Musiikkipelien kultavuodet ovat taakse jäänyttä elämää. Genren liekki paloi loppuun yhtä nopeasti kuin se oli leimahtanutkin, kiitos rahanahneiden julkaisijoiden. Kenellä meistä pelaajaksi itseään kutsuvilla ei olisi kaapin perällä muovikitara ja leikkirummut, joita muutama vuosi sitten kannettiin kaupasta kerran kuussa. Liikkeentunnistusohjaus on tuonut täytettä rokkibändien ja kitarasankareiden jättämään tyhjiöön tanssipeleillä. Lanteenkeikutuksen mestari oli vuonna 2010 ilmestynyt Dance Central, joka ylsi myös männävuoden parhaaksi Kinect-peliksi. Pystyykö jatko-osa Dance Central 2 samaan?
"Mä tahtoo veivaa veivaa"
Biisilista on ainakin vakuuttava. Kaiuttimia pääsee luukuttamaan muun muassa Lenan, La Roux'n ja Little Bootsin kappaleilla. Klubijumputuksesta vastaavat David Guettan ja Akonin "Sexy Chick", Enrique Iglesiaksen "I Like It" sekä Usherin "DJ Got Us Fallin' In Love". Vanhemman koulukunnan muusikot on myös huomioitu kappaleilla "Venus" ja "Hot Stuff". Mukaan on luonnollisesti täytynyt ympätä superihkut Lady Gaga sekä Justin Bieber.
Neljänkymmenen rallin valikoimasta löytyy säveliä joka makuun, joskin naiselliset koreografiat muodostavat selvän enemmistön. Olipa sitten aloitteleva tanssija tai klubilattian korkkiruuvi, Break It Down -tila on ystävä. Tämä erinomainen harjoittelumoodi auttaa oppimaan uudet liikkeet ja kehittämään vanhoja. Käytettävyyttä on parannettu roimasti viime vuoden versiosta, sillä nyt biisien liikevalikoimassa voi liikkua vapaasti ja keskittyä treenaamaan juuri niitä koukeroita, jotka tökkivät. Ruudulla oiristelevan mallinuken saa myös liikkumaan hidastettuna, mikäli haluaa hioa liikeradat kuntoon viimeisen päälle. Lisäksi Kinect tarjoaa mahdollisuuden kuvata oma suoritus ja verrata sitä virtuaalisen tanssiopen näytteeseen. Klippiä tuijottaessa viimeistään huomaa, miten typerältä näyttää, jos ei muista laittaa alakroppaa liikkeelle.
Yksinpelaajalle Dance Central 2 ei tarjoa juuri mitään uutta. Break It Down -harjoittelutilan erinomaisia – ja erittäin kaivattuja – parannuksia lukuun ottamatta eroa alkuperäiseen ei ole. Haastetilan tarinakuvio, jossa pyritään voittaman tanssijengien suosio, on seitinohut ja täysin turha. Tällä kertaa ei sentään tarvitse avata biisikohtaisia vaikeustasoja erikseen, vaan ainoastaan muutamat asusteet ovat aluksi lukittuina. Sooloilu käykin nopeasti tylsäksi, sillä vaikeimman tason koreografioita tuskin jaksaa opetella muutamaa suosikkikappalettaan pitemmälle. Omaa suoritusta voi toki aina hioa tulostaulusijoituksia tavoitellen, jos sellainen jaksaa innostaa.
"Sull'on elegantti, referenssi"
Moninpeli on Dance Centralin valtti. Kahdestaan kaverin kanssa veivaaminen onnistuu viimein ilman vuoronvaihtoja, mikä tuplaa hauskuuden oikopäätä. Kimppapelin erikoisuutena on Free4All-osuus, joka korvaa yksinpelin vapaaosion. Free4All heittää ruudulle neljä taustalla pyörivän biisin tanssiliikettä, ja pistepotin vie liikkeen ripeämmin hyväksytysti suorittanut pelaaja. Kaksintaistelu rikkoo peruskaavaa piristävästi, mutta menoa hidastavat käsittämättömän pieneksi skaalatut liikkeiden vihjekuvat. Lähes 50-tuumainen ruutu pikkuolkkarissa nollasi ongelman omalla kohdallani, mutta vähemmän överissä viihde-elektroniikkaympäristössä juhlijat joutuvat siristelemään. Peliruudulla olisi kyllä tilaa, jostain syystä sitä vain ei ole ymmärretty käyttää.
Verkkopelin puute on Dance Central 2:n isoin ongelma. Tanssitaistelut Liven välityksellä ripauksella alter egon kustomointia, siinäpä olisi Live-maksulle vastinetta. Kalsarikännitkin palaisivat takaisin muotiin. Tätä hyvettä joudumme kuitenkin vielä odottelemaan ainakin ensi vuoteen ja Dance Central 3:een saakka. Porukalla pelatessa kakkososakin on erinomaista etkoiluhupia, mutta uudistusten vähyys palauttaa tanssijat tähtisateesta maan pinnalle.
