Vaikka PSP:n taru alkaa lähestyä konsolisotaveteraanin asemaan siirtymistä, riittää siinä vielä voimaa yhteen suureen taisteluun. Sodan jumalalta ei nimittäin tekeminen lopu. Alkuvuodesta 2010 taistelukutsu kaikui pitkin virtuaalitantereita, kun sarjan varsinainen trilogia vietiin päätökseen PS3:lla. PSP:n rooli Kratoksen legendan kertomisessa on rajoittunut sodan jumalan elämän aiempien tapahtumien kertaamiseen. Vuonna 2008 ilmestynyt Chains of Olympus kertoi tapahtumista ennen trilogian alkua ja uudempi God of War: Ghost of Sparta ajasta kahden ensimmäisen osan välissä.
Tarjolla jälleen tuhoa ja kuolemaa
Tarinallisesti Ghost of Sparta ei tarjoa ihmeitä, vaikka tapahtumissa käydään läpi ikonisen tatuoinnin historiaa ja Kratoksen suhdetta veljeensä. Pelin pihvi on toimintapuolella, ja sen mausteena käytetään tällä kertaa kuoleman jumala Thanatoksen jahtaamista. Köykäisessä tarinassa on riittävästi potkua mielenkiinnon ylläpitämiseen, ja kun toiminta maistuu edelleen äärimmäisen hyvältä, ei käy valittaminen.
Vanhaan tyyliin Kratos on pelin alussa vailla taitojaan ja aseenaan vain tavaramerkiksi muodostuneet Athenan tuplaterät. Matkan varrelta mukaan tarttuu perinteinen spartalainen asevarustus eli keihäs ja kilpi, mutta pääosin tuhovoimaa kasvatetaan taikoja opettelemalla. Harmillisesti taikakyvyt eivät ole täysin tasapainossa. Osa loitsuista jää alitehoisina helposti varastoon, toiset ovat turhankin tehokkaita keinoja hoitaa vihollislaumoja ja suurempiakin hirviöitä Haadeksen majoille.
God of War -sarjan parasta antia ovat aina olleet massiiviset pomotaistelut, ja tämä jatkuu myös Ghost of Spartan kohdalla. Jos God of Waria täytyy jostain moittia, niin peruspelaaminen on itseään toistavaa ja ajoittain jopa tylsää. Pitkiä pätkiä putkijuoksua ja mätkimistä kestää, kun tietää tunnelin päässä odottavan palkinnon. Näissä eeppisiin mittasuhteisiin yltävissä pomokohtaamisissa olisi kuitenkin ollut tällä kertaa pientä parannettavaa. Kenties sarjan venyessä uusien ideoiden kehittely ei enää suju vanhaan malliin. Parhaimman ja tyydyttävimmän vastuksen tarjoavat kuoleman jumala Thanatos ja hänen tyttärensä Erinys, sekä alkumatkasta kohdattava Poseidonin lemmikki Scylla. Kuten ennenkin nämä jättiläiset kukistetaan ankaralla pieksennällä ja reaktiokykyjä testaavien minipelien yhdistelmällä.
Pandoran lipas
God of War 3 oli suorastaan häikäisevän hienoa jälkeä visuaalisen antinsa osalta. Siinä missä tehokonsolilta tykitystä osasi odottaa, Ghost of Spartassa tämä puoli onnistuu yllättämään positiivisesti. Peli on teknisesti erinomainen. Kehittäjänä toiminut Ready at Dawn on repinyt PSP:stä varmasti viimeisetkin mehut irti spektaakkelia kehitettäessä, sen verran hienoa miekkahippaa on tarjolla. Ghost of Spartan ulosanti on hämmentävän lähellä, ellei jopa komeampi kuin PS2-aikaisissa julkaisuissa.
Äänipuolelle on saatu jälleen kaikki tärkeimmät ääninäyttelijät, ja musiikkipuoli tukee edelleen kokonaisuutta erittäin hyvin. JC Carson vetää vähäsanaisen roolin Kratoksena mutta hoitaa sen sillä rautaisella asenteella, jolla näistä ilmeettömistä lihaskimpusta syntyy pelimaailman kultapoikia. Tarinaa kuljetetaan usein käsin piirretyillä välipätkillä, joiden taustalla kuullaan itseoikeutetusti Linda Huntin tavaramerkkimäinen kerrontaa.
PSP:n joutsenlaulu
God of War: Ghost of Sparta ei ole maailman pitkäkestoisin peli, mutta vajaassa seitsemässä tunnissa on silti taskukokoon sopivasti pituutta. Lisäpuuhaa tarjoavat erilaiset haastetilat, jotka eivät todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Avattavaa, kerättävää ja etsittävää riittää myös toisen läpipeluukerran ajaksi, joten sitä kaipaaville sisältöä riittää.
Pelin erinomaisuus paistaa etenkin teknisen toteutuksen puolella. Tarinasta saanevat eniten irti sarjan fanit, joille peli värittää kokonaisuutta kertomuksella Kratoksen historiasta. Kaikille muille peliä voi suositella varauksetta hyvänä toimintana, jossa on hyvin paljon samaa kuin sarjan maailmanmaineeseen raivanneessa ensimmäisessä osassa. Ghost of Sparta on konsolipelinä hyvä mutta PSP-julkaisuna erinomainen.
NGP:n kolkuttaessa jo ovella ja PSP:lle julkaistavien suurpelien määrän vähetessä, nousee Ghost of Sparta konsolin ehdottomaan eliittiin Metal Gear Solid: Peace Walkerin kanssa. Näiden pelien takia kelpaa kaivaa vanha uskollinen ystävä vielä kerran pöytälaatikon suojista.
