Monsteritallissa tapahtuu
Dragon Quest, tuo japanilaisten roolipelisarjojen "grand old man", antoi odottaa itseään Euroopassa kaksi vuosikymmentä. PlayStation 2:n muutaman vuoden takainen Dragon Quest: The Journey of the Cursed King paikkaili erinomaisesti tätä vähintään Panaman kanavan mittaista sivistysaukkoa ihastuttavilla hahmoilla, näyttävällä cel-shading-grafiikalla sekä ennen kaikkea genren perinteitä kunnioittavalla pelimekaniikalla. Kirotun kuninkaan jälkeen sarja on löytänyt uuden kodin Nintendo DS:stä, vieläpä varsin lupaavanoloisin tuloksin. Dragon Quest Monster: Joker -nimeä kantava sivuseikkailu povailee hohdokasta tulevaisuutta taskukonsoliroolipelien ystäville.
Nimen lisäsubstantiivi Monsters viittaa seikkailun Pokémon-henkiseen luonteeseen. Toisin sanoen varsinainen pelihahmo ei osallistu vuoropohjaisten taisteluiden tiimellykseen, vaan kamppailuista huolehtivat matkan varrella mukaan napatut hirviöt. Toisin kuin pokémon-kouluttajilla, Dragon Quest Monstersin harmaahapsisella nuorukaisella on tyypillisesti kolme hirviötä komennossaan samanaikaisesti, mikä lisää yhteenottojen strategisia piirteitä kiitettävästi. Ensituntumalla peli muistuttaa enemmän perinteisemmän Dragon Quest -kaavan peliä – sillä erotuksella, että vajaan kymmenen sankarihahmon sijaan tarjolla voi parhaimmillaan olla yli kaksisataa toisistaan poikkeavaa hirviötä.
Japanissa jo käsitteiksi muodostuneista otuksista koostuva joukko syö valitettavan paljon pelin juonipuolta, jossa The Journey of the Cursed King jaksoi ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Valloittavat persoonat ja hurtti huumori jäävät selkeästi varsinaisen pelimekaniikan jalkoihin, mutta molemmista peleistä huokuu ajoittaisesta synkistelystä huolimatta samankaltainen hyväntuulisuus. Dragon Quest Monsters: Jokerin pienieleisen tarinan lähtökohtana on yksinkertaisesti kerätä ja kartuttaa hirviöiden kokemusta suurta taisteluturnausta varten. Tapahtumiin saadaan jonkinasteista lisäväriä tietyn salamyhkäisen hirviön lyöttäytyessä seurueeseen, mikä tuntuu kiinnittävän useiden eri tahojen huomion.
Jotain uuttakin taivaan alla
Näyttävät 3D-pelialueet on jaettu useiksi kohtuullisen kokoisiksi saariksi, joista tärkeimmissä sijaitsee luolastomainen temppeli pomohirviöineen. Täysiverisen Dragon Quest -seikkailun elkein myös Monstersin vastustajien kehityskäyrä kohoaa hurjaa vauhtia. Vaikka edellisen luolaston pääjehu kaatuisi leikiten, seuraavalla saarella on lähestulkoon varauduttava selkäsaunaan ensimmäisten vastaantulevien perusörkkien kynsissä. Oman monsterijoukon kehittämiseen onkin jatkuvasti panostettava runsaasti aikaa ja vaivaa, mikäli mielii vastaamaan seikkailun alati kasvaviin haasteisiin. Monien helpotukseksi raskasta taivalta edesautetaan muutamin nokkelin keinoin, jotka samalla lisäävät pelin sujuvuutta.
Pahamaineisten satunnaistaisteluiden sijaan viholliset tallustavat näkyvästi pelialueilla ja ovat useimmiten välteltävissä. Milloin missäkin kirmaavien otuksien näkeminen ei ainoastaan helpota omasta kokoelmasta puuttuvien yksilöiden metsästämistä vaan mahdollistaa myös taistelutilanteiden ja vastusten tason ennakoinnin. Näin pelaajan on helpompaa pyrkiä juuri itselleen sopivien hirviöiden läheisyyteen. Reilusti alakynnessä olevat hahmot saattavat jopa pinkoa karkuun pelaajan lähestyessä ilmoittaen, etteivät ole ajan ja vaivan arvoisia.
Yhteenotot itsessään hoituvat tuttuun tapaan omassa 3D-tilassaan ja noudattavat perinteistä vuoropohjaista kaavaa – joskin hieman automatisoituna. Ellei hahmoilleen halua antaa tarkempia komentoja Give Orders -valikon kautta, ne toimivat itse parhaaksi näkemällään tavalla ennalta määrättyjen taktiikoiden puitteissa. Tiukemmissa tilanteissa tekoäly ei aina osaa toimia yhtä pitkälle kuin toivoisi, mutta automatiikka on omiaan nopeuttamaan perusvihollisten listimistä.
Pokémon-tyyliin lähes jokainen luontokappale on värvättävissä liittolaiseksi, mutta poképallojen sijaan Dragon Quest Monstersissa turvaudutaan Scout-toimintoon. Kyseessä on erityinen hyökkäyssarja, jonka iskujen yhteisvoimakkuuden olisi tarkoitus vakuuttaa hirviö omalle puolelleen. Ruudulle ilmaantuva prosenttiluku kertoo onnistumisen todennäköisyyden, eli lottovoittajan tuurilla värväys saattaa onnistua jopa heikoin tuloksin. Vaikeimpien tapausten kohdalla mahdollisuuksiaan voi yrittää parannella erilaisilla hahmojen ominaisuuksia kohentavilla esineillä ja taioilla.
Tehokkaimmat monsterit syntyvät kuitenkin keinotekoisesti. Kasvattejaan voi näppärästi risteyttää keskenään, jolloin molemmilta alkuperäisiltä hahmoilta poimitaan parhaat taidot yhteen tiiviiseen pakettiin. Ei siis ihme, että näperreltävää riittää niin keräämisen kuin kehittämisen suhteen. Voisi sanoa, että hiuksenhienot erot tutuksi tulleisiin roolipelikaavoihin ovat kokonaiskuvaa katsoessa yllättävänkin raikkaita.
Varma valinta
Jokerimaisen seikkailun piristävimpien tuulahdusten joukkoon lukeutuvat sen ulkoasu ja musiikkiraidat. The Journey of the Cursed Kingin tavoin sarjakuvamaisella cel-shading-kuorrutuksella koristeltu seikkailu on ehdottomasti yksi Nintendo DS:n näyttävimmistä 3D-peleistä, jonka ei tarvitse erityisemmin häpeillä PS2-seikkailun rinnalla. Tyyli tuo Dragon Ball -piirtäjä Akira Toriyaman hahmoihin huomattavasti enemmän eloa kuin mitä Final Fantasy -sarjan DS-päivitykset toivat omiinsa. Taskukonsolin olkanäppäimillä ohjattava kamerakin toimii muiden kontrollien tavoin mainiosti antaen lähiympäristön tapahtumista selkeän kuvan.
Dragon Quest -pääsarjan musiikkipuolesta tunnettu Koichi Sugiyama virkistää myös Monstersin äänimaailmaa tunnelmallisilla sävellyksillään. Iäkkäällä muusikkolegendalla on taito luoda etenkin mielialaa kohottavia teemoja, jotka hyväntuulisuudestaan huolimatta eivät sorru rasittavaan ylipirteyteen. Ääninäyttelyä pelissä ei valitettavasti ole lainkaan, mikä vaatimattomasta tarinankerronnasta ja latteiksi jäävistä hahmoista huolimatta on pienimuotoinen pettymys.
Sivuseikkailuksi Dragon Quest Monsters: Joker on hyvin kunnianhimoinen tekele. DS-peliksi siltä löytyy niin näköä, kokoa kuin haastavuuttakin. Erot perinteisten Dragon Quest- ja Pokémon-pelien välillä eivät ole suuret mutta riittävät, jotta peliä voi sanoa omaksi kokonaisuudekseen. Teknisesti peli tekee paljon asioita oikein. Silti paketista tuntuu puuttuvan tietynlainen yllätyksellisyys. Ehkäpä tämä johtuu hidastempoisesta ja simppelinä pysyvästä tarinasta. Lajityypin ystäville on luvassa useita vauhdikkaita tunteja pistorasian lähituntumassa.
