Pala historiaa
Blizzard Entertainment nousi kuuluisuuteen ennen kaikkea mainioiden Warcraft-peliensä myötä, mutta yhtiön lähimenneisyydestä löytyy myös muutama muu mainitsemisen arvoinen helmi. Classic Arcade -brandin alla julkaistava The Lost Vikings on erinomainen esimerkki tästä menneiden aikojen loistosta. Kyseessä on kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt yksinkertainen puzzle- ja tasohyppelypeli, jossa pelaaja ohjastaa karskeja viikinkisotureita salaperäisessä ympäristössä. Tarjolla on siis juuri sellainen aliarvostettu keitos, joka jäi 16-bittisellä aikakaudella Sonicin ja Marion kaltaisten megaeeposten varjoon.
Pelin tapahtumat sijoittuvat outoon labyrinttiin, jonne kolme päärooleissa häärivää viikinkiä - Erik the Swift, Baleog the Fierce ja Olaf the Stout - imeytyvät huvittavien juonenkäänteiden saattelemana. Vihollisten uhatessa ainoa tapa paeta on taistella ja näin ystäviemme onkin ratkaistava kaikkiaan 37 kappaletta vanhan koulukunnan tyylistä tasoasetelmaa päästäkseen takaisin ihmisten ilmoille. Jokaisella mukana olevista hahmoista on hallussaan yksi erikoiskyky, josta muut kaksi voivat vain unelmoida. Erik omaa kovan juoksukyvyn ja Baleog on jykevän asearsenaalinsa myötä ainoa miehiseen lähitaisteluun kykenevä jätti. Olafilla taas on käytössään jykevä kilpi, jonka avulla tämä pystyy suojautumaan useimmilta tietystä suunnasta tulevilta iskuilta. Erikoista apuvälinettä voi myös käyttää kätevänä liitimenä tai alustana, jolle Erik voi halutessaan loikata. Erityiskykyjen lisäksi kenttiin on myös ripoteltu lukuisia tavaroita, joita jokainen pottapää voi pitää hallussaan maksimissaan neljä kappaletta. Energiaeväät, painovoimasaappaat, tien eteenpäin aukaisevat avaimet ja tuhoisat pommit tulevat tutuksi pelaajan yrittäessä pähkäillä reittiä seuraavalle hengähdyspisteelle. Toistensa vieressä seisoessaan viikingit voivat myös halutessaan vaihdella esineitä keskenään, jos edessä oleva tilanne näin vaatii.
Useimmat mukana olevista puzzleista pohjautuvat ainakin kahden pelihahmon väliselle tiimityöskentelylle. Ohjattavana on kerrallaan vain yksi norjalaistuttavuus, mutta kontrolloitavan sankarin voi halutessaan vaihtaa lennosta olkapäänappuloiden suotuisella avustuksella. Tällöin aiemmin navigoitu henkilö jää törröttämään paikalleen ilman sen suurempaa miettimistä. Näin lähistöllä mahdollisesti lymyilevät viholliset yleensä hyökkäävät pystyyn jähmettyneen viikingin kimppuun. Pelaajan tehtävänä onkin huolehtia kaikkien sankarien turvallisuudesta ja kenttien täydellinen läpäisy vaatiikin jokaisen hahmon luotsaamista uloskäynnille. Tämä on etenkin loppupäässä melko turhauttavaa, mutta pelaaminen on yllättävän addiktiivista. Helpotusta tuo käytössä olevien jatkomahdollisuuksien loputon määrä.
Muinaisten klassikkopelien tavoin myös The Lost Vikings vaatii käyttäjältään yli-inhimillisiä refleksejä ja ennen kaikkea rutkasti kärsivällisyyttä. Useaan otteeseen eteen tuleekin ongelma, jonka läpäisyyn vaaditaan ainakin muutama kokeilukerta. Kaikki eivät tälläisestä pelimekaniikan tyylistä perusta, mutta haasteellisesta toiminnasta pitävät arvostanevat viikinkitrion päätöntä toilailua. Pelitilanne tallentuu jokaisen läpäistyn kentän jälkeen, mutta täysin kummallisena elementtinä vanhojen tasojen uudelleenpeluu ei syystä tai toisesta onnistu. Tämä on valitettava asia, sillä muutamaa nerokasta kokonaisuutta tahkoaisi mielellään toistekin. Tälläisenään ainoaksi replay-vaihdoehdoksi jää seikkailun aloittaminen kokonaan alusta.
Suoraviivainen klassikko
Isoissa, värikkäissä labyrinteissa harhaillessaan muistot esikuvana toimineesta Super Nintendo -versiosta tulvivat mieleen. Peli julkaistiin myös Sega Megadrivelle, mutta Game Boy Advance -käännös ottaa audiovisuaalisen ulosantista suoraan klassisesta SNES-muunnoksesta. Eri teemoilla varustetut kentät ottavat vaikutteita silloisista hittituotteista. Tarinalinjan aikana vieraillaan niin egyptiläisessä luolastossa, karkkimaassa kuin tehtaassakin. Ympäristöt vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja maastojen eroavaisuudet ovat selkeitä sekä tyylikkäitä. Mitään graafista ilotulitusta ei luvassa ole, mutta ulkoasu on silti yksinkertaisen tyylikäs. Sama pätee äänipuoleen, joka itseään toistavasta kilinästään huolimatta verestänee vanhojen retropartojen muistoja.
Kohotetusta vaikeusasteestaan johtuen The Lost Vikings on selvästi pitkäikäisempi kuin useimmat Nintendon taskukoneelle julkaistut pelit. Tunteja kertyy kelloon helposti yli kymmenkunta, koska eteneminen vaatii etäisimmiltäkin aivosoluilta melkoista miettimistä. Äkkikuolemia tapahtuu usein, mutta tämä ominaisuus ei tule yllätyksenä vuosikymmenen takaista pelielämää maistaneille. Pienimpienkin lisäekstrojen puutteista johtuen kadonneet viikingit menettävät loppupisteistään ainakin pykälän, mutta suorasta käännöksestäkin huolimatta Blizzardin vanha uudelleenlämmittely on oiva lisä GBA:n valikoimaan. Kyseessä on huima retropläjäys, joka suoraviivaisesta etenemistyylistään johtuen ansaitsee paikkansa jokaisen puzzlefriikin kokoelmassa.
