Ei aloittelijoille
Segan 2K-sarja on kilpaillut EA:n liven kanssa viime vuosina parhaan koripallopelin tittelistä. ESPN NBA Basketball:n mainonnassa on käytetty teemaa, jossa tehdään selväksi, että tuote on tarkoitettu pelaamisen vakavasti ottaville: ”not for beginners”. Tuon lauseen jälkeen oli pakko ottaa selville, kuka kesyttää ja kenet.
Kuten monesti muulloinkin, turha pröystäily voi koitua kohtaloksi. Niin tälläkin kertaa, sillä sarjan uusi tuotos on aivan liian helppo. Parin viikon säntillisen opettelemisen jälkeen ei auta edes heikoimman joukkueen asettaminen mestareita vastaan. Tasaista saattaa olla, mutta tappiot ovat harvinaisia.
Pelissä on edelleen jos jonkinlaisia säätimiä, joilla peliin voi vaikuttaa. Donkkaamisesta voi tehdä vaikeaa muillekin kuin eurooppalaiset sukujuuret omaaville. Vakioasetuksilla pelattaessa pallo on kuin siimoilla sidottuna kuljettajansa käsissä, vaikka kaverin pallonhallintataidot olisivatkin luokattomia ja hän kuljettelisi palloa jalkojensa välitse välillä cross overeita pyöräytellen. Siimaratkaisu on välttämätön kun tilannetta tarkkaillaan lähikuvakulmista, sillä pallo on useimmiten noin kymmenen sentin päässä pelaajan kourasta. Muutenkin pelissä näkyvän tason sisällä oleva koodi ei aina vastaa ulkoasua. Pelaajat ja pallo ”teleporttailevat” säännöllisesti, jos homma ei etene koneen maun mukaan.
24/7
Pelimuotoja löytyy perinteinen nippu, sillä tarjolla on harjoittelua, katukorista, yksittäisiä kausia, jatkuva uramoodi francisen malliin, pudotuspeljä, turnauksia ja mystinen 24/7- moodi. Francisea voi nyt pelata useamman joukkueen voimin, ja katukoriksesta löytyy kaikki vastaan kaikki moodi. Ei mitään mullistavaa siis.
24/7 –moodi on erinomainen lisä perinteisiin pelimuotoihin. Siinä kehitetään pelaajaa päivittäisellä harjoittelulla ja otteluilla. Tässä piileekin homman suola, sillä jos pelaaminen unohtuu, niin hahmon kyvyt laskevat. Tätä tarkkaillaan pleikkarin kellon avulla, joten pelimuoto vaatii säännöllistä hoitoa virtuaalilemmikin kaitisemisen malliin. Moodi koostuu katukoriksesta erilaisilla sääntövariaatioilla sekä harjoittelusta. Harjoiteltaessa attribuutit kehittyvät onnistuneiden suoritusten jälkeen, jolloin kovempien haasteiden vastaanottaminen on mahdollista. Voitettuasi otteluita saatat saada tappion kärsineen kaverin puhelinnumeron. Tarvittaessa voit soittaa hänet paikalle, kun kyseessä on esimerkiksi 2 vs. 2 –haaste. Kannatta miettiä kenelle soittaa, ja kuka täydentää omia heikkoja kohtiasi. Itse harjautin suurinta mahdollista jääkaappi-pakastinyhdistelmää, joten Steve Nash:lle piti kilautella säännöllisesti. Turnauksissa pelataan välillä esimerkiksi aikarajan puitteissa, pelkillä kolmosilla, pelkillä hyppyheitoilla ja pommipalloilla. Rajoitukset eivät yleensä koske konetta, mikä ei aina miellytä. Ainoastaan pommipallon kaltaiset asiat ovat kummallekin tasapuolisia. 24/7 –moodi on erittäin koukuttava, sillä turnauksia järjestetään muutamalla kentällä ja ne vaihtuvat tunnin välein. Legendoja vastaan pelaaminen onnistuu erittäin harvoin ja silloinkin kello on jo yli puolen yön.
Pelaajan ohjaaminen on riittävän tarkkaa, vaikka välillä pelaajaa kulkeekin aivan muualle kuin mihin tatti sojottaa. Syötöt napsuvat perille liikuttavan tarkasti ja kohdepelaajan voi poimia suoravalinnoilla. Harhauttelu hoituu nykyään liiankin tehokkaasti oikealla tatilla. Tätä voi heikentää huonontamalla pallonhallintakykyä, sillä muutoin vastustaja on pulassa. Korin alle pääsee vaivatta, eikä hyökkääjän virheitä tule tarvittavan usein, vaikka kuinka sääntöjä ja vipuja rukkaisi. Varmin tapa tehdä kori on vatkata oikeaa tattia päättömästi korin alla(jossa ei hyökkääjän virheitä puhalleta NBA-sääntöjen mukaan) ja donkata pallo rytisten sisälle puolustajien kerätessä kamppeitaan lattialta. Sinällään on mukava, että oikean tatin käyttö kannattaa, mutta tällä hetkellä sen käyttö on liian helppoa ja tehokasta. Sama pätee turbonappiin hyökättäessä ja puolustettaessa. Sen käytöstä tulee useammin virheitä esimerkiksi blokki-tilanteissa, mutta tehot ovat aivan eri luokkaa. Samoin donkit ja lay-upit lähtevät aivan eri etäisyyksiltä, mutta saattavat kolista rautoihin. Oikeastaan turbonappia on parempi käyttää melkein koko ajan. Vaikka turbomittari onkin olemassa, sen arvo palautuu nopeasti.
Telkusta tuttu
ESPN on kehittänyt koripallolähetystensä formaatin varsin määrämittaiseksi. Alussa kaivetaan ennakkoon kuumimmat pelaajat esiin, ja lyhyen luonnehdinnan jälkeen ottelu pääsee alkamaan. Alkuspiikkien yhteydessä selostajat sekoilevat malliin "kuinka monta voittoa joukkueilla olikaan", mutta oikeat tiedot voi lukea ruudulta. Autenttista meininkiä. Selostustiimi on todellisuutta vastaava ja esimerkiksi Tom Tolbert on mainiosti mallinnettu. Mies kun alkaa aina välillä muistella omaa loistavaa peliuraansa. Pelaajista käytetään asiaan kuuluvasti välillä lempinimiä ja osuvat kommentit nostavat tunnelmaa. Tolbertti saisi vain hokea useammin hänen suosikkifraasiaan "throw it down”. TV-lähetysformaatti on yleensäkin aika tiukka, mutta tässä pelissä se on viety huippuunsa. Lähetys koostuu tismalleen samoista osioista, ja koska pelaaja toteuttaa yleensä näkemystään samaan malliin pelistä toiseen, juuttuvat kommentitkin samalle raidalle.
Pelin ulkoasussa ei ole hurraamista, sillä käytössä on perusefekteillä sävytettyä keskinkertaisuutta. Pelaajat ovat helposti tunnistettavia talttaveistotyön tuloksena syntyneitä ilmeettömiä zombeja. Tatuoinnit ja muut koristukset ovat mallinnettu kiitettävästi, mutta olisiko kannattanut keskittyä suurempiin linjoihin. Pelaajien teleporttaillessa pallo kymmenen sentin päässä molemmista käsistä (pallo on siis pelaajan hallussa) ei tatuoinnit paljoa kiinnosta. Kamerakulmia on valittavana perussetti, mutta olisi ollut toivottavaa, että niitä olisi päässyt muokkaamaan. Varsinkin korinalustilanteissa kaukaa olevat kuvakulmat kertovat varsin vähän, jolloin mieli tekisi zoomata edes hieman lähemmäksi. Toisaalta peli ei myöskään tue laajakuvaa, joten jokin muu tärkeä osa kentästä jäisi näkemättä.
Äänet toimivat moitteettomasti ja pelin edetessä aukeaa uusia kappaleraitoja, joita voi syytää jukeboksiin mielensä mukaan. Groovahtava musiikki säestää mukavasti lenkkareiden narinaa ja pallon pompotusta. Tähän asiaan ei varmaan ole tulossa muutoksia vähään aikaan, eikä ole tarvettakaan.
Juostaan seinään
Pelin tekoäly on heikko. Koneella on nippu kuvioita, joita se pyrkii toistamaan. Jos tulee ongelma vastaan, sitä päin joko sännätään suinpäin tai keksitään tilanteeseen sopiva uusi kuvio. Juonen karkeus paljastuu pahiten 1 vs. 1 -peleissä, joissa koneen ohjaama pelaaja juoksee pelaajan ominaisuuksista riippuen muutamia polkuja pitkin jääräpäisesti mitään vastoinkäymisistä oppimatta. Esimerkiksi jotakuta muskelimestaria vastaan pelatessa kannattaa mennä itse seisomaan vastaavalla tyypillä korin alle valmiina blokkaamaan hänet, koska kaveri ryntää aina täysillä päin koria. Tuolla keinolla saa ainakin 24/7 –moodissa blokkaus-attribuutin kuntoon, sillä järkevää konetta vastaa olisi aika vaikea tehdä 21 pisteen ottelun aikana sata onnistunutta blokkia. Joukkuepelissä kuvioita on vaikeampi havaita, koska niitä on huomattavasti enemmän. Kentällä kun luonnollisesti on erilaisilla vahvuuksilla varusteltuja pelaajia. Ikävin tilanne tapahtuu, kun koneen ohjaama pelaaja jää sutimaan toista vasten. Kuvio ei etene ennen kuin hyökkäysaikaa on jäljellä pari sekuntia tai käyt ystävällisesti siirtämässä kaverit paikoilleen. 2 vs. 2 -pelien pelaaminen kapealla kujalla on hämärää hommaa. Joku saa päähänsä juosta päin laatikkoa ja muut tärisevät vieressä kuin horkkatautiset. Onneksi tätä ei tarvitse katsoa kuin maksimissaan 24 sekuntia. Ihme, jos tällaisella tekoälyttömyydellä pötkitään pitkälle. Pelaajan ei tarvitse toteuttaa monimutkaisia kuvioita, sillä kone on tästä maailmasta kovin pihalla.
Moninpeli ei tarjoa mitään uutta. Perusasiat toimivat moitteettomasti ja kaverin kanssa pelaaminen on hauskaa. Samalla puolella pelattaessa palloton pelaaja ei jostain syystä voi hyökättäessä käyttää suoravalintoja pelaajan vaihtamiseen. Yksinpeliin verrattuna asiat toimivat muutoin hyvin samalla tavalla. Kone puhkoo puolustuksen helpommin, kun samalle puolelle tulee kaksi sooloilijaa, jotka juoksevat mieluummin pallon perässä kuin huolehtivat miesvartioinnista. Yksinpelissä sallitaan vielä yksi hortoilija.
Puutelistaan voidaan lisätä myös valikot, jotka ovat epäselvät mutta laajat kaikkine säätövipuineen. Ohjekirjassa ei missään kohdassa neuvota, että start-napilla päästään eteenpäin myös ruuduilla, joissa sitä ei ole viitsitty mainita. Yritys ja erehdys on päivän trendi, ja oppiihan sitä talon tavoille viimeistään, kun on pari kertaa tupeksinut. Kannattaa huomioida myös, että peli vaatii muistikortilta erittäin paljon, sillä yhden kauden, turnauksen tai frachisen tallennus vie kukin yli 600 kiloa. Kovin montaa yhtäaikaista projektia ei ole järkeä pitää vireillä, eikä uusintojen tallentamista kannata edes harkita.
Ei huono, mutta erittäin puutteellinen
Yleisesti ESPN NBA on ihan kelpo peli. Se ei vain pääse odotetulle tasolle. Graafinen keskinkertaisuus ja tekoälyn puutteet laskevat pelin hohtoa, ja haasteen puuttuminen puolestaan sen ikää. 24/7 –moodiin sekoaminen on kylläkin vaarana. Saatat huomata muistilappuja, joissa lukee mielenkiintoisten turnauksien alkamisaikoja. Sunnuntaisin sentään joillakin kentillä levätään. Aloittelijoiden ei kannata säikähtää korskeaa uhittelua, sillä tämä peli sopii aivan mainiosti heillekin.
