Ghostbusters on käsitteenä selvä suurimmalle osalle 80-luvun teineistä, mutta sitä nuoremmille ei ehkä niinkään. Ensimmäinen Ghostbusters-elokuva tuli ensi-iltaan 25 vuotta sitten kesällä 1984 ja ehkä juuri siksi tämäkin peli julkaistaan juuri tänä vuonna. Elokuva oli tuolloisen mittapuun mukaan jonkinlainen menestys ja taisi itselleni olla ensimmäinen elokuva, jonka kävin elokuvissa katsomassa. (Jedin paluuta en voi laskea ensimmäiseksi, sillä lipun ostettuani katselin teatterin aulassa olleita mainoskuvia ja pikkupoikaa alkoi pelottaa. Siispä ilmoitin lipunmyyntitädille olevani elokuvaan alaikäinen ja sain sadattelun saattelemana rahani takaisin. Loppujen lopuksi tyytyväinen pikkupoika käveli kotiin, napostellen karkkeja karkkipussista, jonka oli palautetuilla rahoilla ostanut.) Voin siis sanoa, että Ghostbusters oli minulle se ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvissa.
Ghostbusters-elokuva kertoi tiedemiehistä, jotka työskentelivät New Yorkin yliopiston parapsykologian laitoksella. Herrat Peter Venkman (Bill Murray), Egon Spengler (Harold Ramis) ja Raymond "Ray" Stanz (Dan Aykroyd) eivät kuitenkaan saaneet aikaiseksi mitään muuta kuin kuluja, joten he kaikki saivat potkut ja heidän osastonsa lopetettiin. Ennen lopetusta kaverit kuitenkin olivat törmänneet ihka elävään - jos nyt niin voi sanoa - haamuun. Tästä innostuneina he panttasivat Stanzin perhekodin pankille ja perustivat oman yrityksen kummitusjahtiin. Tästä alkoi ikimuistettava elokuva, joka huipentui yhtä ikimuistettavaan loppupahikseen.
Huomioitavaa elokuvassa oli sekin, että elokuvassa näyttelevät Harold Ramis ja Dan Aykroyd olivat myös käsikirjoittaneet elokuvan. Vaikka elokuva olikin menestys, Ghostbustersin jatko-osa sai ensi-iltansa vasta vuonna 1989. Näyttelijät ja käsikirjoittajat pysyivät samana, ja taas oli aika metsästää haamuja.
Nyt 25 vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen voisi sanoa sarjan kolmannen osan tulevan, sillä Ghostbusters: The Video Gamen käsikirjoitus on myös Harold Ramisin ja Dan Aykroydin käsialaa. Eikä tässä vielä kaikki, vaan koko vanha haamujengi on koossa, sillä herrat Bill Murray, Dan Aykroyd, Harold Ramis ja Ernie Hudson ovat lainanneet äänensä ja kasvonsa peliin. Lisäksi mukana ovat elokuvista tutut näyttelijät William Atherton (Walter Peck) ja Annie Potts (Janine Melnitz). Mainitsemisen arvoista on myös, että Brian Doyle-Murray esittää pormestari Jock Mulligania, ja että mukana on myös Alyssa Milano, joka tosin on lainannut peliin vain äänensä. Tai sitten minun on aika hankkia uudet rillit.
Ghostbusters: The Video Game sijoittuu 2 vuotta Ghostbusters II –elokuvan jälkeiseen aikaan. Tällä kertaa bisnes on luistanut todennäköisesti aika hyvin, sillä haamujengiä vahvistetaan yhdellä uudella tulokkaalla eli pelaajalla. Juoni on toisaalta sitä samaa, eli jälleen Manhattan on haamujen temmellyskenttänä ja haamujengi puhdistaa sen pelaajan ollessa apupoikana.
Peli alkaa siitä, kun vanha tuttu Slimer ja muutama muu karkaavat säilöstä. Näin pelaaja pääsee heti tositoimiin opettelemaan aseiden käytön. Ohjaus tuntui aluksi sangen vaikealta, mutta puoliväliin mennessä osa komennoista alkoi olla sitkostunut mielen syövereihin, vaikkakin vielä loppumetreilläkin tuli paineltua väärää nappia. Jotenkin vaan on vaikea ampua ensin R1-napista protonisädettä heikentämään haamua. Kun haamu on tarpeeksi väsynyt, mukaan otetaan L1-nappi, jolla napataan haamu kiinni. Jos haamu ei olekaan vielä ihan uuvuksissa, niin täräytellään sitä vielä L2-napista ja heitetään ansa kehiin neliönapista. Niin, ja tietty ensin kolmionapista heitetään kehiin PKE ja skannataan haamu, jotta nähdään sen heikkoudet. No mutta tosi haamujengiläisethän ei paljoa skannaa, ainakaan ennen kuin huomaavat yhden trophyn tulevan siitäkin hommasta. Toisin sanoen peli tukee trophyjä ja muutama ihan hauskakin on saatu mukaan, jotta ei ihan hampaat irvessä tarvitse yrittää.
Egon on kehittänyt varusteita sitten viime näkemän, ja normaalin Ghostbusters-säteen lisäksi pelaajaa saa nyt kolme muuta asetta. Lisäksi kaikissa neljässä aseessa on myös toinen toiminto. Yksi aseista on lima-ase, jolla voi kirjaimellisesti ampua limaa. Aseen kakkostoiminnolla saadaan ammuttua vahvaa limaköyttä. Jokaista asetta tarvitaan pelin kuluessa enemmän tai vähemmän, ja ne myös tehoavat erilaisiin aaveisiin.
Peliä pelatessa huomasi aika nopeasti, ettei peliä pysty itse tallentamaan, vaan peli käyttää automaattitallennustoimintoa. Muuten hyvä, mutta tajusin vasta loppumetreillä, että kun yläruutuun tulee seuraava tehtävä ja sen edessä PKE:n kuva, niin tallennus on tapahtunut, eli checkpointti on saavutettu. Tätä kun en tajunnut, niin en aluksi uskaltanut lopettaa peliä muuten kuin eri näytösten välissä. Toimiihan homma automaattisestikin, mutta kyllä on aina parempi, kun saa tallentaa juuri silloin kun haluaa ja mihin haluaa.
Ulkonäöltään peli on mukavaa katsottavaa ja varsinkin hahmojen animointi ja ulkonäkö ovat onnistuneet. Maisemat tosin pyörivät aika pitkälti samanlaisissa kuvioissa ja osittain mennään eteenpäin taskulampun voimalla. Fysiikkamoottori on onnistunut ja haamujengin säteillä saa reilusti tuhoa aikaan, sillä tuntuu, että joka paikan saa rikki tai vaurioitettua. Rikkomisintoa lisää vielä sekin, että peli kertoo hajonneiden tavaroiden arvon. Tilastoista näkee paljonko vaurioita haamujengi sai aikaiseksi, ja vaurioita onkin usein enemmän kuin mitä tehtävästä tienattiin. Onneksi kuitenkin asiakas maksaa vauriot eikä niitä vähennetä palkasta.
Saadulla rahalla on käyttöä, sillä valuutalla voi ostaa aseisiin lisätehoja tai viritellä ansaa paremmaksi, jotta haamut saavat kunnolla kyytiä. Muuhun rahaa ei tosin tarvitakaan ja lisäosatkin oli aika nopeasti ostettu. Toisaalta ei pelikään ole loppujen lopuksi kovin pitkä.
Peliä voi tosiaan sanoa Ghostbusters III:ksi, ja mikäli ei muista elokuvien tapahtumia, niin suosittelen katsomaan ne kertaalleen läpi ennen peliin syventymistä. Elokuvat kannattaa katsoa myös, vaikka ei olisi koskaan katsonutkaan niitä aikaisemmin. Pelissä on sen verran viitteitä elokuviin, että menettää aika paljon, jos ei tajua mistä haamujengi keskustelee.
Välivideoita pelissä oli sopivasti ja tämän lisäksi haamujengiläiset heittävät läppää toisilleen ja pelaajalle melkein jatkuvasti. Tämänkin takia peliä voi kutsua pelielokuvaksi. Valitettavasti peliä ei ole puhuttu tai edes tekstitetty suomeksi, vaan vain englanniksi. Jos ei englantia osaa, pelistä menettää paljon.
Vaikka haamujengiläisiä on neljä ja pelaajan ollessa mukana viisi, niin co-oppia peliin ei ole rakennettu. Sen olisi voinut sopia tähän peliin erinomaisesti, varsinkin kun melkein koko ajan joku muista haamujengin jäsenistä on pelaajan mukana. Pelistä kyllä löytyy moninpeli neljälle pelaajalle, mutta sillä ei ole itse pelin juonen kanssa mitään tekemistä.
Verkkopelaajat voivat valita kahdesta pelimoodista. Campaign-moodissa valitaan yksi pelin neljästä alueesta, jossa sitten suoritetaan erilaisia tehtäviä kolmessa eri maisemassa. Toinen moodi on Instant, jossa voidaan pelata valitulla tehtävällä yhtä pelin maisemaa. Kaiken kaikkiaan pelissä on neljä eri maa-aluetta, joissa jokaisessa on kolme erilaista aluetta. Ihan kaikissa alueissa ei voi tehdä kaikkia tehtäviä. Tehtävissä pitää esimerkiksi selvitä hengissä mahdollisimman pitkään jatkuvasti vyöryvien haamuaaltojen keskellä tai estää haamuja viemästä artifakteja. Kaiken kaikkiaan erilaisia tehtäviä on viisi kappaletta. Myös tulostaulut löytyvät niin alue- kuin maisemakohtaisesti, ja ranking määräytyy saadun rahan perusteella. Rahalla ei ole onlinessa muuta hyötyä, sillä aseet nousevat siellä tasoja sen mukaan, miten paljon niitä käyttää. Moninpelin alussa pelaajat voivat valita hahmon ja aseen. Aseen voi valita kaikista yksinpelin aseista, mutta vain yksi ase on vakiona. Muut aseet kerätään kentistä, ja koska niissä on rajoitetut panokset, pitää ne kerätä uudelleen panosten loputtua. Kentistä löytyy kerättäväksi myös esim. suojakenttä, jonka avulla pelaaja on jonkin aikaa haavoittumaton.
Tulostauluille pääsee pelaamalla Ranked-pelejä, jolloin tiimin kaikki muut pelaajat ovat todennäköisesti ventovieraita ja kenttien tehtävät tulevat automaattisesti. On mahdollista myös pelata ei-rankattuja pelejä, joihin voi kutsua kavereitaan tai itse määritellä peliä tehdessä, kuinka monta paikkaa laittaa yleiseen jakoon vai pitääkö kaikki varattuina kavereille. Myös tehtävät voi tällöin itse valita mieleisekseen ja vaikeustasoa voi muuttaa easy-medium-hard -vaihtoehdoilla. Ei-rankattu peli tietenkin tarkoittaa sitä, ettei tasoja kerry pelihahmolle.
Online toimi kaikin puolin vallan mainiosti, ainoastaan seuran saaminen oli hankalaa, joten kiitoksia mukana olleille. Onlinessa on kokoajan avoimet mikit, joten tarinointi onnistuu pelaamisen lomassa. Näin sainkin todisteet siitä, että kylmiltään ohjaus on hankalaa, sillä sain olla jatkuvasti herättelemässä nimeltä mainitsematonta ylläpidon pelikaveriani. Hän totesikin tunnin pelaamisen jälkeen pelin positiiviseksi ominaisuudeksi sen, että ehtii hörppäämään olutta, kun odottelee herätystä tai 20 sekunnin aikarajan umpeutumista, jonka jälkeen pääsee peliin mukaan, jos vain joku muu pelaaja on vielä hengissä. Sama tyyli kanveesiin menon, herättelyn ja pelin loppumisen osalta on myös yksinpelissä.
Ghostbusters: The Video Gamea voi varauksetta suositella sarjan faneille: tässä teille on sarjan 3. osa. Fanit voivat korottaa pelin arvosanaa yhdellä tähdellä neljään tähteen. Mikäli ei ole koskaan Ghostbustersista kuullutkaan, niin heille ja muille arvosana on 3 tähteä KFINin asteikolla.
Ghostbusters -videot KonsoliFIN Mediassa:
