Grasshopper Manufacturen Lollipop Chainsaw jatkaa nokkamiehensä, Suda51:n, aiemmista peleistä tutulla linjalla. Muun muassa persoonallisilla Killer7:llä ja No More Heroesilla ihastuttanut sekä vihastuttanut kehittäjä tarjoaa jälleen ainakin ulkoisesti tavallisuudesta poikkeavat puitteet. Lukuisat viittaukset viihdemaailman ilmiöihin, väkivallalla mässäily sekä härskiksi äityvä huumori kätkevät alleen pohjimmiltaan varsin yksinkertaisen toimintarymistelyn.
Vuosisadan synttäribileet
Juliet Starlingin seesteisesti alkava 18-vuotissyntymäpäivä saa dramaattisen käänteen, kun tikkaria alituiseen imeskelevä neitokainen saapuu opinahjonsa porteille. Osa kampusalueen aivottomista teineistä on muuttunut entistä pienemmällä aivokapasiteetilla toimiviksi zombeiksi. Hätä ei ole tämän näköinen, sillä hyperaktiivisuuden rajoja pirteydessään hipova sankarittaremme kunnostautuu huutosakin johtamisen ohella zombinmetsästyksessä. Starling kaivaa ensitöikseen esiin uskollisen moottorisahansa, ja verikekkerit voivat alkaa.
Juliet ei joudu mittelemään epäkuolleiden invaasiota vastaan täysin yksin, sillä vaaleaverikön koko perhe koostuu zombeja työkseen harventavista sankareista. Lähisukulaisia ei kuitenkaan saa varsinaiseen taisteluun mukaan. Muu kööri esiintyy pääosin välivideoissa ja auttaa jakamalla tarvittavia asepäivityksiä. Sen sijaan Julietin mielitietty Nick roikkuu kirjaimellisesti mukana koko matkan ajan. Pahaa-aavistamattoman siipan kohtaloksi koituu zombin purema jo alkumetreillä. Infektion ehkäistäkseen Juliet katkaisee kylmän viileästi poikaystävänsä kaulan ja köyttää jäljelle jääneen pään vyötäisilleen. Tilanteeseen nähden yllättävän hyvävointinen Nick tarjoilee kuivien vitsien ohella erikoisiskuja vihollisten kukistamiseksi.
Kuten alkuasetelmista voi päätellä, Lollipop Chainsaw ei ota itseään liian vakavasti. Sarjakuvamaisen värikkään ulkoasun vastapainona karski kielenkäyttö ja litrakaupalla pursuava veri synnyttävät vahvan kontrastin. Rohkeasti tyylitelty kokonaisuus onnistuu silti tavoitteessaan, sillä suunnitteluratkaisut nostavat pelin toimintamätkeiden harmaan massan yläpuolelle.
Sahan sulosointuja
Omaperäinen toteutus tulee tarpeeseen. Taistelumekaniikaltaan Lollipop Chainsawn kohdalla ei nimittäin voi puhua järin syvällisestä kokemuksesta. Moottorisaha laulaa ja vihollisia kaatuu pääosin villisti nappeja takomalla. Tarvittavan lisämausteen toimintaan tuovat kerättävät tähtipisteet, joita ansaitaan ketjutetuilla tappoyhdistelmillä. Pisteillä pystyy ostamaan lisää liikkeitä, pidennystä energiapalkkiin sekä turhempaa krääsää, kuten uusia asusteita tai taustamusiikkia. Päivityssysteemi toimii mainiosti. Haastavuus pysyy alusta loppuun maltillisena korkeimmallakin vaikeustasolla. Viimeisissä kentissä perusvihollisten mättäminen käy suorastaan lastenleikiksi tehokkaampien ominaisuuksien ja lisäliikkeiden vuoksi.
Zombeja lahdataan seikkailun aikana tuhatmäärin, joten kisaväsymystä täytyy toisinaan ehkäistä tavallisuudesta poikkeavilla osuuksilla. Lyhyet hassuttelut koostuvat enimmäkseen reaktiotesteistä. Mukaan mahtuu lisäksi kekseliäämpiä minipelejä, kuten aidossa kasarihengessä suoritettavat tasoloikkakohtaukset. Erityismaininnan ansaitsevat myös kenttien loppupomot. Hulvattomilla persoonallisuuksilla varustetut alamaailman kätyrit tarjoavat sopivan lisämausteen soppaan rikkomatta peruspelattavuutta.
Karkkimaailman kutsu
Teknisesti Lollipop Chainsaw ei häikäise yksityiskohdillaan tai fysiikanmallinnuksellaan, mutta vaikea sen karkkimaailmasta on valittamistakaan keksiä. Iloisen kirjava grafiikka toimii piristeenä yleiseen tylsänruskeaan nykytarjontaan verrattuna. Viidessä eri skenaariossa nähdään mukavasti vaihtelua. Maailmaa pelastetaan niin maatilamaisemissa kuin pelihallin syövereissä. Myös persoonalliset pää- ja sivuhahmot jäävät positiivisesti mieleen. Kritiikkiä tosin täytyy jakaa laiskalle kameramiehelle, joka onnistuu kadottamaan sankarittaren ympäröivän zombilauman keskelle tai nurkkien taakse. Lisäksi ärsytyskynnyksen ylittävät hämmentävän pitkät lataustauot sekä tallennuspisteiden kanssa kitsastelu.
Audiopuoli ansaitsee kehut. Toiminnan aikana soivan synkän metallirymistelyn vastapainona valikoissa soiva The Chordettesin Lollipop-kappale nostaa väkisin hymyn huulille. Vaikka Julietin hyperpirteä puhetyyli ei takuulla sovi kaikkien korville, on varsin hulvattomaksi äityvää sanailua hauska kuunnella. Dialogia on palkattu lausumaan erittäin ammattitaitoista väkeä, kuten useista jenkkianimaatioista tuttu Tara Strong sekä Smallvillessä Lex Luthoria näyttelevä Michael Rosenbaum.
Muutaman illan huviksi jäävä Lollipop Chainsaw tarjoaa toimintaa yhteensä noin kuuden tunnin edestä. Kenttiin voi palata läpipeluun jälkeen parantelemaan ennätystuloksiaan, mutta luultavasti kokemus jää useimmille kertakäyttöviihteen tasolle. Peli ei ota missään vaiheessa itseään liian tosissaan, mikä on ehdoton plussa. Lisäksi yksinkertaisen mutta sopivissa annoksissa hauskan mättämisen aiheuttamaa puutumista onnistutaan katkaisemaan juuri oikeissa kohdissa. Mieluummin Juliet Starlingin kanssa viettää viikonlopun vihollisia lahtaamassa kuin vaikkapa yrmeämpää ääripäätä edustavan Ninja Gaiden 3:n parissa.
