Elokuvapelien aallonharjalla
Ikisuositusta J.R.R. Tolkienin fantasiakirjasta massiiviseksi Peter Jacksonin ohjaamaksi leffatrilogiaksi kääntynyt Lord Of The Rings -saaga on huikean menestyksensä nosteena saanut rinnalleen lukuisia videopelejä aina kevyistä seikkailuista strategiapeleihin saakka. Toiminnan ystäville ilmestyi viime vuonna Lord Of The Rings: The Two Towers -elokuvan vanavedessä samaa nimeä kantava Electronic Arts-pelijulkaisu, joka tarjosi suoraviivaista poikki ja pinoon-toimintaa kahden ensimmäisen elokuvan tunnelmissa. Peli onnistuikin jäljittelemään hyvin valkokankaan kiihkeitä taistelukohtauksia tarjoten samalla varsin näyttävät puitteet bittimiekkaa puristaville kotisotureille.
Toivomisen varaa LOTR:TTT jätti sisältönsä ja eritoten pelillisen kestonsa takia, eikä näin aivan noussut kovimpien odotuksien tasolle. Tästä tietoisena EA panosti entistä vahvemmin jatko-osaa varten ja julkaisi massiivisen markkinointikoneistonsa tukemana korkeilla tuotantoarvoilla toisen hack'n'slash-pelijulkaisunsa, Lord Of The Rings: The Return Of The King. Pelaajan tehtävänä pelisarjan viimeisessä osassa on ohjastaa Sormuksen Ritarit viemään pimeyden voimia sisältävä taikasormus vihollisjoukkojen sydämeen Crack of Doom -jyrkänteelle, pudottaa sormus alhaalla vellovaan tulimereen, josta se on aikoinaan alkunsa saanut ja näin vapauttaa Keskimaa pimeyden ruhtinas Sauronin kahleista.
Tuplatornit ja kunkun paluu yksissä kansissa
Alkulatauksen ja lyhyen teksti-intron jälkeen peli siirtyy videoleikkeen muodossa suoraan The Two Towers -elokuvan kliimaksiin, Helm's Deep -linnoituksen taisteluun, jossa Sauronin armeija pyrkii kaikin tavoin murskaamaan linnoituksen puolustuksen sekä koko ihmisrotu viimeistä lasta myöden. Hetkeä myöhemmin videoklippi siirtyy liki saumattomasti välianimaatioksi ja samalla pelaaja heitetään velho Gandalfiksi keskelle hurjaa taistelua linnoituksen juurella. Jahka pelaaja tokenee yllättävän sujuvasta siirtymästä, alkaa armoton mäiske.
Miekat kalisevat joka puolella Uruk-Hai -sotureiden sekä ihmissotilaiden punnertaessa lukuisin määrin toistensa kimpussa. Kauempana viuhuu nuolisade linnoituksen yläpäästä alapuolella mellastavan Uruk-Hai -armeijan niskaan ja taustallakin on melkoinen taisteluiden vyörytys päällä. Ensituntemus aloittelevalla pelaajalla on vähintäänkin hämmästynyt tämän seuratessa ympärillään tapahtuvaa sekasortoa, ennenkuin pääsee kenttätapahtumiin käsiksi. Tämän ensimmäisen toiminnantäytteisen tehtävän läpäistyään pelaaja päästetään ensimmäistä kertaa pelivalikoihin sekä tarkastelemaan tarinan ympärille nivottua kolmihaaraista tehtävärunkoa.
Pelitarina yhdistää elokuvan kaksi jälkimmäistä osaa alkaen siis The Two Towersin Helm's Deep -linnoituksen kiivaasta taistelusta päättyen The Return Of The Kingin Black Gate -porteille lopulliseen välienselvittelyyn Keskimaan kohtalosta. Pelaajaa ei kuitenkaan valjasteta tiukasti kentästä toiseen, vaan ensimmäisen tehtävän jälkeen peli haarautuu kolmeen polkuun avaten jokaisella haaraumallaan oman pelihahmon/hahmot pelaajan käyttöön.
The King's Path -polku seuraa Aragorn, Legolas sekä Gimli-pelihahmoja hivenen toiminnallisemmalla pelihaaralla kuin loitsusauvansa mahtivoimaa kylvävän Velho Gandalfin polku, The Wizard's Path. The Hobbit's Path -polku vuorostaan kulkee pikkuhobittien Frodon (sormuksenkantaja) sekä Samin mukana enemmän taktista pelisilmää ja väijytystaitoja painottavalla polulla kohti sormuksen ratkaisuhetkiä. Eri haaraumat poikkeavat siis pelillisesti jonkin verran toisistaan ja tämä "puoliavoin" rakennekonsepti toimii loogisesti myös elokuvatarinan kannalta. Jokainen polku ikäänkuin kuvaa sankarihahmojen eroonjoutumista toisistaan tarinan tapahtumia mukaillen.
Hallittua hahmokehitystä
Vahvasti toimintapainotteisena actionpelinä LotR: RotK sisältää hieman yllättäen myös kevyitä roolipelielementtejä hahmokehityksen muodossa. Sankarihahmo kerää kurmotetuista vihollisista kokemuspisteiksi laskettavia eritasoisia skill-pisteitä, joita pelaaja voi käyttää tehtävän läpäisseen sankarihahmon tai vaihtoehtoisesti kaikkien pelihahmojen taisteluominaisuuksien kehittämiseen. Jokaisella kokemustasolla valittavana on useita lyöntikomboja nopeista potkulyöntiyhdistelmistä vastaiskuihin sekä teloitusliikkeisiin. Tämä helposti omaksuttava hahmokehitysrakenne uusine liikkeineen pitää mallikkaasti niin peruspelaajat kuin komboliikkeitä hamuavat taistelupeli-veteraanitkin hereillä sankareiden taisteluosaamisesta pelikentällä. Eikä kontrolleissakaan ole moittimista. Ohjainkäskytys toimii lähikontakteissa ja pidemmän kantaman hyökkäyksissä varsin napakasti ja nopeasti, mikä tuokin mukavasti lisätempoa pelin toimintakohtauksiin. Ainoana miinuksena tulee kustomoitujen näppäinasetusten puuttuminen eli valmiit kontrolliasetukset ovat kiinteästi vakiona ja niihin on tyytyminen.
LotR:RotKin 15 kenttää on tehty elokuvan maisemia sekä ympäristöjä mukaillen ja suurimmaksi osaksi näkymä on todella komea. Kentät ovat kookkaita, pursuavat yksityiskohtia ja syvyysvaikutelmaa on saatu eritasoisilla varjoefekteillä, hienovaraisilla tekstuurivalinnoilla sekä maltillisella väripaletin käytöllä. Kolmannen persoonan pelikuvaa ja näyttäviä esirenderöituja taustoja panoroidaan kiinteillä kamerakulmilla, joilla saadaankin varsin näyttäviä taistelunäkymiä ja tiivistä tunnelmaa aikaan, mutta samalla kameran tuomat katve-alueet sekä pelinäkymän muokkausmahdollisuuden puuttuminen tekee paikoin hallaa pelattavuudelle. Notkahdusta ruudunpäivityksessä on havaittavissa paikkapaikoin, mutta pääosin hakkeluksesta toiseen eteneminen on jouhevaa.
Kenttien koko ei tule ilman rajoituksia. Vapaata etenemissuuntaa kookkaissa kentissä ei sallita, vaan pelialueita on karsinoitu vahvasti lineaarisella rakenteella. Ratkaisua kuitenkin piristetään onnistuneesti skriptattujen tapahtumien, runsaiden tehosteiden sekä interaktiiviset objektien avulla. Mm. linnoitusten reunuksilla olevia kiehuvia vesipatoja voi kumota pahaa-aavistamattomien örkkimönkiäisten niskaan, tykittää katapulteilla päin massoittain kulkevaa vihollisarmeijaa tai kaataa vartiotorneja räjähdysten saattelemana maahan. Nämä interaktiiviset lisukkeet tuovat lisäväriä taisteluihin ja pitävät pelaamisen vireystasoa hyvin yllä.
Sankarihahmojen kulkiessa elokuvien tyyliin pienenä joukkiona pelaajan mukana, huomio kiinnittyy pian näiden avustuskykyyn taistelukentällä. Bitti-sankarit kulkevat vaihtelevan tiukasti pelaajan mukana, joskus juuttuen objektien taakse vinhassa juoksussa, mutta pääosin apulaiset suoriutuvat liikkumisesta ja taisteluista kohtuullisesti. Vastapuolen tekoäly ei sekään tarjoa omaperäisyyttä otteissaan ja usein mm. kauempana olevia vihulaisia pystyy helposti tiputtamaan pitkän kantaman hyökkäyksillä ilman, että nämä reagoisivat mitenkään osumiin. Tästä huolimatta tekoälyn laadusta ei pääse missään vaiheessa suuremmin kritisoimaan, sillä örkkimönkiäisten lukumäärä sekä vinha taistelutempo pitävät huolen ajatuksen fokusoinnista itse pelitapahtumiin.
Elokuvasankarit audiovisuaalisessa pyörteessä
Kenttien graafinen toteutus on siis varsin mallikasta, mutta niin on tilanne myös yksilöidyllä tasolla. Sankareiden kasvot näyttävät aidoilta esikuviltaan, eikä polygoneja olla säästelty hahmoissa yleiselläkään tasolla. Örkit sekä muut ilkimykset tunnistaa helposti ulkonäöstään, mutta myös varustustasostaan sekä liikkumisestaan, tuoden näin persoonallisuutta vihollishahmoihin. Hahmoanimaatiot ovat sulavia, joskin pelihahmojen liikkumisen rajoittuminen joko kävelyyn tai juoksuun tekevät nopeuden vaihtamisesta kankean näköistä. Taisteluanimaatiot ovat sen sijaan paremmin ruodussa ja kiivaat yhteenotot näyttävät varsinkin isoimmissa rähinöissä todella tyylikkäiltä. Vihulaiset mm. pyöräyttelevät elokuvamaisia kuolonpiruetteja voimakkaista miekan sivalluksista ja pitävät muutenkin animaatioliikkeillään huolen pelaajan viihdyttämisestä.
Audiopuoli on ehdottomasti LotR:RotKin kantava voima. Dolby Digital 5.1 -ääniraita on yksiä järeimmin toteutettuja konsolipeleissä koskaan, antaen elokuvamaisen mahtipontisen äänimaiseman runsailla massiivisilla tehosteilla ja Howard Shoren elokuva-soundtrackillä varustettuna. Räjähdyksissä ja jyrähdyksissä on hurjasti dynamiikkaa ja kotiteatterin omistajat pääsevät nauttimaan myös runsaista suuntaavuusefekteistä, joita surround-kanaviin viljellään erilaisten lentävien objektien, kuten katapulttiammusten muodossa. Elokuvasta tutut näyttelijät ovat antaneet äänensä pelille ja ääninäyttely myös lisää pelifiilistä, mikä ei aina lisenssipeleissä ole itsestäänselvyys. Liioittelematonta, mutta silti uskottavaa studiotyöskentelyä näyttelijöiltä. Mainiota.
Pelin harvoista miinuspuolista mainittakoon ensikertaa pelaavalle tuputettavat elokuvasta kaapatut välivideot ennen tehtäviä. Videoklippejä ei voi ohittaa, vaan pelaajaa istutetaan kunnes minuuteiksi venyvät "tehtävä-introt" on katsottu. Välivideot pystyy onneksi ohittamaan kun tehtävän on kertaalleen läpäissyt, mutta ominaisuus on silti varsin kömpelö.
Lisenssihuttua hyvistä soppa-aineksista
Lord Of The Rings: The Return Of The King onnistuu siinä, missä useimmat muut lajinsa edustajat epäonnistuvat, olemaan laadukas lisenssipeli. Toimintapeliainekset sekä lisenssi kanavoidaan fiksusti peliin ja tarjotaan se pelaajalle audiovisuaalisesti räjähtävässä paketissa. Massiiviset ulkoilmataistelut kymmeniä örkkejä vastaan katapulttiammusten, nuolien ja muiden objektien viuhuessa pelaajan ympärillä saavat paatuneenkin toimintapeli-spesialistin nostamaan hattua EA:n panostukselle pelitoteutuksen suhteen. Vaikeustaso on lisenssipeliksi yllättävän korkea ja jo normaalilla vaikeustasolla saa puristaa miekkaa ihan tosissaan, mikä onkin harvinaisen ilahduttavaa nykypelissä.
Pelilevyltä löytyy myös ekstroja, dvd-elokuville enemmän ominaisia bonusmateriaali-lisiä. Vaikka anti onkin kevyt, näyttelijähaastattelut sekä erilaiset konseptiluonnokset ovat mukava lisä itse pelisisällön oheen.
Täydellinen tuotos LotR:RotK ei kuitenkaan ole, sillä jokaisen osa-alueen summana peli ei ole täysin hiottu kokonaisuus ja pelattavaa voisi edelleen olla enemmän. Tästä huolimatta Lord Of The Rings: The Return Of The King on ylivoimaisesti viime vuoden paras "elokuvapeli" ja parhaimpia lisenssipelejä pitkään aikaan. Elokuvatrilogiaan tai kirjaan tutustuneille Lord Of The Rings: The Return Of The King on varmasti mieleen ja muille peli on turvallinen hankinta toimintarymistelynä. Hatunnosto Electronic Arsille.
