Red Dead Redemption

Western-aiheisia pelejä ei ole julkaistu kiivaaseen tahtiin. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että kriteerinä on teoksen tapahtumaympäristön sijoittuminen perinteisesti 1800-luvun Amerikan karuille korpimaille. Toisaalta esimerkiksi Fallout 3 tuo villin lännen meininkiä autioiden erämaiden muodossa, joskin tulevaisuuteen sijoitettuna. Rockstarin julkaisema Red Dead Redemption ei sekään ole aivan perinteisin länkkäri. Tarina sijoittuu hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa 1900-luvun alkuun. Tapahtumapaikkana on kuitenkin Yhdysvaltojen länsiosa, jota uuden ajan sivistys ei ole vielä päässyt kesyttämään. Myös pelin päähenkilö John Marston on ehta western-ajan kasvatti, entinen lainsuojaton, jolle annetaan tehtäväksi metsästää vanhat ryövärikaverinsa. Tai muuten hän ei tule näkemään vaimoaan ja poikaansa, jotka valtio on ottanut talteen pantiksi.

Cuba Libre, ei kun Viva México

Peli on nimensä perusteella jatkoa Rockstarin aikaisemmalle PS2- ja Xbox-peli Red Dead Revolverille, joka oli suoraviivainen ammuskelupeli, mutta siihen yhteneväisyydet jäävätkin. Nyt ollaan siirrytty Grand Theft Auto -tyylisiin hiekkalaatikkoleikkeihin. Marstonilla on varsin mukavan kokoinen pala Amerikan Vanhaa Länttä, jolla seikkailla tarinaa eteenpäin vievien tehtävien, sivutehtävien tai muiden aktiviteettien parissa. Päästäänpä pian myös Meksikon puolelle keskelle vallankumoustaisteluita.

Äkkiseltään voisi luulla GTA-käsittelyn saaneen villin lännen olevan erämaineen ja pikkukylineen tylsä ja kuollut paikka verrattuna nykyaikaisiin suurkaupunkeihin. Luulo on väärä, sillä itseasiassa kaikenlaisia tapahtumia riittää niin paljon, että vanha länsi tuntuu huomattavasti elävämmältä kuin monotonisen ihmisvilinän täyttämä Liberty City. Jos Marston ei ole jahtaamassa entisiä kavereitaan, saa kylissä puuttua monenlaisiin tapahtumiin. Eteen osuu tuon tuosta jos jonkinlaista neidon tai hevosen ryöstäjää, joiden pysäyttämisestä seuraa vaatimaton palkkio rahan ja kasvaneen maineen muodossa.

John Marston on hahmona kehäraakki, 1800-luvun muinaisjäänne, ei niinkään Clint Eastwood -tyylinen kylmänviileä revolverisankari. Toki tämä entinen murhiakin tehnyt rikollinen osaa edelleen pitää puolensa, mutta muuten hänellä on vaikeuksia ymmärtää maailmaa, jossa hevoset ovat vaihtumassa autoihin. Jos tarinaa kuljettavien videoiden aikana tuntuu siltä, että Marston on vain satunnaisesti suutaan soittava nyhverö, johtuu se siitä, että aika on ajanut jo hänen kaltaistensa miesten ohi. Mutta kyllä vanhankin kädessä pyssy laulaa kuolettavasti.

Itse toiminta on GTA-tyylisesti kuvattu kolmannesta persoonasta. Marston voi lukittua kohteeseensa, mikä helpottaa ampumista. Lisäksi pelaaja voi suojautua esimerkiksi kivien taakse. Uutta on Dead-Eye -tähtäys, joka aloittaa bullet time -hidastuksen. Tällöin voi helpommin tähdätä kohdettaan esimerkiksi käteen aseistariisumiseksi. Toisaalta jos haluaa esimerkiksi napata kohteensa elävältä, voi rosvolta ampua jalat alta, jonka jälkeen hänet voi lassota ja laittaa nättiin pakettiin sheriffiä varten.

Idän hitain

Yksi sattumanvaraisista aktiviteeteista on kaksintaistelu. John Marstonin tullessa seikkailujensa edetessä kuuluisammaksi, haluavat monet öykkärit testata tämän revolverin vedon nopeutta. Tämä käydään yksinomaan Dead-Eye -tilassa, mutta mukana on jonkin verran enemmän taktisuutta verrattuna normaaliin tulitaisteluun. Pelaaja voi esimerkiksi vetää etuajassa, mutta tällöin laukaukset ovat epätarkempia. Olemalla kärsivällisempi ja tarkempi taas voi vastapuolen hengen säästää ampumalla hatun päästä ja aseen kädestä, mikäli pelaaja on kunnian ja hyvän maineen perässä.

Pelimekaniikka toimii odotetusti erittäin hyvin, eikä erityisesti vanhemmista Grand Theft Autoista tuttua kömpelyyttä ole havaittavissa. Ajalleen uskolliset aseet tuovat ammuskeluun oman kiehtovan lisänsä. Matkustaminen laajalla alueellakaan ei käy tylsäksi: Pelaaja voi taittaa matkaa hevosellaan, jolloin on mahdollisuus kohdata monia pelin sattumanvaraisia tapahtumia. Toisaalta erämaalla voi leiriytyä, mikä antaa pelitilanteen tallentamisen lisäksi mahdollisuuden hypätä suoraan haluamaansa määränpäähän. Kaupungista toiseen voi kulkea myös hevosvankkureilla tai höyryjunalla.

Mukaan on ympätty myös moninpeli perinteisine pelimuotoineen eli lipunryöstöä tai tappomatsia maksimissaan 16 pelaajan voimin. Teknisesti verkkopeli toimii hyvin, mutta kuten aina tämän tyyppisissä peleissä, on moninpeli vain pakollinen lisuke. Toisaalta länkkärityyliselle verkkoräiskinnälle on varmasti oma tilauksensa.

Graafisesti Red Dead Redemption on näyttävä, tosin sillä varoituksella, että Playstation 3 -version resoluutio on jätetty lukemaan 640p. Täten tarkkasilmäisimmät näkevät pelissä normaalia runsaammin sahalaitaisuutta. Kun insinööriajattelu jätetään pois, näyttää Red Dead Redemptionin villi länsi erittäin tyylikkäältä ja elävältä. Vastaavasti äänitoteutus on myös huippuluokkaa varsinkin musiikkien osalta. Ennio Morriconen matkimiset ovat tiessään, jonka sijasta tunnelmaa luodaan erittäin onnistuneiden ja omaperäisten sävellysten muodossa.

Rockstar on onnistunut erittäin hienosti kasaamaan viihdyttävän länkkäripelin GTA-kuosien sisälle. Pelaajalle riittää tekemistä kymmeniksi tunneiksi, eikä aromailla seikkaileminen kyllästytä oikeastaan missään vaiheessa. Tämä omaperäinen näkemys westerneistä kantaa hienosti loppuminuuteille saakka.