyylinen lapsellinen räpellys. Myöhemmässä vaiheessa vaikeustappi käännetäänkin sitten kaakkoon ja hermoromahdus on lähellä, jos pelaaja siis enää tässä vaiheessa on hereillä. Mega Man Battle Chip Challengea voisikin suositella unettomuudesta kärsiville takuuvarmana hoitokeinona.
