Metalli on in
Tänä päivänä pelimarkkinoilla vain harvat pelit pystyvät
oikeasti yllättämään. Kaikki vähääkään
potentiaalisemmat kehitelmät hypetetään taivaisiin, mikä
aiheuttaa kehitystiimeille lisää paineita ja ajaa idioottivarmoihin
ratkaisuihin, jotka ovat jo tuhannen tuhatta kertaa nähty ja koettu, puhumattakaan
pelaajien epärealistisiin mittasuhteisiin kasvavista odotuksista. Tuoreet
peli-ideat eivät saa markkinoilla riittävästi näkyvyyttä,
kun ihmisiä tuntuu kiinnostavan enemmän tuttu kansikuva kuin itse
pelin sisältö.
Swingin' Ape Studiosin Metal Arms: Glitch in the System on moniin muihin peleihin
nähden saanut jopa rikollisen vähän huomiota niin median kuin
pelaajienkin keskuudessa. Lähes tyystin ilman raskasta markkinakoneistoa
valmistuneen pelin idea ei ehkä ennakkokuvien perusteella kovin mielenkiintoiselta
vaikuta, mutta totuus on aivan toinen, kun pelin pariin pääsee. Tylsästä
robottiräiskeestä on onnistuttu tekemään yllättävän
monipuolinen, persoonallinen ja hauska peli, joka sopii varmasti moneen makuun.
Metal Arms kertoo omalaatuisella, robottien asuttamalla Iron Star -planeetalla
riehuvasta sodasta. Poskelleen menneen tieteellisen kokeen seurauksena syntynyt
huippuälykäs General Corrosive on päättänyt syöstä
ennen niin rauhallisen planeetan kaaoksen valtaan. Lähes kaikki planeetan
asukit, droidit, on orjuutettu tai ”kierrätetty” hänen
tuhovoimaisen mil-armeijansa voimin. Vain pieni droid-yhteisö on sinnitellyt
hengissä salaisessa Droid Townissa tehden sieltä vastarintaa Colonel
Alloyn johdolla.
Toivo selviämisestä on kuitenkin katoamassa. Mil-armeija on tunkeutunut
aivan Droid Townin liepeille, eikä sotakelpoisia droideja ole enää
montaa. Kaikeksi onneksi pieni ryhmä Droid Townin asukkeja löytää
raunioista pikkuruisen robotin, Glitchin, jollaista he eivät ole ennen
nähneet. Pyörähdys pahasanaisen insinööridroidi Krunkin
labrassa tuo eloa kummalliseen metallipurtiloon, jonka mikropiirit pelaaja saa
haltuunsa.
Yksi Glitch vastaa miljoonaa milliä
Glitch osoittautuu melko pian äärimmäisen tehokkaaksi tuholaiseksi
joutuessaan välittömästi lyhyen opetusjakson jälkeen tositoimiin.
Pienestä koostaan huolimatta Glitch voi aseistaa itsensä kuin kokonainen
joukko-osasto kaiken maailman tussareilla aina laser-pyssystä sinkoon ja
sen lisäksi heppuli on ketterä liikkeissään. Uusia vempaimia
ja aseita saa pelin edetessä sopivan taajaan, jotta mielenkiinto säilyy.
Tasaisesti kasvavan inventaarion hyötynä on myös se, että
alussa ei mene sormi suuhun, kun mukana ei ole repullista tykkejä, joiden
tehokas käyttö pitäisi opetella.
Vaikka Metal Arms vaikuttaakin varsin perinteiseltä kolmannen persoonan
räiskintäpeliltä, Swingin' Ape on monipuolistanut peliä
tasoloikinnoista tutuilla ominaisuuksilla. Pelissä tulee vastaan varsinaisia
hyppelyosioita, jotka tarjoavat mukavaa hengähdysaikaa kiihkeiltä
taistoilta, ja sen lisäksi Metal Armsissa pääsee keräilemään
kaikenlaista tavaraa. On valuuttaa, on uusia vempaimia, on päivityksiä jo olemassa oleviin aseisiin, on erikoisominaisuudet
käyttöön ottavia mikropiirejä. Pelialueen joka kolkan koluaminen
kannattaa ja saattaa olla jopa vaikeimmissa paikoissa oleellista. Laiskemmat
joutuvat hankkimaan tarpeensa kentän varsilta löytyviltä kauppiailta
– tosin sikamaiseen hintaan.
Metal Armsissa törmää myös puzzleihin, jotka tosin eivät
ole yleensä hirmuisen vaikeita. Järjen käyttö on kuitenkin
suotavaa, sillä monesti pienellä ajattelulla voi tehdä etenemisestä
huomattavasti helpompaa. On aivan järjetöntä rynnätä
itse ristituleen, kun voi esimerkiksi hakkeroitua vihollisten verkkoon ja ottaa
jokin vihollinen hallintaan. Pelistä löytyy lisäksi monenmoisia
ajettavia kulkuneuvoja raskaasti aseistetusta tankista leijuvaan kaivoskoneeseen,
jotka antavat pelaajalle lisää eri vaihtoehtoja hyökkäyksen
tekemiseen.
Kaduilta kaivoksiin
Metal Armsin kenttäsuunnittelu on pääasiassa onnistunutta. Pelin
aikana pääsee tutustumaan niin kaupunkeihin, kaivoksiin, vihollistukikohtiin
kuin myös karmaisevia, uudelleenrakentuvia metalliörmelöitä
kuhiseviin hukkamaihin, joilla kyytiä saavat droidien lisäksi myös
kaikki kenraali Korroosion nimeä vannovat. Sisätilat ovat paikoin
hieman turhan putkimaisia ja varsinkin alkupäässä turhauttavat
ilmastointikanavissa juoksentelut alkavat todella nyppiä, mutta onneksi
paljon tapahtuu laajemmissa ja monipuolisemmissa ulkotiloissa. Silloin tällöin
pelissä törmää jopa kunnon loppuvastuksiin, kaahailutaitoja
ja osumatarkkuutta kysyviin minipeleihin tai pääsee maistamaan esimerkiksi
miltä tuntuu olla massiivinen kaivosbotti.
Tehtävissä toimitaan aina droidien hyväksi. Se ei kuitenkaan
tarkoita, että peli olisi jatkuvaa rämäpäistä hyökkäämistä,
vaan Glitch joutuu lineaarisen taustatarinansa edetessä myös puolustamista sekä soluttautumista
vaativiin tehtäviin. Muutamat dramaattiset juonenkäänteet olisivat voineet syventää
Glitchin seikkailuja, sillä tällaisenaan tarina tuppaa hautautumaan
hylsyvuoren alle. Mutta toisaalta harvemmin tämän tyylisten pelien
tarina muutenkaan on kovin merkittävässä roolissa, joten ei sitä
voi kovin pahaksi puutteeksikaan laskea, kun itse toiminnan hauskuus ja hektisyys
ovat kuitenkin paikallaan.
Pelin vaikeustaso on melko korkea, sillä normaalilla tai jopa helpolla
vaikeustasolla saattaa joutua perin kinkkisiin tilanteisiin. Tehtävät
kyllä sisältävät tallennuspisteitä, mutta ei niitä
kovin anteliaasti ole tiputeltu. Siitä huolimatta mitenkään mahdottomaksi
Metal Armsia ei voi sanoa, koska useimmiten jumiin jääminen tarkoittaa
vain jäykkää strategiaa. Luovalla ajattelulla voi ympäristöistä
löytää monia tehtävää helpottavia seikkoja. Jos
ensiyrittämällä ei saavuteta toivottua tulosta, ei muuta kuin
kokeilemaan jotain muuta keinoa. Helppoa läpijuoksua kaipaavat älkööt
vaivautuko – itsensä haastamisesta pitävät: tervetuloa
metallin maailmaan.
Yksi asia, jossa Metal Arms kaipaisi kunnon kohennusta, on tekoäly. Tulitaisteluissa
robot osaavat toimia yhteistyössä ajaen pelaajan esimerkiksi keskelle
ristitulta, mutta kentissä navigointi on pahimmillaan säälittävää.
Vihollinen on aivan liian helppo ajaa ansaan, kun tämä esimerkiksi
lähtee pömpelin taakse juosseen pelaajan perään, mutta meneekin
avoimesta ovesta suoraan pömpelin sisään ja jää sinne
ihmettelemään. Lisäksi hyppely ei tunnu koneelta onnistuvan,
sillä kentän varrelta mukaan tarttuneet omat saattavat jäädä
johonkin hieman pitempää loikkaa vaativaan kohtaan jumiin. Vaikkei
tämä totaalisesti pelinautintoa pilaakaan, on sääli, että
tekoälyrutiinien viimeistelyssä on säästelty.
Kavereille on käyttöä
Yksinpelikampanjan ohella pelistä löytyy monipuolinen moninpeli.
Valitettavasti tukea Xbox Livelle ei ole, mutta neljä pelaajaa pääsee
samalla koneella ottamaan mittaa toisistaan joko kaikki vastaan kaikki -periaatteella
tai pienissä joukkueissa. Eri pelimuotoja on yhteensä seitsemän
ja ne vaihtelevat perinteisistä tappomatseista kukkulan kuninkaaseen sekä
hieman erikoisempaan Possession Melee -pelimuotoon, jossa pelaajilla ei ole
varsinaisia aseita, vaan voittaakseen on haalittava botteja tavalla tai toisella
omaan käyttöön.
Siinä vaiheessa, kun valmiit pelimuodot rupeavat kaipaamaan jotain uutta,
moninpeli-iltaa tulee pidentämään mahdollisuus luoda omia pelimuotoja,
jotka voi tallentaa Xboxin kiintolevylle. Käytännössä pelimuodon
luonti tapahtuu siten, että peli antaa pelaajalle tukun eri sääntövaihtoehtoja,
joista valitaan halutut vaihtoehdot uuteen pelimuotoon.
Lukuisat moninpelikartat ovat yksinpelistä enemmän tai vähemmän
tuttuja pätkiä, mutta ne ovat hyvin valittuja ja pelattavia. Nelinpeliin
niiden koko on pääasiassa passeli. Lisää karttoja saa yksinpelissä
etenemällä, joten kampanjan pelaaminen on käytännössä
välttämätöntä. Sääli, että peli ei tue
Liveä, sillä ei voi kuin kuvitella miten pultit ja mutterit sinkoilisivat
verkossa 16 pelaajan kesken, kun neljälläkin pelaajalla saadaan aikaan
hyvää viihdettä.
Metalli kiiltää
Teknisesti Metal Arms on hyvin toteutettu monialustaiseksi peliksi. Kontrollit
ovat erittäin toimivat, vaikka toimintoja on paljon, ja tähtäysnopeutta
voi säätää omaan makuun sopivaksi. Lievä tähtäysapu
jelppaa nopealiikkeisten vipeltäjien saamista tähtäimeen, mutta
toki Tosimiehet (TM) voivat kytkeä sen pois, jos siltä tuntuu.
Metal Armsin grafiikka on piirretty kauniisti aiheeseen sopivalla väripaletilla
ja yksityiskohtia piisaa kohtalaisesti. Tärkeimmät hahmot ovat ulkonäöltään
varsin persoonallisia, mikä on jopa pienoinen yllätys tämän
tyyliseltä peliltä. Erilaisia tusinabotteja olisi kuitenkin ehkä
voinut olla hieman enemmän. Ulkotilojen piirtoetäisyys on hyvä
ja ruudulla tapahtuu parhaimmillaan todella paljon, kun aseet laulavat ja hahmoja
vilistää ympärillä kuin ampiaisia. Robotit kärsivät
näkyviä vahinkoja ja hajoavat osa osalta näyttävästi.
Pientä kitinää aiheuttaa joidenkin tekstuurien
lievä suttuisuus ja muutamassa paikassa esiintyvä tahmailu. PAL60-tilassa
on havaittavissa myös pystytahdistuksen puutteesta johtuvaa grafiikan repeilyä
valitettavan runsaasti, mikä vähentää pääasiassa
sulavasti pyörivän grafiikan vaikuttavuutta.
Äänimaailma on sekin onnistunut pääosin hyvin, mutta viimeinen
silaus uupuu. Adrenaliinipitoiset musiikit sopivat tapahtumiin ja huvittavalla
dialogilla pönkitetty ääninäyttely on hyvää. Äänitehosteissa
olisi kuitenkin hieman parantamisen varaa, sillä vaikka aseet ja räjähdykset
ryskyvät kohtalaisesti, ääni saattaa paikoin pätkiä
tehosteiden kasaantuessa päällekkäin. Onneksi tätä
ei tapahdu kovin usein.
Yllättäjä
Metal Arms: Glitch in the System on kaikenkaikkiaan varsin vahva esitys kehittäjänsä
osaamisesta. Tylsästä perusideasta on onnistuttu rakentamaan monipuolinen,
ajattelua vaativa toimintapeli, joka jaksaa viihdyttää tuntitolkulla.
Nykytrendistä poiketen pelillä on pituutta mukavasti, eikä hupi
lopu yhdessä illassa. Metal Armsia voi pelata uudelleen tehtäväkohtaisesti
ja pyrkiä parantamaan aikaisempaa suoritusta. Samalla voi aukaista lisää
moninpelikivaa ja hyvällä porukalla Metal Arms onkin Live-tuen puutteesta
huolimatta myös pätevä moninpeli.
Metal Arms on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, jos toimintahammasta
kolottaa, mutta pää ei kestä enää yhtään
liukuhihnatuotteena tehtyä toisen maailmansodan paukuttelua, terroristihippaa
tai mitäänsanomatonta scifi-machoilua. Glitch hyppää raunioista
suoraan parrasvaloihin, vaikka tekoälyn puutteet ja lievä viimeistelemättömyys
estävätkin sitä kipuamasta kaikkein kirkkaimpien tähtien
joukkoon.
