Pan Vision Playground 2011

Ruotsalainen pelijakelija Pan Vision kutsui Pohjoismaiden pelimedian ja -jälleenmyyjät kokoon Tanskan Kööpenhaminaan ihastelemaan tulevaa tarjontaa. Virallisten tietojen mukaan tämän vuoden Playground-tapahtumaan kokoontui noin 700 vierasta. Paikalla oli edustusta lukuisilta Pan Visionin yhteistyökumppaneilta, kuten esimerkiksi Activision-Blizzardilta, Electronic Artsilta ja Capcomilta. KonsoliFINin komea kaksikko Paavi ja TT-2k kävi Kööpenhaminassa haistelemassa pelien tulevia tuulia.

Sekalainen show

Playground käynnistyi tuhdilla annoksella peliesittelyitä, kun julkaisijat ja studiot vyöryivät vuorotellen lavalle mainostamaan tuotteitaan. Show'n avasi Electronic Arts, joka tyytyi vilauttelemaan jo nähtyjä trailereita tulevista peleistään. Videokimaraan kuului muun muassa Mass Effect 3:n E3-traileri, joka tosin kärsi vahvasta Space Olympics -efektistä. Activision-Blizzardin pääesittelijä yritti parhaansa mukaan vetää pohjat lukemalla repliikkinsä suoraan paperista selkä yleisöön päin, mutta Call of Duty: Elitestä jauhanut jenkki pelasti paljon. Hän muisti muun muassa vastata EA:n piikittelyyn palvelun maksullisuudesta: Eliten perustasohan on ilmainen.

Lavalta edukseen erottautuivat ne harvat, jotka esittelivät pelejä ihka oikeasti pelaamalla purkitettujen videoiden sijaan. Capcomilta demottiin syksyllä julkaistavaa Dead Rising 2: Off the Recordia. Frank Westin paluu zombimätön pääosaan sujuu hurtilla huulella höystettynä. Tuttuun kasinoon on lisätty osuvasti nimetty Uranus Zone, jossa tietenkin mätkitään myyriä Molemen from Uranus -kojulla. Uudessa Sandbox-pelitilassa Frank päästetään riehumaan kasinoparatiisiin ilman minkäänlaisia alue- tai aikarajoja. Hiekkalaatikkoleikkejä piristetään joillakin erikoisuuksilla, joista esiin nostettiin esimerkiksi ansioituneille zombilahtareille sopivat haasteet. Erilaisten aseiden yhdisteleminen on edelleen tärkeä osa Dead Rising 2:ta. Maistiaisia saatiin muun muassa hieromasauvojen ja lehtipuhaltimen yhdistelmästä.

Warner Bros tykitti lavalla The Lord of the Rings: War in the Northin ja Batman Arkham Cityn voimin. Tuorein Sormusten Herra -seikkailu näytti valikkoruutunsa perusteella komealta, mutta varsinainen toiminta ei erityisemmin säväyttänyt. Arkham City sen sijaan keräsi koko päivän kovimmat aplodit. Suuri kiitos tästä kuului peliä esitelleelle Rocksteady Studiosin yhteisövastaavalle Sarah Wellockille, joka hyppi ja huusi lavalla tarttuvan pirteästi. Esittelyn keskipisteessä oli pelin haastetila, jossa murjottiin rikollisia niin Lepakkomiehen kuin Kissanaisenkin voimin.

Lavalla nähtiin toki monia vähemmän tunnettujakin nimikkeitä, kuten vaikkapa dtp Interactiven Cursed Crusade. Mel Gibsonin visioimaksi Assassin's Creediksikin kulisseissa kuvailtu toimintapeli näytti periaatteessa ihan pätevältä ja ainakin veriseltä. Lavashow'ssa suurimman huomion vei kuitenkin ranskalaistuottajan vahvalla aksentilla lausuttu englanti. City Interactiven puolella taasen oltiin tyytyväisiä Sniper: Ghost Warriorin menestykseen. Jatko-osan luvattiin tarjoavan lisää, enemmän ja paremmin. Pelin luonnetta kuvailtiin autenttiseksi, muttei realistiseksi. Tämä näkyi näyttävässä demossa. CryEngine 3:n ansiosta pelin ulkoasu on kuosissaan, mutta meininki ei välttämättä aivan todellisen tarkka-ampujaparivaljakon toimintaa vastaa.

Lavaesittelyiden jälkeen vieraat päästettiin ottamaan tuntumaa lukuisiin peleihin omin käsin. Näiden testien ja siinä sivussa suoritettujen pikahaastattelujen perusteella voidaankin tarjota syvällisempää kuvausta kuumottavimmista pelitapauksista.

Batman: Arkham City (PS3, X360, PC @ 21.10.2011)

Lepakkomiehen uusinta peliseikkailua päästiin kokeilemaan pirteän yhteisövastaavan ohjauksessa. Haastemoodissa viittasankarin tuntuma vastasi pitkälti ensimmäistä osaa. Viittasankari kiisi nautinnollisen sulavasti vihollisesta toiseen, kun hyökkäyksensä vain ajoitti oikein. Melkein enemmän rytmi- kuin toimintapeliä muistuttavat taistelut ovat täynnä maukkaita animaatioita. Erityisesti vastaiskuliikkeet pistävät pelaajan hymyilemään ja vihulaiset irvistämään. Tavallisten kätyrien seassa mätettiin myös haarniskoihin sonnustautuneita koviksia, jotka tosin sai hakattua lamauttamisen jälkeen täysin pystyyn tehokkailla iskusarjoilla.

Kissanaisen taistelukontrollit toimivat pitkälti samalla tavalla kuin Lepakkomiehenkin. Vihollisten lamauttamiseen käytetään viitan sijaan ruoskaa, ja joissakin erikoishyökkäyksissä pahikset kukistetaan sensuellisti reisien väliin tukahduttamalla. Kissanaisen liikkuminen on luonnollisesti hieman ketterämpää, mutta tietyt perusanimaatiot eivät näyttäneet aivan yhtä sulavilta kuin synkeällä ritarilla. Hiiviskelyhaasteissa naispuolinen supersankari erottuu edukseen kyvyllään ryömiä katoissa, sillä sitähän ne kissat tunnetusti harrastavat ihmisten poissaollessa.

Arkham Cityn tarinapuolta ei saatu testattua, mutta Wellock esitteli sitä mielellään itse. Ainakin hänen käsissään kaupungissa liikkuminen näytti yllättävän nopealta, sillä viitan avulla voi liidellä menemään kuin Crackdown 2:n superagentilla konsanaan. Samalla saatiin pätevät maistiaiset pelin 3D-efektistä. Kaupungin synkillä kujilla suunnistamisessa auttavat niin ruudun ylälaidassa vilisevä kompassi kuin taivaalle heijastettavat lepakkomerkitkin, joten eksymään ei pääse, vaikka koko kaupunkialue heti avoinna onkin. Ainakaan tekemisestä pelissä ei pitäisi olla puutetta, sillä kestoa luvataan sellaiset 40 tuntia, mikäli mielii suorittaa kaiken mahdollisen. Wellockin lupausten mukaan myös Nolan Northin tulkitsemalle Pingviinille saadaan siis riittävästi ruutuaikaa.

Mass Effect 3 (PS3, X360, PC @ 8.3.2012)

Space Olympics -trailerin ohella BioWaren kolmatta scifi-eeposta esiteltiin Electronic Artsin alueen nurkkaan piilotelluilla demoyksiköillä. Testatussa osiossa keskityttiin taistelemaan yhdessä tuttujen kasvojen kanssa. Sivuhahmoja nähtiin ja kuultiin molemmista aikaisemmista peleistä.

Demon kimppuun saattoi käydä joko Sentinel-, Soldier- tai Engineer-komentajan ohjaksissa. Aivan nollista ei lähdetty liikenteeseen, vaan kehityspisteitä jaettiin tuhdisti tuhlattavaksi. Valikossa huomio kiinnittyikin välittömästi uudistuneeseen hahmonkehitykseen. Valinnanvaraa tarjotaan rahtusen sarjan toista osaa enemmän, joskaan ei aivan ensimmäisen Mass Effectin veroisesti. Jokaisella kehitettävällä kyvyllä on kolme tai neljä perusaskelta, joiden jälkeen haaraudutaan tiettyyn painotukseen keskittyvään kolmen askeleen lisähaaraan. Ratkaisu tuntui mukavalta tasapainolta aikaisempien mallien välillä.

Ensimmäisen Mass Effectin suuntaan hivuttaudutaan myös aseiden muokkaamisessa. Normandylla ostettavien päivityksien sijaan tuliluikkuja muokataan taistelukentällä, jos sattuu tarkoitukseen sopivan työpöydän löytämään. Esimerkiksi uudelle kiikaritähtäimelle tai paremmalle jäähdytykselle tarjotaan kaksi paikkaa. Tehdyt muokkaukset vaikuttavat rahtusen aseen ulkonäköön. Mass Effect 2:n tapaan erikoisammukset valitaan edelleen erikoiskykyinä ja jäähdytyslippaat toimittavat kerättävien panosten virkaa.

Varsinainen taisteleminen muistuttaa vahvasti sarjan toista osaa. Shepard hääri edelleen hieman kankeasti, mutta tällä kertaa hän osaa myös loikkia kuperkeikkoja, mikäli moisen elehdinnän kokee tarpeelliseksi. Lähitaistelussa pelaaja voi näpäyttää lyöntinäppäintä useamman kerran tehdäkseen lyhyen iskusarjan. Nappia pohjassa pitämällä Shepard puolestaan kiskaisee esille mystisen omnibladensa ja kurittaa vihollista urakalla kertalaakista. Erikoisiskun tähtäämisessä oli tosin pieniä ongelmia, kun se ei monien muiden pelien tapaan hakeutunutkaan automaattisesti vihollista päin. Omnibladea voi tehostaa ammusten tapaan käyttämällä vaikkapa tulipanoksia.

Demossa kohdatut viholliset olivat kokonaisuudessaan geneerisiä kätyreitä eräältä nimeltä mainitsemattomalta organisaatiolta. Loppuhuipennukseksi otettiin matsia isohkon Atlas-taisteluhaarniskan kanssa. Harmillisesti testipätkässä ei päästy harrastamaan minkäänlaista interaktiivista keskustelua tai kokeilemaan Kinect-tuen mullistavuutta.

Modern Warfare 3 (PS3, X360, PC @ 8.11.2011)

Call of Duty: Modern Warfare 3 oli piilotettu omaan pimeään koppiinsa keskelle esittelytilaa. Sisällä päästiin tutustumaan selviytymismoodiin, jossa taistelijapari puolustautuu päälle puskevia vihollisaaltoja vastaan. Aivan rupeaman alussa käytössä on vain pahainen pistooli ja viitisen sataa kylmää valuuttaa. Vihulaisia kaatamalla tilille kertyy rahaa, jota voi käyttää parempien aseiden, päivitysten, räjähteiden ja moninpelin tappoputkipalkintoja muistuttavien bonusten ostamiseen.

Alkajaisiksi ainoastaan asekoju oli auki, mutta aaltojen kaatuessa muihinkin kauppoihin päästiin asioimaan. Ostopisteet oli sijoiteltu hieman hajalleen ympäri karttaa, joten samoissa asemissa kykkiminen ei välttämättä kannattanut. Kierrosten edetessä vastaan tuli nimittäin rivisotureiden ja koirien lisäksi helikoptereita, joiden nopea tuhoaminen vaati jo järeämpää kalustoa kaupan hyllyltä. Lisähyödykkeistä parhaiten maistui apujoukkojen kutsuminen paikalle. Ylväät soturit antoivat tukitulta niin kauan kuin vain pysyivät elossa.

Tuntumaltaan peli muistuttaa hyvin paljon sarjan aikaisempia osia, joten toimintaan pääsi nopeasti sisälle. Kompaktissa kaupunkiympäristössä taistelut pysyivät tiiviinä. Helpoimmalla vaikeustasolla ei tarvinnut erityisesti kiinnittää huomiota suojautumiseen tai taktikointiin, kunhan viitsi vähän vilkuilla ruudun minikartasta vihollisten liikettä. Säästeliäs soturi tyytyi nostamaan kaatuneilta vastustajilta aseita ja satsaamaan rahat erikoisempiin kilkkeisiin, kuten claymore-miinoihin. Näistä oli iloa kymmenennellä kierroksella, kun pelaajia kiusaamaan saapui Modern Warfare 2:sta tuttu raskaasti panssaroitu köriläs.

Ladattavat helmet

Kokeiltavat pelit eivät rajoittuneet tietenkään pelkkiin hyllyjulkaisuihin, vaan esillä oli myös joitakin ladattavia helmiä. Ruotsalaisen Avalanche Studiosin Renegade Ops keräsi katseita Segan omassa sopessa. Kyseinen kahden tikun räiskintä huokuu rehtiä 80- ja 90-luvun toimintaa niin pelimekaniikaltaan kuin kuorrutukseltaankin. Tarinassa paha herrasmies kiristää hallituksia uhkaamalla räjäyttää suurkaupunkeja, eikä kukaan saa laitettua häntä kuriin. Lopulta eräs kenraali kyllästyy perseilyyn, roskittaa mitalinsa ja kokoaa neljän hengen erikoistiimin pahiksen pysäyttämiseksi.

Renegade Opsissa parhaimmillaan neljä pelaajaa ohjastaa tuhovoimaisia ajokkeja helikoptereista tankkeihin komeissa maisemissa, jotka vieläpä rullaavat 60 ruudun sekuntivauhdilla. Ainakin testikentässä käytetty panssariajoneuvo ohjautui miellyttävän letkeästi. Taistelun tuoksinassa päästään nauttimaan näyttävästä tuhosta: räjähdykset ovat isoja ja komeita sekä rakennukset sortuvat miehekkäästi ajokkien tai ohjusten voimasta. Pelkkää räimettä Renegade Ops ei kuitenkaan ole, sillä ajoneuvojaan pääsee päivittämään pelin edetessä. Niin sanottujen tehokonsolien ja PC:n latauspalveluihin saakka Just Cause -kehittäjien uutukainen hurauttaa syyskuun lopulla.

Esittelyalueen pimeimpään kolkkaan oli piilotettu tilaisuuden ainut suomalaispeli, Trine 2. Frozenbyten fantasiaseikkailusta on jo puhuttu paljon KonsoliFINissä, eikä tilanne ole miksikään muuttunut: peli näyttää edelleen mahtavalta, vaikka testattavana olikin Xbox 360 -versio. Maisemat ja fluidipohjainen pelimekaniikka olivat aikaisemmista testeistä tuttuja, mutta testin aikana nähtiin uusiakin ominaisuuksia. Velholla saattoi tällä kertaa tarttua vihollisiin ja heivata ne telekineesin avulla korkeuksiin. Trine 2:ta saataneen kuitenkin odottaa lähes jouluun saakka.