Reality Fighters kuuluu niihin Vitan peleihin, joiden tärkein funktio on esitellä uuden laitteen jippoja. Aiemmin PSP:lle omaperäisiä tuotoksia tehtaillut Novarama luottaa uutukaisessaan vahvasti lisätyn todellisuuden (Augmented Reality) viehätysvoimaan. Paperilla idea kuulostaa hauskalta: pelaajat pääsevät mallintamaan kasvonsa taistelijoille samalla, kun läheinen keittiön pöytä tai vaikkapa sohvan nurkka muuttuu minikokoisten nyrkkisankarien taisteluareenaksi. Riittävätkö yksinkertaiset temput kantamaan kokonaista peliä?
Karatekan meikkileikit
Tarinatilassa 80-luvulla kasvaneiden sankari, Karate Kidin Mr. Miyagi, toimii pelaajan mentorina matkalla taistelulajien huipulle. Omaperäinen huumori kuuluu olennaisena osana Reality Fightersin maailmaan oppi-isän sekoilevista kommenteista lähtien. Kieli poskella mennään myös hahmosuunnittelussa. Vastaan asettuu esimerkiksi zombeja ja itseään supersankareiksi luulevia ilmestyksiä.
Ennen koulutuksen alkamista luodaan oma taistelija kuvauttamalla virtuaaliselle edustajalleen naamavärkkinsä ja valitsemalla vaateparret päästä varpaisiin. Ruumiinrakennetta pystyy muokkaamaan läskin ja lihasten suhdetta kehossa säätelemällä. Usein lopputulos näyttää tavalla tai toisella koomisen epämuodostuneelta. Jopa Vitan mikrofoni otetaan hyötykäyttöön. Sankarille voi nauhoittaa huudahduksia esimerkiksi voiton jälkeisiin fiilistelyihin. Viimeisessä vaiheessa määritellään vielä taistelutyyli, joka sanelee samalla käytössä olevan liikevalikoiman.
Editorilla kikkailusta saa hetkellistä hupia, kun näköisolentoa säätää mieleisekseen. Kustomointileikit jäävät kuitenkin nopeasti unholaan. Alkuinnostuksen aikaan suurin osa vaatekaapin sisällöstä ja omaperäisimmistä taistelulajeista pysyvät vielä lukittuina, joten valinnanvaraa ei juuri ole. Taisteluista tienatuilla krediiteillä pystyy avaamaan hurjan määrän krääsää, mutta myöhäisemmässä vaiheessa suurin kiinnostus näpertelyä kohtaan on ehtinyt jo haihtua.
Astu areenalle
Toiminnan aikana mallinnettua turpavärkkiä näkyvämpään rooliin nousevat lisättyä todellisuutta hyödyntävät taustat. Areenoita pystyy luomaan useammalla tavalla. Haluamiaan kohteita voi tallentaa etukäteen muistikortille. Ominaisuutta on kuitenkin nopeinta hyödyntää livekameran avulla, jolloin hahmot yksinkertaisesti asettuvat kulloinkin linssin eteen piirtyvän näkymän päälle. Mikäli omien tavaroiden tuijottelu tylsistyttää, valittavaksi annetaan muutama valmis tausta ihmeteltäväksi.
Ominaisuus ei toimi toivotulla tavalla, sillä reaalimaailman sotkemisesta mukaan soppaan koituu lopulta enemmän haittaa kuin hupia. Suurimpana ongelmana toimintaa täytyy jatkuvasti manuaalisesti seurata konsolia liikuttelemalla. Liian usein havahtuu tilanteeseen, jossa taistelija jumittaa näytön reunaa vasten unohtuneen kääntelyn seurauksena. Pelaamisesta ei nauti, kun energiaa kuluu laitteen asennon hienosäätämiseen. Lisäksi sisätiloissa vaadittaisiin vähintään sairaalatason valaistus, että omat taustat näkyisivät ruudulla riittävän hyvin. Taisteluareenoina onkin helpointa käyttää kehittäjien ennalta purkittamia vaihtoehtoja.
Mollivoittoista mätkettä
Tekniset kauneusvirheet voisi pyyhkiä maton alle, mikäli taistelut olisivat hauskoja. Valitettavasti varsinainen turpaanveto ei onnistu viihdyttämään millään tasolla. Syvällisestä kokemuksesta on turha unelmoida. Ottelut koostuvat lähinnä päättömästä rämpyttämisestä niin kosketusnäyttöä hyödyntämällä kuin perinteisemmälläkin ohjaustavalla. Etenkin tekoälyä vastaan mätkiminen puuduttaa todella nopeasti. Tilannetta yritetään paikata tarjoamalla käyttöön erilaisia aseita sekä lukuisia pelimoodeja selviytymistaistoista aikahaasteisiin. Sisällön runsaudella ei silti pystytä korjaamaan perimmäistä ongelmaa: tylsän yksinkertaista perusmekaniikkaa. Kaverin kanssa tahkotessa heikompikin teos muuttuu toki asteen verran paremmaksi, joten lähiverkon kautta pelin saa pysymään laitteen sisässä aavistuksen pidempään. Mukaan sisällytetään myös nettipeli, joka tosin kärsii akuutista pelaajapulasta.
Reality Fighters kannattaa suosiolla jättää poimimatta PlayStation Storesta tai kaupan hyllyltä. Ostopäätöstä puoltamaan on vaikea keksiä järkeviä perusteluita. Peli sopisi myös graafisesti paremmin kännyköiden latauspalveluihin kuin Vitan sisuksiin. Sitä paitsi lisätyllä todellisuudella kikkailemista voi harrastaa ilmaiseksikin kauppapaikan Table Footballin tai Cliff Diversin kaltaisten sovellusten avulla. Sonyn uutuuskonsolilla riittää jo tässä vaiheessa laadukkaampaakin sisältöä, joten ”todellisuustaistelijoiden” kutsu saa kantautua kuuroille korville.
