Unohdettu?
Nykyään lähes jokaista peliä hypetetään ja mainostetaan kuukausia ennen julkaisua. Siksi on outoa, että Secret Weapons Over Normandy on ilmestynyt kauppojen hyllyille ilman mitään mainostusta tai ennakkokohua – varsinkin kun peli on lähes yksin PS2:n harvojen lentelypelien joukossa.
Itse paketin ulkonäkökään ei ole mitenkään huomiota herättävä, mutta yksinkertainen ulkoasu ja tylsät värit sopivat mainiosti huomaamattomaan teemaan. Ei ole myöskään yllättävää, että myös sisältö on varsin tuttua ja turvallista peruspeliä. Ei siis ole ihme, jos tätä peliä ei näy viikon myydyimpien pelien joukossa.
Secret Weapons Over Normandy kertoo saksalaisten Nemesis-armeijaa vastaan taistelevan pilotin kamppailuista toisessa maailmansodassa. Vaikka kliseinen juoni on silkkaa fiktiota, tuo se silti tehtäviin sopivasti taustatunnelmaa. Fiilistä kohottavat myös tehtävien väliset videot, joissa juonen kehittymistä kuvataan päiväkirjatyyliin. Tarina vie pelaajaa muun muassa Euroopasta aina Tyynelle valtamerelle saakka.
Eikö tässä ole mitään uutta?
Tehtävätyypit ovat tuttuja ja turvallisia, mutta erilaiset hyökkäys- ja puolustustehtävät ovat silti toimivia. Käytännössä jokainen tehtävä suoritetaan ampumalla kaikki ilma- ja maakohteet päreiksi. Mitään mieleenpainuvia kokemuksia ei siis ole luvassa. Pelin vaikeustaso on varsin sopiva, eli välillä tulee turpaan ja seuraavalla kerralla pääsee jo pidemmälle. Samoin onnistuneesti sijoitetut checkpointit vähentävät turhauttavaa toistoa.
Tehtävissä on päätavoitteen lisäksi sivu- ja bonuskohteita, joiden onnistuneet suoritukset peli palkitsee antamalla lentokoneisiin lisää viritysosia. Parannettavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi härveleiden ketteryys ja ammusten määrä. Viritykset ovat kertakäyttöisiä eikä niitä voi siirtää sotaratsusta toiseen, joten valinta kannattaa suorittaa huolella. Toisaalta osien vaikutus ominaisuuksiin on käytännössä olematon, mikä tekeekin suuresta osasta päivityksistä turhia. Myös eri konetyyppien väliset erot saisivat olla suurempia.
Lentosimu vai päätön räiskintä?
Valitettavasti lentosimulaattoria odottaneille peli on karvas pettymys. Lentomallin voi säätää valikoista realistiseksi, mikä lähinnä hidastaa koneen reagointia. Fysiikkamallinnus kiertää Newtonin lait kaukaa ja kone kaartaa kauniisti haluttuun suuntaan yksinkertaisesti tattia sinnepäin työntämällä. Lentonopeudet ovat myös ennätysalhaiset ja kone pysyykin ilmassa lähes kävelyvauhdissa. Yksinkertaisena arcade-räiskintänä peli kuitenkin toimii hyvin.
Välillä lentotehtävien sijaan pääsee viholliskoneita ampumaan tykkitornista, ja kymmenien vihollislaivueiden säpäleiksi tuhoaminen käykin kivasti välipalasta. Tekoäly luottaa lentotehtävissäkin enemmän voimaan kuin taitoon, ja viholliskoneita putoaa hurjaa vauhtia. Välillä käydään myös tiputtamassa pommeja laivoihin ja rakennuksiin. Pommittaminen ja ampuminen sujuvat turhankin helposti, sillä peli näyttää automaattisesti mihin tulisi ampua ennakkoa.
Jos oma kone kärsii liikaa vahinkoa, voi palavan raadon yrittää lentää lentokentälle ja vaihtaa sen uuteen. Samalla myös raskasta aseistusta voi vaihtaa kevyestä ja paljon ammuksia sisältävästä konekivääristä muutamaan raskaaseen pommiin. Osa tehtävistä pitää läpäistä yhdellä koneella, eikä aina ole aikaa käydä hakemassa lisää ammuksia.
Bullet Time
Suuri helpotus kiivaan taistelun keskelle on maxpaynemainen hidastus. Ympyrää painamalla aika hidastuu ja tähtääminen helpottuu huomattavasti. Toiminto saattaa kuulostaa oudolta toiseen maailmansotaan sijoittuvassa pelissä, mutta käytännössä se toimii hyvin ja tuntuu lähes itsestäänselvyydeltä. Hidastuksen käyttöä ei ole rajoitettu, joten sitä tulee käytettyä lähes koko ajan. Harvoja pitkiä lentomatkoja varten aikaa voi myös nopeuttaa. Tekijät ovat myös jättäneet hidastuksista pois kaikki graafiset efektit, kuten motion blur -pehmennykset. Päätös oli hyvä, sillä ne eivät sopisi pelin teemaan.
Kampanjan lisäksi pelistä löytyy kaksinpeli. Mitään riemunkiljahduksia tämä ei aiheuta, vaikka deathmatchin lisäksi pelistä löytyykin pari tehtävää, joissa molemmat pelaajat pääsevät tekemään yhteistyötä. Kaksinpelin ”tuhoa kaikki” -pyrähdyksiä pääsee pelaamaan myös yksin, mutta yksinkertainen ja päämäärätön räiskintä ei jaksa kiinnostaa.
Harmaata horisontissa
Lentokoneet on mallinnettu kohtuullisen tarkasti, mutta itse ympäristö on hieman karua. Grafiikka kyllä toimii, mutta superlatiiveja ei pelille voi ulkonäöstä antaa. Tekstuurien ankea väripaletti ei saa aikaan sodan runtelemaa tunnelmaa, ja peli näyttää kaikin puolin tylsältä. Toisaalta ruudunpäivityksessä ei ole ongelmia, eikä mitään graafisia efektejä hyödynnetä. Hieman sama tekninen mitäänsanomattomuus koskee myös ääniä, sillä koneet eivät kuulosta brutaaleilta tappokoneilta, eivätkä konekiväärit järisytä seiniä. Onneksi sentään taustamusiikki kohottaa sopivasti tunnelmaa.
Kokonaisuutena Secret Weapons Over Normandysta jää varsin keskinkertainen kuva. Tekijöillä ei ilmeisesti ole ollut minkäänlaista kunnianhimoa, vaan tarkoituksena on ollut alusta lähtien tehdä toimiva peruspeli. Siinä on onnistuttu varsin hyvin, ja Secret Weapons Over Normandy toimiikin ihan kivana pari päivää kestävänä välipalana. Mutta jaksaako moinen kiinnostaa? Ideasta olisi voinut saada irti paljon enemmänkin, mutta nyt pelin lentämispuoli jää olemattomaksi ja peli ei eroa muista kolmannen persoonan räiskinnöistä oikeastaan mitenkään.
