Katsaus Socom: Special Forces -moninpeliin (1.04)

Lue aiempi artikkeli pelin yksinpelikampanjasta täältä. (TeRm0z - 20.04.2011)

Kauan odotettu Zipper Interactiven kehittämä ensimmäinen Socom-peli PS3-konsolille laskeutui kauppojen hyllylle huhtikuussa 2011. Kehitystiimi toi mukaan nipun uudistuksia pelisarjaan. Laakista ei mennyt toteutus aivan nappiin. Julkaisuversio oli erityisesti moninpeliosuudeltaan teknisesti heikko, bugit ja vakavat käytettävyysongelmat haittasivat socomistien moninpelihetkiä. Pelistä puuttui alun perin kokonaan myös mm. party-toiminto, jonka oli tarkoitus korvata peliin liittyminen lobbyjen avulla. Moninpelipainotteisen pelin kivistä alkutavalta ei helpottanut myöskään PSN-verkon käyttökatko. Valitettava katkohässäkkä laittoi kaiken verkkopelaamisen poikki melkein kuukauden ajaksi touko-kesäkuussa. Käyttökatkon jälkeen peliin julkaistiin kaksi päivitystä ja ilmainen Assault Pack -lisäsisältöpaketti; otimme selvää miten pelaaminen sujuu viimeisimmällä 1.04-versiolla.

Pelimuodot ja kartat

Pelimuodot on laiteltu aika lailla uusiksi. Perinteisen Suppression (TDM) ohella on tarjolla uusia pelimuotoja. Yksi näistä pelimuodoista on Bomb Squad, jossa yksi sattumanvaraisesti valittu pelaaja on kranaatinheittimellä ja automaattihaulikolla aseistettu pomminpurkaja. Panssaroidussa puvussaan lyllertävä pommimies on melko pitelemätön vastustaja lähietäisyydeltä. Pommimiehen tehtävä on purkaa eri puolille karttaa asetetut kolme pommia. Pidempien matkojen taisteluissa pomminpurkaja ei kovin hyvin pärjää, joten muun tiimin tehtäväksi jää suojata spesialistia ja harventaa vihollisen rivejä. Last defence -pelimuodossa tiimin tehtävä on valloittaa ensin kolme pistettä kartan keskivaiheilta. Tämän jälkeen tunkeudutaan vastapuolen tontille ja pyritään asettamaan merkki ilmaiskulle. Jos toinen tiimi ei ehdi purkamaan ajoissa ilmaisumerkkiä, niin kierros päättyy merkin asentaneiden voittoon.

Uplink-pelimuoto puolestaan vastaa idealtaan lipunryöstöä, eli toinen tiimi koettaa hakea vihollisen tietokoneesta tietoja, ja palauttaa ne omaan tukikohtaan. Lisäksi löytyy erilaisia muunnelmia kyseisistä pelimuodoista. Kaikkia pelimuotoja voi myös halutessaan pelata myös "respawnilla", jolloin taisteleminen ei lopu ensimmäiseen kuolemaan. Socomiin respawnit eivät tyypillisesti kuulu, mutta esimerkiksi Bomb Squad toimii yllättävän hyvin useammalla elämällä. Moninpelitantereita on yhteensä 10 kappaleen kirjava nippu. Jostain ihme syystä Abandoned-kartta on asetettu omaksi pelityypikseen ja kyseisessä kartassa voi pelata ainoastaan Suppressionia. Suurimmalta osin karttasuunnittelu on hyvää tasoa. Reittejä ja suojia on tarjolla mukavasti, mutta mm. Bomb Squadissa samat kartat tuntuvat pyörivän jatkuvasti. Sen vuoksi karttoja olisi voinut olla enemmän ja osassa niistä esimerkiksi rakennuksia sisätiloineen vaihtelua tuomaan. Lisäksi varsinkin 32 pelaajan peleissä kartat voisivat olla suurempia.

Pelattavuus

Peruspelaaminen on uudessa Socomissa on kaikinpuolin miellyttävää, grafiikka on selkeää katsella ja liikkuminen luonnistuu sujuvasti. Äänimaailma ei ole aivan markkinoiden parhaasta päästä, mutta efektit ja musiikit tekevät tehtävänsä ja kantavat tunnelmaa mallikkaasti. Ruudunpäivitysnopeus on riittävän hyvällä tasolla ja julkaisuversion jäljiltä kameraa on paranneltu huomattavasti. Viimeisessä, 1.04-versiossa, ei verkkoviivettäkään juuri huomaa. Tähtääminen sujuu mutkitta ja ympäristön skannaaminen luontevasti pienen harjoittelun jälkeen. Näkymän puolta ei voi vaihtaa. Vaikka toimintoa harvemmin tarvitsee, sitä jää silti hieman kaipaamaan. Pelattavuuteen vaikuttaa myös paljon uusi suojautumistoiminto, jolla voi piiloutua vastustajilta erinäisten esteiden taakse. Kolmannen persoonan kamera mahdollistaa toiminnan seuraamista piilosta esimerkiksi kulman takaa. Pelihahmo voi suojasta tähdätä valmiiksi ja singahtaa silmänräpäyksessä kuin vieteriukko konsanaan samalla ampuen vihollista erittäin tarkasti. Kaikki pelaajat eivät tätä uudistusta hyvällä katso. Kun asiaa tarkastelee kokonaisuuden ja pelin tasapainon kannalta, suojaustoiminto vähentää pelityyliä, jossa juostaan tulitusnappi pohjassa ympäriinsä ampuen.

Suojaustoiminto itsessään ei ole suurin ongelma vaan yleisesti ottaen turhan helpoksi tehty ampuminen. Osumismallinnusta on viety monen mielestä aivan liian paljon helpompaan suuntaan. Slant 6 -studion kehittämässä Socom Confrontation -pelissä monen Socom-fanin mielestä taistelut olivat realismiin viittaavan hajonnan ja rekyylin takia selvästi mielenkiintoisempia. Special Forcesissa sen sijaan painellaan nappi pohjassa sarjatulella ampuen hyvinkin tarkkaan jopa satojen metrien päähän. Melkein aina taistelu on ohi ennen kuin se pääsee kunnolla alkamaankaan. Osuminen pelissä ei vaadi niin paljon harjoittelua, mikä on ehkä merkittävin muutos pelissä. Ero korostuu, kun käytetään uutta suojautumistoimintoa kulman takaa väijyttäessä. Lisäksi samalla aseella pelatessa avautuu pelaajalle ajan mittaan "modeja" kuten mm. parempia tähtäimiä, suujarruja, äänenvaimentimia tai isompi kapasiteetti aseen lippaaseen. Modit parantavat aseiden osumatarkkuutta entisestään. Osalle pelaajista tämän tyyppinen helpompi suorittaminen saattaa kuitenkin kolahtaa hyvin.

Mennäänko porukalla pelaamaan Socomia? No ei...

Socom-pelaajien keskuudessa paljon arvostelua herättänyt päätös luopua aluekohtaisista serverilistoista ja lobbyistä näyttää olevan suurin yksittäinen ongelma yhteisöpelaamista ajatellen. Tarjolla vain lista pelimuotoja, joista valitaan sopiva ja toivotaan parasta. 1.04-päivityksen myötä viimeinkin lisättiin Party-toiminto, mutta valitettavasti siitä ei ole paljon positiivista kerrottavaa. Ongelmia riittää pitkän listan verran, mutta suurimpia vaikeuksia tuottaa peleihin pääseminen. Joko peliä ei löydy lainkaan, tai sitten löytyy ja osa seurueesta jää rannalle. Vaihtoehtona on myös klaanimatsitoiminto, joka niin ikään on maustettu vakavilla käytettävyysongelmilla. Se on hieman sääli, että hyväksi havaitut serverilistat ja toimiva pikaottelu on jätetty pois kelkasta ja korvattu tällaisilla toimimattomalla virityksillä. Pahimmassa tapauksessa säätämisen lomassa menee pelihalutkin, kun ei tahdo päästä pelaamaan kirveelläkään. Peliseurueen hätäisimmillä vaihtuu peli näissä tilanteissa melko nopeasti ja sitä ei voi lainkaan ihmetellä. Verkkopelaamisen pitäisi kuitenkin olla tapa irrottautua arjesta ja viettää mukavia pelihetkiä, mutta Special Forces tarjoaa usein vastakohdan: turhautumista valikoissa, sillä verkkomittelöihin ei vaan tahdo päästä.

Huonon laadun takana piilee kelpo peli

Yksinään jos päättää mennä pelaamaan, niin mitään pahempia ongelmia ei ilmene. Suosittuihin pelilistoihin pääsee mukaan pelaamaan yleensä saman tien. Vähemmän suosittujen kanssa saattaa joutua odottelemaan hetken, mutta yleensä kärsivällisyys palkitaan ja pelin makuun pääsee lopulta aina ilman pahempaa hampaiden kiristelyä. Niinpä Socomia uskaltaa suositella, jos haluaa pelata silloin tällöin yksinään. Kelvottoman huonojen party- ja klaanitoiminnoista huolimatta laatu on muutoin tyydyttävää, viimeisin 1.04-versio toimii suhteellisen luotettavasti pieniä bugeja lukuunottamatta. Muun muassa varusteet saattavat olla pelin aikana jotain aivan muuta mitä olit valinnut. Jäämme odottelemaan mielenkiinnolla, vieläkö kehitystiimiltä löytyy tahtoa ja budjettia tehdä lisää merkittäviä päivityksiä.

Kiitokset arvostelukappaleesta Nordisk Filmille.