Taustaa
Mini-piireissä klassikon maineen. Elokuvan päätähdestä, Ministä, tuli muutama
vuosi sitten modernisoitu versio, joten myös elokuva tehtiin uudelleen. Kuten
auton, myös elokuvan pääpiirteet ovat alkuperäisversiosta peräisin, mutta
tuotetta on silti modernisoitu ja kehitetty rankalla kädellä.
Jo parin vuoden ajan on ollut tapana vääntää lähes
jokaisesta leffasta uskomattoman kehno peliversio. Niinpä kukaan tuskin
yllättyy, kun pelikaupan hyllyltä löytyy The Italian Job L.A. Heist – peli.
Yhtä ennalta arvattavaa on, että autoiluun perustuvasta elokuvasta on väännetty
Drivereitä pelimekaniikaltaan muistuttava tekele.
Onneksi keskitasoa parempi alkuvideo lupaa hyvää ja onnistuu
vähentämään ennakkoluuloja roimasti. Myös tyylikkään yksinkertaiset valikot
luovat laaduntuntua, tosin Colin McRae Rally 3:n tekijöillä voisi olla oma
mielipiteensä, sen verran paljon Italian Jobin valikot muistuttavat
Codemastersin tuotetta.
Lisenssipelin sisältö
erityisesti ajokohtauksiin. Muutamia kohtauksia on myös lisätty, jotta
pelattava ei loppuisi aivan heti kesken. Pelaaja päästetään useiden Minien
lisäksi myös jenkkimuskelin ja monien hyötyajoneuvojen rattiin. Tehtävät ovat
tyylille uskollisesti joko paikasta paikkaan kaahaamista, kilpa-ajoa tai toisen
varjostamista, mitään uutta siis ole keksitty. Luonnollisesti ilkeät poliisit
yrittävät aika ajoin pilata pelaajan päivän raa’alla voimankäytöllä. Mitään
tekoälyn jättiläisiä eivät poliisit tai muut autot ole. Tarinamoodin lisäksi peli tarjoaa muutaman muunkin
pelimoodin. Checkpointeilla rajatulla alueella kisaaminen tekoälykuskeja
vastaan ei ole kovin kekseliäs lisä, mutta näppärät stunttiradat ovat ihan hauskoja
muutaman minuutin ajan. Ideana on kiertää varsin vaativa reitti tietyssä ajassa
läpi. Seuraavalla radalle pääsee luonnollisesti läpäisemällä edellisen hyvällä
arvosanalla. Time Trial antaa mahdollisuuden harjoitella ratoja, ja Free Ride
päästää pelaajan kruisailemaan ilman mitään suurempia tavoitteita. Elokuvan ja
pelin faneille on lisäksi tarjolla bonusmateriaalia leffasta ja pelistä.
Peruspelin ongelmat
anteeksiantavan alun ansiosta, mutta loppupuolella haastetta alkaa löytyä
sopivasti. Valitettavasti tekijät eivät ole huomanneet lisätä tehtäviin
checkpointeja, nyt epäonnistunut tehtävä täytyy aloittaa kokonaan alusta.
Alkupuolella tämä ei juuri haittaa, mutta viimeisissä tehtävissä uudelleen ja
uudelleen yrittäminen syö hermoja ja arvokasta peliaikaa. Ongelmaa pahentaa myös vaikea navigointi. Tutka näyttää koko
ajan missä päin kohde on, mutta kartan puuttuessa on täysin mahdotonta tietää miten
sinne pääsee. Niinpä muutamaa tehtävää joutuu yrittämään useita kertoja, jotta
löytäisi reitin tutkan osoittamaan pisteeseen.
Itse ajotuntuma on todella arcademainen ja myös autopelejä
vähemmän pelanneet ovat muutamassa minuutissa mukana menossa. Hieman säätöä ajettavuuteen
olisi kuitenkin kaivannut, sillä nyt ajamisesta puuttuu hauskuus. Onneksi eri
autojen välillä on eroa, ketterät Minit ovat huomattavasti näppärämpiä
ruuhkassa kuin raskas ja nopea muskeliauto. Toisaalta muihin autoihin tai
esteisiin törmääminen tiputtaa vain hieman vauhtia, joten törmäilystä ei suurempaa
haittaa ole.
menopelejä on vain kolme: Mini Cooper, Mini Cooper S ja alkuperäinen Mini
Cooper. Lähes kaikille lisensoimattomille autoille löytyy vastine autolehtien sivuilta, mutta luonnollisesti oikeat merkit ja
mallit kuulostaisivat paljon paremmalta kuin esimerkiksi ”Sedan”.
Peruslisenssipelin tekniikka
Visuaalisesti peli ei herätä suurempia tunteita. Pelin
ulkoasu on selkeä, mutta erityisesti kaupunki kaipaisi hieman lisää pyöreyttä
ja yksityiskohtia. Myös varjot, heijastukset ja erikoisefektit ovat todella
mitäänsanomattomia ja yksinkertaisia, mikä tekee ulkoasusta entistä tylsemmän.
Onneksi kuitenkin ruudunpäivitys pysyy aina tasaisena, mikä tietysti on tärkein
seikka.
Taustamusiikki hoitaa tehtävänsä kunnialla, pysytellen
huomaamattomasti taustalla, tai sitten vain autojen karmeat moottoriäänet
vievät kaiken huomion. Moottoreiden äänet eivät oikeastaan muutu kierrosluvun
kohotessa, mikä kuulostaa todella oudolta. Positiivisena yllätyksenä
ääninäyttely on huomattavasti keskitasoa laadukkaampaa, sujuvaa puhetta olisi
mielellään kuunnellut enemmänkin.
The Italian Jobilla on hetkensä, mutta mikään ei nosta peliä
pois lisenssipelien äärettömän suuresta ja harmaasta massasta. PlayStation 2:n
laajasta pelivalikoimasta löytyy samanlaisia pelejä huomattavasti paremmalla ja
hauskemmalla toteutuksella. Ei peli silti täysin roskaa ole, ja elokuvan
mahdolliset fanit saattavat saada siitä jotain irti. Muiden ei kannata pelistä
montaa euroa maksaa.
