Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Assassin's Creed III

Assassin’s Creed III on yksi Wii U:n julkaisun useista monialustapeleistä. Se vie pelaajan Amerikan itsenäistymisen aikaisiin konflikteihin, keskelle salamurhaajien ja Temppeliritareiden ikiaikaista taistelua. Sarjan kolmas ilmentymä on Nintendon uutuuskonsolilla eräänlainen väliinputoaja, sillä mikäli aiemmat osat eivät ole tuttuja, tarinan taustat ja syvemmät vivahteet jäävät helposti hämärän peittoon.

Mä salamurhaaja oon...

Assassin’s Creedin pääsarjan tarinat ovat aina tapahtuneet eri aikakausissa. Peleissä seurataan nykyajassa elävää Desmond Miles -nimistä miestä, joka käy läpi esi-isiensä edesottamuksia salaista huipputeknologiaa edustavan Animus-laitteen avulla. Moista vekotinta käyttämällä Desmond voi elää kaukaisten sukulaistensa merkittävimmät hetket uudelleen, minkä myötä useamman pelin kattava tarina vähitellen aukeaa. Myös miehen omassa elämässä tapahtuu yhtä jos toista jännittävää, kuten 21.12.2012 tapahtuvan auringonpurkauksen estäminen, jotta ihmiskunta voisi jatkaa kulutuskeskeistä elämäntapaansa. Mahdollinen pelastus lepää Desmondin ja kumppaneiden löytämässä luolassa New Yorkin kupeessa, mutta seinä nousee vastaan jo heti alussa. Avain etenemiseen löytyy tietenkin menneisyydestä. Desmond itse on pelattavana vain parin tehtävän ajan.

Tarinan alkupuoli keskittyy pohjustamaan pelin todellisen päähenkilön Ratonhnhaké:tonin, tuttavallisemmin Connorin, syntymää. Ensimmäiset tunnit kuluvat hänen aatelisen isänsä Haytham Kenwayn kengissä. Esinäytös iskostaa jo tutoriaalissa opetetut pelimekaaniset toiminnot selkärankaan, minkä jälkeen pelaaminen sujuu melkein kuin tanssi. Vaikka Haythamin osuudessa on omat kiinnostavat piirteensä, alkaa Connorin saappaisiin astumista odottaa koko ajan enemmän ja enemmän. Todenteolla peli käynnistyykin vasta puoli-intiaanin mokkasiineissa. Kokonaisuudessaan juoni käy läpi Connorin elämän merkittävimmät tapahtumat 30 vuoden ajalta.

Assassin’s Creed III ei ota kovin suurta harppausta pois sarjan perinteistä. Seikkailu tapahtuu laajassa, vapaassa maailmassa, joka kattaa suuren alueen villiä luontoa sekä Bostonin ja New Yorkin kaupungit. Rakennuksissa ja puissa kiipeily on helppoa kuin heinänteko, mikä tuo liikkuvuuteen miellyttävää sujuvuutta. Yleensä tehtäviä pystyy lähestymään muutamallakin eri tavalla, mutta suora väkivalta on harvoin tie menestykseen. Tiukan paikan tullen näkymättömyyttä voi harjoittaa väkijoukkoon sulautumalla tai pujahtamalla heinäkasaan piilottelemaan. Vaikka ohjattavuus toimii pääosin moitteetta, hektiset tilanteet saattavat aiheuttaa virheliikkeitä, jotka pahimmillaan palauttavat toimeksiannon edelliseen tarkistuspisteeseen.

Pari näkyvää uudistusta mukaan on kuitenkin eksynyt. Asevalikoima on laajentunut musketeilla ja kivääreillä, jotka ovat toki tehokkaita mutta sitäkin kömpelömpiä. Toiminnan maustamaan hiippailuun tuodaan vaihtelua merenkäynnillä, jossa pelaaja päästetään purjelaivan ruoriin. Ison aluksen ohjaaminen on pienen totuttelun jälkeen hauskaa puuhastelua. Aaltojen harjalle sijoittuvat taistelutkaan eivät aiheuta suurempaa päänvaivaa, vaikka vihollispaattien upottaminen vaatiikin joskus yrityksen jos toisen.

Moninpeli tekee paluun sisältäen tällä kertaa myös yhteistyötä. Kampanjan suorittamisesta kaverin kanssa ei kuitenkaan kannata haaveilla, sillä yhteen hiileen puhaltavat salamurhaajat saavat runsaan nipun tehtäviä suoritettavikseen. Vaikka muuten moninpeli on aiemmista osista tutumpaa kilpailullista touhua tuoreissa ympäristöissä, uusia pelimuotoja on lisätty piristämään vanhaa kaavaa. Näkyvin uudistuksista on domination, jossa salamurhaamisen ohella pyritään valtaamaan alueita joukkueittain. Kärsivällisyys ja varovaisuus ovat lähes poikkeuksetta palkitsevampia kuin kiire ja raaka voima. Hölmönä piirteenä peli kirjautuu ulos omasta nettiyhteydestään, mikäli pelaaja haluaa etsiä uusia taistelutovereita Miiversen kautta.

...ja tuikkaan tikaria kainaloon

Assassin’s Creed III miellyttää silmää. Pelialueen valtavasta koosta huolimatta grafiikka on kaunista ja täynnä yksityiskohtia. Kaupungit ovat suuria ja eläväisiä, eikä korpimaissakaan ole säästelty. Vuodenajat tuovat ympäristöihin vaihtelua niin näön kuin tuntumankin osalta – lumihangessa askel käy raskaammaksi kuin kesäisillä niityillä. Valitettavasti valmista tuotosta ei ole juurikaan optimoitu Wii U:n tehoille, joten muilla konsoleilla hetkittäin ilmeneviä ruudunpäivitysongelmia ja muita kauneusvirheitä on havaittavissa.

Musiikit vaihtelevat mahtipontisemmista melodioista rauhallisempaan tunnelmointiin tukien ruudun tapahtumia onnistuneesti. Äänimaailma tekee ympäristöistä eloisia ja lisää osaltaan siellä olon -tuntua. Dialogi on näytelty laadukkaasti alusta loppuun, mutta mitä voikaan odottaa, kun remmissä on useita televisiostakin tuttuja alansa osaajia Nolan Northin johdolla.

Wii U:n ohjainta hyödynnetään varsin konservatiivisesti. Aseiden vaihtelu on toki helpompaa kosketusnäytön kautta, samoin kartan seuraaminen, mutta jotakin hieman luovempaa käyttöä olisi toivonut. Peliä voi pelata myös pelkän ohjaimen näytön varassa, joten Salatut Elämät eivät välttämättä keskeytä vaanimasta pahaa aavistamatonta uhria. Classic Pro -ohjaintakin tuetaan, jos kokemuksen haluaa pitää samanlaisena muiden alustojen kanssa.

Assassin’s Creed on laaja ja vaikuttava peli, joka hetkittäin tarkastelee Amerikan historiaa varsin kiinnostavilla tavoilla. Sivutehtävineen sen yksinpelikampanja kestää hyvän tovin, eikä moninpelikään päästä helposti otteestaan siitä innostuvia. Harmittavasti Wii U:n ominaisuuksia ei kovin suuresti hyödynnetä, mikä tekee pelistä turhan ennestään sen läpäisseille. Ensikertalaisille puoli-intiaanin edesottamukset ovat vahva lisä Nintendon uutuuskonsolin julkaisuvalikoimassa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi