Sega Saturn, PlayStation, PlayStation 2, Nintendo 64, Dreamcast, Game Boy Color, Neo Geo Pocket Color.. mm. nämä eri peliformaatit ovat saaneet nauttia aikoinaan ainakin yhdestä Bust-A-Move -pelistä ja useat näistä koneista jopa useasta eri versiosta. Japanilaisen pelitalo Taiton alunperin kehittämä puzzlepeli on nähtävästi yksinkertaisesti pakko tulla näinä päivänä jokaiselle vähänkin varteenotettavalle peliformaatille, eikä Game Boy Advance suinkaan ole poikkeus. Super Bust-A-Move GBA:lle on Altronin kehittämä ja Ubi Softin julkaisema pieni, mutta erittäin pippurinen pelikasetti, joka sisältää taatusti paljon hauskaa (joskaan ei täydellistä) tekemistä kaikille puzzleilun ystäville.
Aluksi on varmaan syytä selittää Bust-A-Moven idea niille harvoille, jotka eivät olisi jostain syystä edes kuulleet tästä pelistä: ruudun alalaidassa sinulla on nimittäin kuplia ampuva tykki ja ruudun ylälaidassa epämääräinen kasa erilaisia kuplia. Pelaajan tavoitteena on ampua alhaalla olevalla tykillä kolme samanväristä kuplaa peräkkäin, jolloin ne katoavat peliruudulta. Yksinpelissä tuhotut kuplat häviävät jäljettömiin, mutta jos pelaat kaksinpeliä tietokonetta tai ystävääsi vastaan, hävittämäsi kuplat siirtyvät vastustajan puolelle tätä kiusaamaan. Lisähaastetta tähän konseptiin tuo se, että palkki, jossa kaikki kuplat ovat kiinni, laskeutuu aina silloin tällöin hieman ja peli on ohi, jos kuplat pääsevät liian alas tiettyyn pisteeseen asti. Yksinkertaista ja vanhaa, mutta samalla myös hauskaa ja edelleen toimivaa peli-iloa.
Tekijät eivät kuitenkaan ole tyytyneet ihan tähän Super Bust-A-Moven GBA-versiossa, vaan he ovat lisänneet mukaan myös erikoisia sarjalle uusia minikuplia, jotka kasvavat normaaliin kokoonsa vasta osuessaan johonkin. Tämä on erittäin mielenkiintoinen idea, mutta myös vanhempien pelien hyviä elementtejä, kuten sateenkaarikuplat (räjäyttävät kaikki sen väriset kuplat pois peliruudulta) ja tähtikuplat (jotka räjäyttävät kaikki senväriset kuplat, johon pelaaja tähtiversiolla osuu), on heitetty mukaan peliä piristämään. Kaikki nämä elementit on yhdistetty pelin vanhoista ja uusista osista luoden todella hyvän tasapainon eri pelitapojen välille.
Visuaalisesti peli on tuttua laatua, sillä liian tummeja värejä ei ole käytetty, ja tämän pelin iloinen visuaalinen tyyli korostuukin oivasti mukana olevilla kirkkailla sekä iloisilla väreillä. Myös kaikki animaatio ja muut graafiset elementit on toteutettu varsin siedettävällä tasolla. Samaa voi sanoa audiovisuaalisesta puolestakin, joskin taustalla soiva Japanilainen pop voi paikka paikoin pakottaa pistämään äänet kokonaan pois päältä.
Pelattavuus on toteutettu seuraavasti: tykkiä ohjataan ristiohjaimella ja A:sta laukaistaan kupla kohti taivasta. Myös olkapäänappuloilla tykin ohjaaminen onnistuu ja ainakin allekirjoittaneella olkapäänappuloilla tykin kontrollointi sujui aika lailla paremmin. Molemmat vaihtoehdot on kuitenkin hyvä olla olemassa ja tekijät ovatkin huomanneet tämän hyödyntäessään GBA:n nappuloita. Pieni vika pelattavuudesta kuitenkin löytyy: edellämainittujen minikuplien väriä on joskus vaikea hahmottaa GBA:n pieneltä sekä tummalta ruudulta ja koska jotkut väreistä muistuttavat aika lailla toisiaan, muutamassa tiukassa paikassa tulee varmasti laukaistua vääränvärinen kupla väärään paikkaan, joka aiheuttaa ainakin jonkinsortin sadattelua. Muuten pelattavuuspuoli on kuitenkin tekijöiden hanskassa.
Pelimoodeja on tarjolla muutama erilainen: yksinpeli, moninpeli ja CPU Battle. Näistä yksinpeli tarjoaa kolme eri pelimoodia: Harjoittelu, Normal (tyhjennä ruutu kuplista tuttuun BAM-tyyliin) sekä Classic (tämä sisältää kaikki edellisten BAM-pelien parhaat kentät). Moninpeli taas on varmasti taattua hupia linkkikaapelin välityksellä (itse en sitä valitettavasti päässyt kokeilemaan, koska BAM GBA:lla vaatii kaksi pelikasettia moninpeliin) ja viimeisenä moodina CPU Battle tarjoaa tiukkaa vääntöä kaksinpelin merkeissä tietokonevastustajaa vastaan. Näitä moodeja voi pelata kaikkiaan kahdeksalla eri hahmolla, jotka vaihtelevat hupaisista pienistä dinosauruksista metallisiin robotteihin. Itse hahmoilla ei ole minkäänlaisia eroja kykyjen puolella ja ne toimivatkin lähinnä pelaajien ns. persoonina.
Kaikki on tähän asti ollut enemmän tai vähemmän hyvin hallinnassa, mutta erittäin suuren miinuksen Super Bust-A-Movelle tuo kuitenkin täydellinen tallennusmahdollisuuden puute. Tekijöillä on varmaan tullut kiire tai sitten he ovat vain yksinkertaisesti unohtaneet tallennuksen kokonaan, sillä vaikka pelin sisäinen muisti tallentaakin kaikki ennätyspisteet erityisille listoille, virran loppuessa kaikki tallennukset kuitenkin deletoituvat. Tämä on erittäin suuri harmi, ja se vähentääkin jonkin verran tämän arvostelun loppupisteitä.
Tästä puutteesta huolimatta Super Bust-A-Move on kuitenkin yksi Game Boy Advancen parhaista puzzlepeleistä ja sitä voi suositella pienellä varauksella kaikille kyseisen pelityypin ystäville, jotka Nintendon pienen taskukonsolin omistavat. Taito on luonut aikoinaan todella pitkäikäisen ja onnistuneen pelikonseptin, jonka vetovoima tuntuu toimivan hyvin vielä tänäkin päivänä.
