Vielä vuosi sitten olin innoissani lähes jokaisesta julkaistusta Live Arcade -pelistä. Retrohenkisten pikkupelien latailu tuntui vielä tuossa vaiheessa ainakin jokseenkin tuoreelta ajatukselta. Nyt kun uusien Live Arcade -pelien julkaisu on vakiintunut joka keskiviikkoiseksi perinteeksi, alkaa määrä vyöryä laadun tilalle, eikä se miellytä ainakaan tätä allekirjoittanutta.
Retropelien julkaisussa ei sinällään ole mitään vikaa. On hienoa, että pelialan kulttuuriperintöä, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, pidetään yllä pitämällä vanhat peliklassikot hengissä. Retrojulkaisut ovat vain muodostuneet sen verran isoksi buumiksi, että varomaton voi huomata ostaneensa Sonicinsa ja Street of Ragensa jo kolmeen tai neljään kertaan kun mukaan lasketaan alkuperäisen version ostaminen, Live Arcade -julkaisu, Wii-Shopista ostettuna ja vielä mahdollisesti jonkin retrokokoelman kylkiäisena.
Retroa vyöryy niskaan joka tuutista. Toisaalta, eihän ne retropelit mitään kalliita yleensä ole, yleensä noin muutaman euron. Muutama eurokin saattaa kuitenkin tuntua kovalta menetykseltä, kun huomaa, ettei kaiken maailman Golden Axet olekaan ikääntyneet arvoisellaan tavalla. Kun viikottaisen pettymyksen lataamisen vielä ottaa tavaksi, niin rahallinen menetys voi olla jo tuntuva.
Nykyäänhän sitä tauhkaa julkaistaan jopa kolmen seteissä, esimerkiksi juuri tänään lennähti linjoille Cyberball 2072, Fatal Fury Special ja Sonic the Hedgehog 2. Ja kuten aikaisempina viikkoina, on yksi peleistä siedettävä ja muut aivan kamalaa roskaa.
Oma lukunsa ovat sitten uudet Live Arcadeen varta vasten tehdyt pelit. Niiden kohdalla Microsoftilla on pallo kaikkein pahiten hukassa. Wing Commander Arena yritti uskotella jatkavansa alkuperäisten Wing Commanderien perinnettä jonkinlaisella mystisellä henkisellä tavalla, mutta ei siihen tarvinnut kuin minuutin testaamisen huomatakseen, että paskan möivät, jos erehtyi pelin vieläpä ostamaan.
Space Giraffe saattaa mennä Live Arcaden historiaan kaikkein pahimpana pelaajien linssiin viilauksena. Tekijät ilmeisesti halusivat pelaajien luulevan kyseesä olevan jonkinlainen hypnoottinen happotrippi, jonka taustalla olisi myös ihan mukiin menevä räiskintäpeli. Todellisuudessa Space Giraffe muistuttaa jonkun peli-insinöörin kokeilua Xbox 360:n valosyntetisaattorilla, minkä joku nero sitten päätti laittaa Live Arcadeen ladattavaksi hintalapulla varustettuna. Lisäksi ne humoristiset viittaukset pelialan historian muihin tuotoksiin ovat jota kuinkin Penny-Arcade -tasoa, eli ei siis kovin hauskoja.
Onhan Live Arcadelle silti edelleen paikkansa. Siellä on myös monia oikeasti hyviä pelejä, jopa sellaisia, jotka eivät ole retroa. Uusien pelien kehitys jatkuu, ja ehkä ajan myötä ne persoonalliset ja toimivat pelit löytävät tiensä sinne.
