Tony Hawk's Project 8

Helmitaululle käyttöä

Tony Hawk -brändi porskuttaa vahvasti. Miehen nimeä kantavia videopelejä on julkaistu eri formaateille sellaiseen tahtiin, etteivät edes vannoutuneimmat fanit tahdo pysyä perässä. Tony Hawk's Project 8 on nimellisesti sarjan kahdeksas osa, mutta todellisuudessa pelejä on paljon enemmän. Helmitaululle on käyttöä, kun ottaa lukuun lukuisille alustoille ilmestyneet käännökset ja sivupelit, joita ei lasketa kuuluvaksi varsinaiseen sarjaan.

Project 8 on käännetty PSP:lle suoraan PlayStation 2:lta. Edellinen PSP:lle ilmestynyt Tony Hawk kantoi lisänimeä Underground 2 Remix. Se oli käypä skeittailupeli, joka oli kuitenkin pilattu ala-arvoisella juonella ja Jackass-vaikutteilla. Project 8 on tässä mielessä edeltäjäänsä parempi, sillä siinä keskitytään olennaiseen. Tony Hawk etsii maailmalta kahdeksaa parasta amatööriskeittaajaa ja pelaajan tehtävänä on nousta tähän eliittijoukkoon. Seppelöimiseen tarvittavia pisteitä kerätään tehtäviä suorittamalla. Pelaaja pyörii ympäri virtuaalikaupunkia ja ottaa jalankulkijoilta vastaan haasteita. Tarinaa ei alleviivata, mikä onkin Tony Hawk -sarjan paras ratkaisu pitkään aikaan.

Kymmenen eri pelialuetta avautuvat yksi kerrallaan tietyn pistemäärän ylittyessä. Vaikeustaso on hyvin tasapainossa: helpoimpiin suorituksiin pystyy kuka tahansa, mutta loppupuolella tarvitaan jo melkoista sorminäppäryyttä. Onneksi tekemällä oppii ja Project 8 ohjaa pelaajaa eteenpäin malliikkaasti. PSP:n tehot eivät valitettavasti ole riittäneet yhtenäiseen pelimaailmaan, vaan alueelta toiselle on siirryttävä valikkojen kautta. Peli lataa uutta kenttää todella kauan, joten illuusio elävästä ja hengittävästä kaupunkimaailmasta särkyy väistämättä. Onneksi latailua ei tapahdu pelin aikana.

Pieniä kolhuja

Tony Hawk -pelit ovat aina eläneet hyvän pelattavuutensa ansiosta. Project 8 selviytyy PSP:n rajoitetusta nappulamäärästä vain pienin mustelmin. Hahmon jalkojen kontrolloimisen mahdollistavaa Nail the Trickiä on vaikea tehdä analogitikulla heiluttamatta samalla kuvakulmaa. Lisäksi manuaalien tekeminen ristiohjaimella ja neliöllä olisi vaatinut hienosäätöä. Project 8 kaipaisi toista analogitattia, mutta muuten ohjaus toimii hyvin.

Pelin sydämenä toimiva uramoodi sisältää kaikki peruselementit oman hahmon luomisesta ja kehittämisestä pitkään elinkaareen ja sopivasti vaihteleviin tehtäviin. Mukana on myös kotimaisittain kyseenalaista tuotesijoittelua, kun nouseva skeittitähti saa teksti- ja videoviestejä uuteen Nokia-matkapuhelimeensa. Väkisin väännetyn juonen hylkäämisen takia uramoodi toimii paremmin kuin ennen. Jos haastetta tuntuu olevan liikaa, liikkeitä voi hioa Free Skate -moodissa.

PSP:n Project 8:n moninpeli jää puolitiehen, sillä mukana ei ole verkkopeliä ja langatontakin skeittailua voi harrastaa vain kahden pelaajan kesken. Moodivalikoima on sopivan runsas ja mukana on uusi Obstacle Course, jossa skeittaillaan esteradan läpi tavoitteena ylittää maalilinja ensimmäisenä. Verkkopelin puuttuminen on kuitenkin todella valitettavaa, sillä se olisi hyvin toteutettuna nostanut Project 8:n käsikonsoliversion isoveljiensä tasolle.

Peruspeli

Toinen Project 8:n uusimman käännöksen ongelmista on grafiikka. PSP pystyy huomattavasti parempaan visuaaliseen ulosantiin kuin mitä Activisionin pelissä on tarjolla. Grafiikka ei ole parantunut merkittävästi Underground Remix 2:sta. Kun laskee vielä mukaan pitkät latausajat ja pelimaailman pätkimisen on selvää, että tekijät eivät olleet täysin kotonaan PSP:n kehitystyökalujen parissa. Onneksi äänimaailma on käännetty moitteettomasti.

Tony Hawk's Project 8 on kädenojennus uusien pelaajien suuntaan. Peliä on yksinkertaistettu, eikä vaikeustaso kaan ole enää yhtä korkealla. PSP-käännöstä haittaavat huono grafiikka, verkkopelin puute ja paikoin ongelmia aiheuttava ohjaus, mutta kyseessä on silti hyvä peruspeli. Isoveliversioita pelanneiden ei kannata vaivautua, mutta muille tarjolla on kohtalaisesti tuotettu urheilupaketti. Toivoa sopii, että PSP saa pian oman Tony Hawkinsa, sillä käännökset on pikku hiljaa nähty.