PS2:n Online-pelaamisen ensiaskeleet
Kesällä 2003 aloitettu PlayStation 2:n nettipelaaminen on käynnistynyt Euroopan osalta odotettua paremmin. Pelaajat ovat selvästi kiinnostuneita verkossa pelaamisesta ja oikean ihmisen vastustajanaan kohtaamisesta. Näkyvin merkki kyseisestä seikasta on PS2:n suosituin nettipeli nimeltä SOCOM: U.S. Navy SEALs. Pelin suuri suosio ei johdu siitä, että SOCOM olisi jotenkin mullistava ilmestys lajissaan vaan siitä, että kyseessä on tuttua ja turvallista taktista räiskintää.
Yksin vai netissä?
Idealtaan SOCOM ei eroa paljoakaan tietokoneen samantyyppisistä peleistä. Näkymä on kuvattu kolmannesta persoonasta ja tarkoituksena on suoriutua erilaisista tavoitteista laajaa asearsenaalia käyttäen. Nettipelissä voitto saavutetaan vastapuolen pelaajat nirhaamalla tai vaihtoehtoisesti suorittamalla jonkin tasoon liittyvän tehtävän. Esimerkiksi panttivankien vapauttaminen tai pommin räjäyttäminen ennalta määrätyssä paikassa ovat menestyksen avaintekijöitä. Yksinpelikampanja taasen keskittyy enemmän hiippailuun ja salamyhkäisten tehtävien suorittamiseen. Tavanomaisessa yksinpelikentässä saattaa olla ideana esimerkiksi tärkeän tiedon tai asiakirjan varastaminen venäläisestä tukikohdasta.
Vaikka SOCOM on pääasiassa tarkoitettu nettipeliksi, niin yksinpelikin on suhteellisen toimiva. 12 kenttää pitkä kampanja on vaikea, sillä tasoista ei löydy välitallennuspisteitä. Näin ollen jopa tunnin pituinen tehtävä saattaa kaatua pieneen virheeseen. Kyseinen seikka saa pelaajan olemaan koko ajan takajaloillaan, mutta toisaalta useat epäonnistumiset johtavat nopeasti turhautumiseen. Toinen ärsyttävä tekijä yksinpelissä on tekoälyn ohjaamien hahmojen järjen puute. Vastustajat nimittäin jäävät usein vain avoimelle alueelle tulittamaan pelaajaa, eikä mistään suojautumisesta ole tietoakaan. Lisäksi joskus tulee tilanteita, jolloin vihollinen tulee aivan pelaajan lähelle antamaan kiväärin perästä, vaikka tuliluikulla ampuminen olisi kenelle tahansa huomattavasti järkevämpi ratkaisu. Valitettavasti myös omia joukkuetovereita vaivaavat toisinaan tekoälyn ongelmat, sillä heistä ei ole aina apua pelin taistelutilanteissa. Kyseiset herrat nimittäin omistautuvat lähinnä tutkiskelemaan kuoleman jälkeistä elämää, eikä pelaaja ole tietenkään tästä kovin innoissaan.
Siitäkin huolimatta yksinpelikampanjan tunnelma on hyvin vahva ja se poikkeaa verkkopelistä mukavan paljon. Jännitys on korkealla ja pelaajan tulee pitää sekä silmänsä että korvansa koko ajan auki vastustajien varalta. Yksinpelissä vauhti on kovin hidas, mutta homma toimii siitä huolimatta. Netissä pelatessa taas vastaavasti rytmi on nopea, mutta se sopii erinomaisesti verkossa pelattaviin peleihin. Muutenkin Internetissä pelatessa yksinpelin huonot puolet eivät pääse vaikuttamaan, sillä vastassa ovat tällöin oikeat ihmiset ja pelin luonne on muuttunut ratkaisevasti.
Verkko-orgiat
Useimmat SOCOMin ostaneet ovat varmastikin hankkineet pelinsä verkkopeliä ajatellen, eikä turhaan, sillä netissä sotiminen toimii SOCOMissa erinomaisesti. Pelistä löytyy suunnilleen sitä kaikkea, mitä hyvältä sotaräiskinnältä voi odottaakin. Tasovalikoimassa on kenttiä aina suurista luolatasoista pieniin kaupunkialueisiin asti. Toki aina kenttiä olisi voinut tehdä lisää, sillä pelaajien suuressa suosiossa olevia pienikokoisia tasoja löytyy vain kolmisen kappaletta. Tällöin vaihtelua pelialueiden välillä ei tule kovinkaan paljon, mikäli haluaa pelikaverikseen enemmän kuin pari satunnaista verkkopelaajaa. Kyseinen seikka on valitettava, mutta jos toisto ei haitta, niin siitä ei koidu sen enempää lisäharmia.
Tasovalikoiman tavoin asearsenaali ansaitsee kiitosta laajuutensa osalta. Jokaiseen tarkoitukseen pitäisi löytyä oikeanlainen vehje, eikä mikään tuliluikku ole ylivoimainen toiseen verrattuna. Valikoimasta löytyy muun muassa kiikarikiväärejä, pistooleja, räjähteitä ja kranaatteja. Hauskana yksityiskohtana kranaatinheitto toimii SOCOMissa analogisesti. Eli käytännössä napin painalluksen voimakkuus vaikuttaa suoraan kranaatin lentämään matkaan. Onkin mukava huomata, että pelikehittäjät ovat alkaneet tällä tavoin hyödyntämään PS2:n nappien erikoisominaisuutta, eivätkä vain tyydy käyttämään perinteisiä ratkaisuja.
Huijarit hiiteen!
SOCOMin aineksilla kaikki pitäisi periaatteessa olla valmista erinomaiseen verkkoviihteeseen, mutta ainahan maailmasta löytyy ilonpilaajia. PS2:n netti on nimittäin täyttynyt huijauskoodeja käyttävistä pelaajista, jotka terrorisoivat muiden peliä. Tuloksena on ylivoimaisuutta, jonka takia rehellisten pelaajien sessiot menevät pieleen.
Valitettavasti Sony ei ole tähän mennessä keksinyt asian suhteen mitään järkevää ratkaisua SOCOMin ensimmäiseen osaan, sillä tunnuksen poisottamisen jälkeen huijari voi tehdä uuden hahmon itselleen. Näin ollen kierre on ikuinen, eikä ulos pääsyä näy. Nyt kuitenkin asiaan on tarjolla ratkaisu, sillä nykyisin myös Central Stationin tunnuksella on mahdollisuus pelata SOCOMia, vaikkakin CS:n omalla serverillä. Huijarit eivät nimittäin saa hankittua itselleen uutta Central Station tunnusta helposti, vaan heidän täytyy kestää miehekkäästi valvojien langettama rangaistus. Eteenpäin on siis menty, vaikkakaan nykyinen ratkaisu ei ole paras mahdollinen.
Ulkoasussa parantamisen varaa
Ulkoasultaan SOCOM ei ole mitään kauneimpia pelejä. Rumasti sanottuna grafiikka on itseään toistavaa ja kulmikasta, eikä yksityiskohtia näy juuri yhtään. Yleisasultaan kuitenkin grafiikka tekee tehtävänsä juuri ja juuri, eikä yhtään enempää. Äänimaailma sen sijaan hoitaa homman huomattavasti paremmin. Peli tukee kotiteatterin omistajien iloksi Dolby Pro Logic II:ta, jonka ansiosta kuulee helposti, mistä luodit tulevat pelaajaa kohti. Muutenkin pyssyjen pauke ja muut ääniefektit toimivat hyvin ja ovat uskottavia. Eikä musiikinkaan osalta löydy sen kummemmin valitettavaa, sillä ne vähät kappaleet mitä pelistä löytyy luovat tarvittaessa oivasti tunnelmaa.
Äänestä puhuttaessa eniten melua on kuitenkin aiheuttanut keskustelu SOCOMin kuulokemikrofonituesta. Lyhyesti voisi sanoa, että homma käytännössä toimii mainiosti ja toisten netissä pelaavien puheesta saa hyvin selvää. Ainoa huono puoli on se, että verkon yli kulkeva ääni saa lievän ruotsalaisaksentin kantautuessaan pelaajan korvaan. Yleensä netissä pelatessa muiden kanssa puhuminen tiukassa taistelutilanteessa vie liiaksi aikaa, joten keskusteltaessa aiheet koskettavat muutakin kuin pelkkää peliä. Itse kuulokemikrofoni toimii näppärästi, sillä sen kokoa voi säädellä vapaasti oman pääkopan suuruuden mukaan. USB-porttiin liitettävä laite pysyy myös hyvin päässä eikä ongelmia sen suhteen ole.
Jotain olisi kaivattu
Kaiken kaikkiaan SOCOM: U.S. Navy SEALs on suhteellisen hyvä peli. Yksinpelinä se on kohtuullinen ja verkossa pelatessa erinomainen. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu vain se, että sama mitä SOCOM tarjoaa on nähty tietokoneella jo monta kertaa. Sinällään kaikki on kunnossa, mutta uusia ja tuoreita ideoita jää kaipaamaan. Mikäli kyseinen seikka ei ole kuitenkaan ongelma, niin SOCOM: U.S. Navy SEALs on erinomainen valinta pelihyllyyn. Tosin hankintaa kannattaa miettiä pariinkin kertaan, koska piakkoin ilmestyvän pelin toisen osan on luvattu olevan suurempi ja kauniimpi kuin edeltäjänsä.
