Mario Kart: Super Circuit on Nintendon legendaarisen MK-ajopelisarjan kolmas osa. Ensimmäinen versio ilmestyi vuosia sitten Super Nintendolle ja se synnytti sittemmin todellisen karting-pelien tulvan. Erilaisia kopioita tuli useita, ja niiden laatu vaihteli laidasta laitaan, mutta ei koskaan ylittänyt klassikon maineeseen nousseen SNES-version loistokkuutta. MK-pelisarjan toinen osa, N64:llä julkaistu Mario Kart 64, ei myöskään ollut SNES-version tasoinen, joskin sen moninpeli oli erittäin hyvin toteutettu. Game Boy Advancen myötä, Mario Kart palaa juurilleen Super Circuit-alanimen alla kulkevan pelin myötä. GBA:lle on jo tullut useita käännöksiä vanhoista SNES-klassikoista, mutta ehkäpä vastoin kaikkia odotuksia SC ei ole sellainen, vaan kyseessä on kokonaan uusi peliprojekti.
Tarinalinjasta ei ole syytä puhua, sillä sellaista ei yksinkertaisesti ole. Ajopeleissä tuskin on yleensä minkäänlaista tarinalinjaa, eikä sellaista suoraan sanoen tarvitakaan. Mario Kart: Super Circuit tarjoaa kahdeksan eri kyvyillä varustettua Nintendo-hahmoa (Mario, Luigi, Yoshi, Bowser, Donkey Kong, Wario, Toad ja Peach) pelattavaksi. Hahmoista Mario ja Luigi ovat joka osa-alueella keskinkertaisia, Yoshi, Peach ja Toad ovat nopeita mutta varsin helposti tönittävissä keveytensä vuoksi ja Bowser, Donkey Kong sekä Wario ovat hitaita, mutta äärimmäisen vaarallisia törmäystilanteissa raskautensa takia. Ratoja on kaikkiaan 40 (!) (20 uutta ja 20 SNES-version rataa), joita voi ajella kolmella eri moottoriluokassa (moottoriluokka=vaikeustaso): 50cc, 100cc ja 150cc. Tämän lisäksi mukana on lisäbonuksena neljä taisteluareenaa pelattavaksi moninpelinä Battle-moodissa.
Pelimoodeja on saatavilla muutama: aika-ajot, pikapeli ja moninpeli saavat seurakseen kattavan Mario GP-kilpailun, joka koostuu useista cupeista. Mushroom-, Lightning-, Flower-, Star- ja Special-cupit sisältävät kukin viisi osakilpailua ja voittaja on se kenellä on neljästä osakilpailusta eniten pisteitä cupin loputtua. Voitosta saa yhdeksän pistettä, kakkossijasta kuusi jne. Edellämainittujen cuppien lisäksi tarjolla on myös tietysti SNES-version salaradat, joten pelattavaa riittää varsin mukavasti.
Itse ratasuunnittelu on kerrassaan erinomaista ja on suoranainen nautinto ajella erittäin komeita eri kenttiä ympäriinsä.
Kavereita voi kiusata varsin mukavasti ratojen varsilla olevista laatikoista löytyvillä lisätavaroilla. Tarjolla on vastustajan pienentävää salamaa, johtajaan hakeutuvaa piikkikilpeä, hakeutuvaa ja normaalia kilpikonnankilpeä, turbona toimivaa supersientä, liukastuttavaa banaaninkuorta sekä hetkeksi tuhoutumattomuuden antamaa tähteä. Edellisten osien tavoin, mitä paremmalla sijoituksella olet, sitä huonompia lisätavaroita saat. Johtajan saadessa banaaninkuoria takanatulevat pääsevät yrittämään nousua hakeutuvilla kilpikonnankilvillä varustettuna. Tämä on Mario Kartin tapa pitää kilpailut tasaisena ja se toimii, mutta onneksi myös pienelle karkumatkalle on mahdollista päästä, eikä tekoäly tunnu huijaavan missään vaiheessa.
Yksi mukavista SNES-versiossa olleista ominaisuuksista, eli kolikkojen kerääminen, on otettu mukaan GBA-editioon. Radoilla on ennalta määrätyissä paikoissa kolikoita, joita voi kerätä ajamalla niiden päältä. Mitä enemmän kolikoita pelaajalla on, sen parempi "ranking" annetaan jokaisen ajetun cup-kilpailun lopussa. Kultarahoja keräämällä voi myös saada salaratoja käyttöönsä. Kolikkojen keräys lisää myös Mario Kart: Super Circuitin uusintapeluuarvoa huomattavasti ja pelaajalla on todellakin tekemistä, jos hän haluaa saada jokaisesta cupista joka moottoriluokassa parhaan arvosanan.
Pelattavuus on yksinkertaista, mutta äärimmäisen toimivaa. Ristiohjaimesta liikutetaan ajokkia, A-nappulasta kiihdytetään, B-nappulasta jarrutetaan, R-nappulasta voi hypätä ja käyttää kätevää powerslide-liukumista ja L-nappula kontrolloi lisätavaroiden käyttöä. Ainakin allekirjoittaneella ohjaus oli hallussa jo ensimmäisestä kilpailusta lähtien, mistä tekijöille kannattaa antaa erittäin suuri plussa. Pelattavuuteen on lisätty myös muutama N64-versiosta tuttu kikka, eli mahdollisuus ampua vihreä kilpikonnankilpi taaksepäin ja mahdollisuus heittää banaaninkuori eteenpäin. Tämä mahdollistaa entistä laajemman vastustajien kiusaamisen, mikä on aina mukavaa.
Visuaalisesti Mario Kart: Super Circuit on kuin SNES-versio yksityiskohtaisimmilla väreillä ja muutamalla N64-versiosta otetulla kikalla (mm. Battle-moodin ilmapallot sekä lisätavaralaatikot) varustettuna. Kuten ruutukaappauksista voi havaita, peli on erittäin hyvälaatuinen visuaalisesti. Pelaamistani GBA-peleistä MK on ehdottomasti hienoin graafisesti tähän asti.
Äänipuoli on sekin ihan hyvin kuosissaan ja mukana on sitä samaa, tuttua ja vieläkin toimivaa iloista Mario-tyylistä rallatusta taustamusiikin muodossa. Sitä ei halua kääntää pois päältä eikä se myöskään ärsytä, mikä on tietysti erittäin hyvä asia. Ääniefektit ovat mielestäni todella hyviä: etenkin lisätavaroiden käyttämisen äänet ja jokaisen pelihahmon äänisamplet on mietitty loppuun asti ja varsin hyvällä taidolla.
Kaikkiaan, Mario Kart: Super Circuit on mielestäni kaiken sen hehkutuksen arvoinen ja se lunastaa erinomaisesti paikkansa pelinä, jonka takia Game Boy Advance kannattaa ylipäätänsä ostaa. Erittäin hyvälaatuinen julkaisu Nintendolta, ja todellinen pakkohankinta.
