Sukellus toisenlaiseen maailmaan
Pakkauksesta paljastuva elämys koostuu HMZ-T1H-visiirin lisäksi HMZ-T1P-suorittimesta sekä tarvittavista piuhoista ja sovituskappaleista. Kiiltäväpintaisen musta prosessoriyksikkö sointuu sävy sävyyn PlayStation 3 -konsolin kanssa, mutta mattamustaa visiiriä koristaa näyttölaitteen mittainen kiiltävän valkoinen viiru. Puolikiloinen komeus on valmistettu pääosin tukevasta muovista. Liikuteltavat komponentit, kuten säädettävä takavarsi ja kuulokkeet, ovat hivenen ohkaisempaa tekoa tai kumia. Otsatuen muoviset kiinnitysmekanismit sen sijaan tuntuvat lyhytikäisiltä – varsinkin, jos laitetta käyttää useampi henkilö ja tukien vaihtelu on jatkuvaa.
HMZ-T1:n liittäminen omaan kokoonpanoon käy yksinkertaisesti. Suoritin liitetään mukana tulevalla HDMI-piuhalla haluttuun laitteeseen. Kytkentä onnistuu mihin tahansa HDMI-portilliseen vekottimeen, joten visiiriä voi hyödyntää myös esimerkiksi Xbox 360 -konsolissa. Tämän jälkeen visiiri yhdistetään kiinteällä 3,5-metrisellä piuhalla suoraan prosessoriin, jolloin käyttöönotto on mukavuussäätöjä myöten valmis. HMZ-T1P-yksikössä on mahdollisuus HDMI-signaalin läpivientiin, jolloin visiirin ollessa sammuksissa kuva näkyy normaalisti esimerkiksi televisiosta. Kuvaa ei saa näkymään yhtaikaa sekä visiirissä että näyttöpäätteessä.
Helpon käyttöönoton jälkeen alkaa prosessin aikaa vievin osuus: visiirin säätö päähän sopivaksi. Vajaan puolen kilon painoisen kypärän sovittaminen omaan nuppiin ilman kuvan heikkenemistä tai epämukavaa painoa on aiheuttanut ylivoimaisesti eniten päänvaivaa laitteen käyttäjille. Säädettävänä ovat otsan kaksi erivahvuista pehmustetta sekä takaraivon ja päälaen omat remmit. Nenänvarteen ei sen sijaan ole minkäänlaisia säätömahdollisuuksia. Huolimatta asetuksista laite tuntuu aina painavan jostain varsinkin pidemmissä pelisessioissa, eikä tilanteeseen auta kuin etsiä vähiten haitallisin kompromissi. Kekseliäimmät nikkarit ovat liittäneet laitteen muun muassa lippikseen, joskin allekirjoittanut selvisi parhaiten hentoisen visuaalisuuden kustannuksella pelaamalla huppu päässä.
Laite kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa ennen ostoa, sillä pahimmillaan mahdollinen epämukavuus saattaa estää koko visiirin käytön!
Sisäistä pelivaraa
Kun säädöistä on selvitty, on aika viimeistellä kokemus. Sivuilta avoimet kakkulat vaativat täydelliseen nautintoon pimeän katselutilan, sillä 0,7-tuumaisten OLED-näyttöjen suojaksi asetetut kalvot heijastavat valoa häiritsevästi. Mukana tulevat kumiset lätkät peittävät sentään alapuolen näkyvyyden, vaikka tippuvatkin liitoksistaan liian herkästi. Takaapäin suuntautuvan valon eliminoimalla jäljelle jää varsinaisista näytöistä kohdistuva valo, jolle ei valitettavasti pysty tekemään oikein mitään. Visiirin asetuksista etuosan LED-valon himmennys auttaa hieman asiaa. Muilta osin hentoihin heijastuksiin on vain totuttava. Suojakalvot synnyttävät myös eräänlaisen kiikariefektin: puhtaan kangaselämyksen sijaan tunne on kuin katsoisi kuvaa okulaarin lävitse.
Aina käynnistyessään HMZ-T1 pyytää kohdistamaan näytöt oikealle leveydelle silmien kanssa, jotta kuva olisi mahdollisimman terävä. Jos laite on ainoastaan henkilökohtaisessa käytössä, voi alustuksen ohittaa huoletta. Näyttöjen etäisyys säädetään visiirin alapuolella olevista kytkimistä, jotka voi asettaa viiteen ennalta määrättyyn pisteeseen. Rajoitusten vuoksi optimaalisin terävyysalue jäänee osalta käyttäjistä väliin. Samassa yhteydessä laite varoittaa myös liiallisen käytön aiheuttamista mahdollisista haitoista ja käskee suoraan lopettamaan visiirin käytön, mikäli katsoja ei näe testisivun kuvaa oikein.
Viimeiset muokkaukset tehdään visiirin omista asetuksista. Valmiita kuvamuotteja on neljä, joista yksi on annettu käyttäjän omaan käyttöön. Muunneltavat parametrit ovat televisiokäyttäjille tuttuja (kontrasti, terävyys, värikylläisyys, jne.), ja säädettävää löytyy kuvan suhteen sopivasti. Kuva on tosin jo vakioasetuksilla erinomainen. Äänipuoleen ei sen sijaan pysty muutaman esiasetusten lisäksi vaikuttamaan kuin ala- ja yläpään osalta kitsaasti. Muun muassa musiikki-, peli- ja elokuvakäyttöä varten tehdyt miksaukset muokkaavat sentään äänimaailmaa selkeästi. Laite on myös mahdollista lukita salasanan taakse, jolloin esimerkiksi laitteen väärinkäyttö lasten käsissä on helposti estettävissä.
Henkilökohtainen kotiteatteri
Sonyn markkinapuheet lupaavat HMZ-T1:n vastaavan 150-tuumaista näyttöä noin kolmen metrin päästä katsottuna. Todellisuudessa speksit eivät taida lunastaa lupauksia, mutta kokemus on silti vaikuttava. Visiirin tuottama kuva-ala on verrattavissa elokuvateatterielämykseen, vaikka se voisi olla selkeästi isompi. Reunoja koristava tyhjyys syö ison osan näkyvästä alueesta, mutta siitä huolimatta silmät eivät pysty tarkentumaan koko kuvaan kerralla. Suuremmaksi ongelmaksi nousee näytön reuna-alueiden pehmeys, joka haittaa etenkin pelien HUD-näkymien lukemisessa. Terävyyttä on jossain määrin mahdollisuus hakea säätämällä kypärää suotuisampaan asentoon, mutta tilanteen tekee ongelmalliseksi kaksi näyttöä yhden sijaan; kuva tuntuu aina olevan toisessa hivenen utuisempi.
Kuvassa sen sijaan ei ole liioin valittamista. Vain 720p-resoluutioon kykenevistä näytöistä huolimatta terävyys on hyvä, vaikka pikselit erottuvat täysteräväpiirtoa herkemmin ruudulta. Ongelma on tosin minimaalinen ja lähes yksinomaan havaittavissa vain kirkkaammassa kuvamateriaalissa. Värit toistuvat sen sijaan rikkaina ja kylläisinä, mitä korostaa OLED-näyttöjen luonnollisen syvä mustan taso. Kokonaisuus on erinomainen niin peli- kuin elokuvakäyttöön.
HMZ-T1:n suurin etu 3D-kuvassa on sen omat näytöt kummallekin silmälle, jolloin aivot saavat tarvittavan datan ilman lasien aiheuttamaa välkettä. Tämän vuoksi syvyysvaikutelma tuodaan pääkoppaan luonnollisemmin ja silmät rasittuvat huomattavasti vähemmän. Lisäksi aidompi 3D-vaikutelma vähentää monia televisioita ja tykkejä vaivaavan crosstalk-ilmiön liki olemattomiin, jolloin esimerkiksi ongelmasta pahasti kärsivä Piranha 3D -elokuva muuttuu katselukelpoiseksi.
3D-elämyksenä visiirin tarjoama anti on loistava. Valtava kuva ja ympäröivä pimeys vievät kokijan peli- ja elokuvatapahtumiin uskomattoman immersiivisesti. Syvyysvaikutelma niin ulospäin kuin katsojaa kohti tulevien elementtien osalta on onnistunut, eikä 3D-materiaalia varten lisääntyvän bittimäärän vuoksi usein heikennetystä resoluutiosta joudu kärsimään niin pahasti 720p-näyttöjen vuoksi. Vaikutelma on toki vahvasti riippuvainen itse lähdemateriaalista, mutta luonnollisen kolmiulotteisuuden luomisessa HMZ-T1 onnistuu kiitettävästi.
Visiirin oma virtuaalinen 5.1-äänimaailma ajaa asiansa. HDMI-liitännän vuoksi kuulokkeilla pystyy vastaanottamaan myös HD-tason ääntä, vaikkei se pysty toistamaan aivan kaikkia tulevia taajuuksia. Stereo-erottelu on kauttaaltaan hyvä, mutta tilavaikutelma ”takakaiuttimien” suhteen jättää toivomisen varaa. Matalat taajuudet jäävät niin ikään ponnettomiksi, eikä keinotekoinen lisääminen kuin pahenna tilannetta.
Katse tulevaisuuteen
Sony HMZ-T1 on spekseiltään erinomainen 3D-visiiri, mutta sen olematon ergonomia vaikuttaa negatiivisesti laitteen käyttömukavuuteen. Puolikiloista kypärää on miltei mahdoton pukea yllensä siten, että kuva olisi samanaikaisesti terävä mutta laite ei puristaisi päätä. Kuvan osalta visiiri ei sen sijaan jätä kylmäksi. OLED-näytöt pystyvät loistavaan kuvanlaatuun 720p-resoluutiosta huolimatta, ja 3D-vaikutelma on markkinoiden kärkeä eikä rasita silmiä lähellekään niin paljon kuin perinteiset lasit. Keinotekoinen monikanavaääni ajaa asiansa, joskin HD-tason leffamatskua kuunnellessa tehot jäävät auttamatta vajaaksi.
Pakkohankinnan sijaan Sonyn HMZ-T1 on ennemminkin suunnannäyttäjä: kuluttajalle kallis prototyyppi, joka antaa vasta esimakua tulevaisuudesta. Kun visiirin pahimmat ongelmat saadaan korjattua seuraaviin markkinoille saapuviin malleihin, on aika oikea massatuotantoon. Henkilökohtaiselle kotiteatterille on kysyntää, vaikkakin sosiaalisuuden kustannuksella.
