Viimekesäinen MotoGP 14 julkaistiin otolliseen markkinarakoon PlayStation 4:n kärsiessä vielä kroonisesta ajopelipulasta. Tuorein vuosipäivitys joutuu sen sijaan taistelemaan elintilastaan huomattavasti hanakammin, kun vastaan asettuu Project CARSin ja F1 2015:n kaltaisia jättiläisiä. Milestonen debyytti tuoreelle konsoliraudalle osoittautui jo edelliskierroksella varsin päteväksi kaahailuksi, joten lähtökohdat menestykselle ovat kuitenkin hyvät. Radikaaleja uudistuksia pienen italialaisstudion lempilapselta ei kannata odottaa, mutta paketti tuntuu jälleen piirun verran hiotummalta.
Urautunutta uramoodia
Uramoodi käynnistetään Moto3-pyörän sarvista, ja lopullisena tavoitteena on yltää kuninkuusluokka MotoGP:n kirkkaimmaksi tähdeksi. Konkareita helpottanee tieto, että eteneminen onnistuu taitojen salliessa aiempaa sutjakammin. Paikka huipputallista on mahdollista varmistaa käytännössä jo parissa villin kortin kisassa. Samoin luokasta toiseen nouseminen luonnistuu tällä kertaa jopa kesken kauden, mikäli mestaruustaiston viimeistely hitaampien mopojen puikoissa ei enää nappaa.
Uramoodissa pystyy ensimmäistä kertaa perustamaan oman yksityistallin. Ominaisuus jää kuitenkin torsoksi, sillä mitään syvällisempää managerointia ei voi harrastaa. Päällikön titteli oikeuttaa lähinnä kustomoituihin tarroihin ja vapaavalintaiseen värimaailmaan pyörän katteissa. Kulkineen kehityskin tapahtuu tismalleen samalla kaavalla kuin muiden palkkalistoilla, eli datapaketteja keräilemällä. Tiimiin ei saa edes palkattua kakkoskuskia kisoissa sparraamaan tai taktiikoita hiomaan. Omasta tallista huolimatta uusia sopimuksia tarjoillaan entiseen tahtiin, ja kisan jälkeiset lehdistökatsaukset kirjoittavat yhä pelkästään pelaajan ajosuoritteista. Kommentit ovat muutoinkin suurilta osin samoja kuin viime vuonna, mikä laimentaa tunnelmaa.
Toisin sanoen uramoodi tuntuu niin hyvässä kuin pahassa entiseltään. Samat kömmähdykset nostavat päätään, kuten tiimitavoitteiden staattisuus pelaajan menestyksestä riippumatta. Silti nousu alaluokkien räkänokasta kohti supertähteyttä jaksaa edelleen viehättää, ja etenkin sarjaan vasta tutustuville kokemusta voi ainoastaan suositella. Muiden pelimuotojen suhteen jatketaan turvallisella linjalla: Real Events 2014 esittelee muutaman kierroksen skenaarioita vaihtelevissa olosuhteissa oikeiden kuskien haalareissa. Kaksitahtisten klassikkopyörien puikoissa pääsee puolestaan haistelemaan menneiden vuosien tunnelmaa. Uutena moodina mainostettu Beat the Time räätälöi kullekin radalle aika-ajohaasteen ennalta määrätyllä kalustolla. Haasteiden vaikeustaso on paikoitellen sopivan napakka, joten laimealta kuulostava idea sopii erityisesti ajolinjojen hiomiseen viimeisten sadasosien toivossa.
Eteenpäin on menty
MotoGP 15 ottaa selkeitä teknisiä harppauksia. Vaikka pyörät kuskeineen näyttävät piirun verran paremmilta, kohdistetaan suurimmat panostukset rataympäristöihin. Yksityiskohtien määrää on lisätty huomattavasti, ja monien areenoiden yleisilmettä on saatu huomattavasti tyylikkäämmäksi rohkeamman valaistuksen avulla. Sadekeli näyttää myös realistisemmalta, kun pilvien hälvettyä ajoura kuivaa hiljalleen asfalttiin. Milestonen ikäväksi tavaramerkiksi nousseet pitkät latausajat ärsyttävät toisinaan, mutta ilman tarkempaa kellottamistakin tilanne vaikuttaisi hieman parantuneen. Ainakin valikoissa surffailu sujuu vaivattomammin. Ainoaksi todelliseksi moitteeksi jää enää genren nykystandardeihin huonosti istuva ruudunpäivitys, joka rullaa sitkeästi 30 kuvan sekuntivauhdilla.
Ajotuntuma on edelleen pelin kirkkaasti paras osa-alue. Fysiikoita ja vaikeusastetta pääsee vapaasti säätämään omien taitotasojen mukaisesti, joten myös täysi noviisi pystyy nauttimaan mopoilusta. Realistisimmalla asetuksella tehokkaimpien MotoGP-ratsujen selässä viimeistään huomaa pellin alle tehdyt viritykset. Pyörät ovat aiempaa raskaampia petoja, joten oikeat jarrutuspaikat ja ajolinjat muodostuvat entistä tärkeämmiksi menestyksen avaimiksi. Kaksipyöräisillä kisaamisen vivahteet verrattuna autoilla kurvailuun saadaan loistavasti esiin.
Hyvällä tasolla
Verkkopuoli tarjoaa niin ikään tuttua hupia. Yksittäisten kisojen ohella erilaiset mestaruussarjat sekä aika-ajotyyliset sektorimittelöt pitävät huolen monipuolisesta tarjonnasta. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu seuran puute jo tässä vaiheessa elinkaarta. Useimmiten auloissa odottelee maksimissaan kourallinen tyyppejä, mikä ei lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta. Onneksi kisat sentään järjestyvät pienemmälläkin porukalla, sillä tekoälykuskit saa halutessaan mukaan sekoittamaan pakkaa. Jaetun ruudun mittelöt mahdollistavat nopeimman kuskin selvittelyn myös samalta sohvalta, mikä on aina tervetullutta.
MotoGP 15 on kaikin puolin mainio simulaatio yhdestä moottoriurheilun mielenkiintoisimmista lajeista. Paketti tuntuu jälleen aavistuksen paremmalta kuin edeltäjänsä. Toivomuslistalle jää lähinnä ruudunpäivityksen tuplaaminen sulavamman kokemuksen nimissä. Silti peliin pätee sama viisaus kuin moniin muihinkin vuosipäivityksiin: vanhemman version omistajien kannattaa tarkoin punnita, ovatko pienet viilaukset riittävä syy vaihtaa tuoreempaan. Sarjaan perehtymättömiä vauhtiveikkoja voi sen sijaan varauksetta suositella tutustumaan kaksipyöräisten maailmaan.
