Xboxin pelitarjonta on sen verran kyllästetty kaikenlaisella
ampumisella, ettei uskoisi enää minkäänlaisella sotapelillä olevan
mahdollisuuksia pärjätä markkinoilla. Yrittäjiä silti on, ja jostain
syystä lähes jokainen räiskintäpeli löytää aina oman pelaajakuntansa.
Toisaalta realistisempaa toimintaa kaipaaville ei ole montaa peliä
julkaistu, mutta onneksi Pandemic Studios iskee mitä oivallisempaan
markkinarakoon.
Full Spectrum Warrior ei ole
sotapeli perinteisessä mielessä, koska pelaaja itse ei tule ampumaan
laukaustakaan. Niinpä sitä on luonnehdittava lähinnä
joukkueenkomentopeliksi, sillä pelaaja komentaa kahta neljän hengen
ryhmää, jotka pyrkivät toteuttamaan käskyt parhaimpansa mukaan. Peli
pohjautuu USA:n armeijalle kehitettyyn joukkueenkomennusta treenaavaan
ohjelmaan, joten se on luonnollisesti keskiverto arcade-räiskintöjä
realistisempi.
Aluksi pelaaja laitetaan peruskoulutukseen, joka opettaa kaikki
tarpeelliset taidot sotatantereella selviämiseen jopa niin
perusteellisesti, ettei kaikkea oppimaansa tule edes oikeasti myöhemmin
tarvitsemaan. Peli ”simuloi” pelkästään urbaaneissa ympäristöissä
tapahtuvia tilanteita, joten tärkeintä on muistaa käskeä joukkueensa
lähimmän suojan taakse, sekä etenemään aina seinien vierustaa pitkin.
Kumpaakin ryhmää tulee käyttää tyyliin ’alpha-ryhmä etenee pisteeseen A
samalla kun bravo-ryhmä suojaa valittua sektoria’. Käskyttäminen voi
realistisen otteensa vuoksi tuntua aluksi vaikealta, mutta sen oppii
yllättävän nopeasti. Pian pelaaja tuntee olevansa joukkueensa näkymätön
yhdeksäs jäsen.
Tervetuloa Zekistaniin, sotilas
Koulutuksen jälkeen onkin aika siirtyä tositoimiin. Pienessä
fiktiivisessä Zekistanin hiekkaisessa maassa kiehuu. Diktaattori johtaa
valtiotaan rautaisella otteella ja on laittanut jopa pienimuotoisen
kansanmurhan liikkeelle. YK vie nääntyvään maahan apua, mutta kun heitä
suojelevia amerikkalaissotilaita vastaan aletaan tehdä hyökkäyksiä, on
käsillä täysiverinen konflikti.
Pelaajan johtamat kahdeksan sotilasta esitellään alussa varsin hyvin,
ja ellei hahmojen persoonallisuudet toteuttaisi suunnilleen kaikista
sotaelokuvista tuttuja kliseitä, voisi heihin jopa samaistua. Alun
jälkeen hahmot jäävät luonteineen täysin taka-alalle ja peli etenee
nopeasti ja suoraviivaisesti. Ehkä jopa liiankin suoraviivaisesti,
sillä suurimmaksi osaksi peli toistaa samaa kaavaa: jonkin suojan
takana on vihollinen, jonka alpha-ryhmä pitää aloillaan samalla kun
bravo-ryhmä koukkaa sivusta ja eliminoi ongelman. Jos koukkaaminen on
mahdotonta, voi kokeilla esimerkiksi M203-laukaisimesta ammuttavaa
kranaattia, josta huolehtii kyseiseen aseeseen erikoistunut
ryhmänjäsen. Tässä on esimerkki siitä, kuinka realismia latistetaan
massamarkkinoille. Todellisuudessa M203 nimittäin toimii kuin
kranaatinheitin, eli kranaatti laukaistaan kaaressa, joka mahdollistaa
mm. epäsuoran tulen. Pelissä se taas toimii kuin jonkinlainen
raketinheitin, eli kranaatti ammutaan suoraan.
Kaunis paikka, jokseenkin meluisa
Full Spectrum Warrior näyttää ja kuulostaa sen verran upealta, että
pelaaja voi loistavasti kuvitella olevansa miehittämässä esimerkiksi
Irakia. Grafiikka on terävää ja Zekistanin hiekkaiset kadut ja
rakennukset näyttävät erittäin todenmukaisilta. Hahmoanimaatio on
ällistyttävän realistista, sillä se on toteutettu todellisten
sotilaiden liikkeiden mukaan. Kentissä on jopa joitakin hajoavia
elementtejä, eikä mikään ole riemastuttavampaa kuin katsoa vierestä
joukkueensa tulittavan auton taakse suojautunutta vihollista lasien ja
ovien hajoillessa. Samaa laatua löytyy myös äänipuolelta. Jokainen
sotilas puhuu omalla uniikilla äänellään ja aseet kuulostavat
vakuuttavilta. Lisäksi ääninäyttelykin on suurimmaksi osaksi sen verran
hyvää, että tietyt dialogin pätkät voisivat olla jopa todellisesta
sotaelokuvasta. Full Spectrum Warrior on intensiivisyytensä ja ulkoisen
toteutuksensa ansiosta yksi Xboxin immersiivisimmistä peleistä.
Yksinpelinä Full Spectrum Warrior on suorastaan elämyksellinen kokemus,
mutta valitettavan lyhyt. Peli on pelattu läpi viimeistään parissa
päivässä. Mukana on kolme vaikeustasoa, mutta se, kiinnostaako peliä
pelata uudestaan riippuu aivan pelaajan omasta mieltymyksestä
aihepiiriä kohtaan. Pelaamista voi kokeilla uudestaan myös toisen
pelaajan kanssa joko samalta koneelta tai Liven kautta. Pelimuotona
löytyy vain co-op samoilla kentillä, joten sekään ei välttämättä jaksa
keskivertopelaajaa pitkään houkuttaa. Toivottavasti Pandemic Studio
julkaisee Livessä uusia kenttiä, sillä tämä jos mikä ansaitsisi sen.
Full Spectrum Warrior on laadukkaasti toteutettu ja omaperäinen tuotos.
Edes semirealistisia sotapelejä ei Xboxille montaa ole, joten tämä on
erittäin tervetullut lisä valikoimaan. Lisäksi tuore lähestymistapa
aiheeseen on kiitoksen arvoinen asia. Ainoa, josta peliä voi
kritisoida, on putkimaiset kentät ja lyhyys. Tästä huolimatta jos
joukkueen komentaminen intensiivisissä ympäristöissä kiinnostaa, on
peli suorastaan pakkohankinta.
Ai niin, ja...
Mainittakoon vielä, että pelissä todellakin on mukana paljon huhuttu ja
puhuttu Army-mode. Kyseessä on siis juuri se ohjelma, jota käytetään
Amerikassa jalkaväkimiesten kouluttamisen apuvälineen. Tätä jos mitä
voisi jo ehkä kutsua jalkaväkitoimintaa mallintavaksi study-simiksi,
mutta valitettavasti se ei ole graafisesti, eikä edes ääntensä puolesta
lähelläkään varsinaista peliä. Etuna siinä on kuitenkin mm.
sattumanvaraisesti sijoitetut viholliset, jotka jopa liikkuvat paikasta
toiseen omatoimisesti. Pelissähän viholliset kököttävät suojansa takana
paikoillaan vaikka sodan loppuun asti, ellei pelaaja käy heitä ensin
listimässä. Lisäksi M203 toimii siinä kuten oikeasti kuuluu ampuen
kranaatteja kaaressa. Army-mode on siis mielenkiintoinen lisä, mutta ei
mikään laatutietoista konsolipelaajaa miellyttävä tuotos.
