Harvest Moon -pelien maailmassa kuului kummia viime vuonna, kun oikeus käyttää sarjan nimeä sekä varsinaiset sarjaa kehittäneet tekijät jakaantuivat eri tahoille. Oikeus nimeen on Natsumella, kun taas aiemmat pelinkehittäjät alkoivat luoda farmailupelejään Story of Seasons -nimen alla. Tämä tarkoittaa sitä, että Natsumen 3DS:lle julkaisema Harvest Moon: The Lost Valley on täysin uuden tiimin tekosia. Vetääkö lopputulos vertoja vanhojen konkarien tekeleille?
Ennen kuin päästään suuntaamaan laaksoon, pitää päähahmon sukupuoli, nimi ja syntymäpäivä valikoida. Eli tässä tapauksessa mies, Arska ja talvikuukauden viides päivä. Kun varsinainen pelikuva ilmestyy ruudulle, käy selväksi monen asian muuttuneen.
Kaivoksesta farmille
Ensimmäisenä asiana kadonneeseen laakson lähtiessä pistää silmään tuotoksen ulkoasu. The Lost Valley on nimittäin ottanut sivun Minecraftin oppikirjasta palikkaisine ja muokattavine maastoineen. Itse hahmot eivät ole kuitenkaan laatikoista tehtyjä, vaan ihmeteltävänä on isopäisiä chibi-vekkuleita.
Ulkoasultaan Lost Valley ei ole näyttävä, eikä se ole lähelläkään käsikonsolin parhaimmistoa. Pelaajan seikkailtavaksi annettava alue on toki palikkainen, mutta rosoinen ja osittain tylsä ulkoasu ei ole omiaan innostamaan farmarin uralle. Asiaa ei myöskään auta se, että pelimaailmana toimiva laakso on ensialkuun ympärivuotisen talven ja lumen kourissa. Muut vuodenajat ovat kateissa siihen asti, että pelaaja elvyttää ne takaisin kalenteriin yksi kerrallaan. Tämä vie reilusti aikaa, joten lumisiin maisemiin on parasta tottua.
Diggaan kaivaa
Suurin muutos edellisiin osiin nähden on jo aiemmin mainittu täysin muokattavissa oleva laakso, joka toimii farmimaana sekä varsinaisena keskusalueena. Maata pystyy kaivamaan ja kasaamaan, uomittamaan sekä kuokkimaan. Muokkaaminen on ideana hyvä, mutta toteutus ontuu. Halutun alueen valitseminen ei ole niin sujuvaa kuin sen haluaisi olevan, eikä omanlaisensa tiluksen muovaaminen olekaan suuri nautinto. Myös liikkuminen ympäri maita ja mantuja on kaukana sujuvasta, vaikka tarjolla onkin hyppynappi. Hyppiä ei saa aivan kuinka vain, sillä pomput pienienkin kuilujen ja kuoppien yli jäävät usein kiinni näkymättömään seinään. Hieman liian korkeille tasoille ei pääse loikkimaan, eikä alaskaan voi tiputtautua oman mielensä mukaan.
Pelin alku on hidas, todella hidas. Tarjolla olevia tehtäviä on vain muutama: kahden eri lajikkeen viljelyä ja viereisen laakson muovaamista lapio kädessä. Lisää puuhattavaa tuodaan tarjolle hitaalla tahdilla.
Mielenkiintoisemmaksi meno muuttuu, mitä enemmän virikkeitä tuodaan tarjolle. Kun navetta on täynnä elukoita, kasvimaalla kasvaa kymmentä eri lajiketta ja kaikki kyläläiset ovat esittäytyneet, alkaa peli kiinnostaa astetta enemmän. Tähän pisteeseen pääsy kestää tosin jonkin aikaa, eikä joka pelaaja välttämättä jaksa asuttaa kadonnutta laaksoa tarpeeksi pitkään.
Satokausi lite
Perinteiseen Harvest Moon -muottiin kuuluvat muutamat perusasiat. Näitä ovat muun muassa farmin vieressä oleva kylä erikoisine asukkaineen, monet viljeltävät lajikkeet, lukuisat maatilan kaitsettavat eläimet sekä aviopuolison etsiminen. The Lost Valley jättää yhden näistä korteista kokonaan käyttämättä, sillä erillistä kylää tutustuttavaksi ei tarjota. Näin ollen myöskään vierailtavia kauppoja tahi kyläläisten asuntoja ei ole mailla halmeilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki eri hahmot kauppiaista potentiaalisiin siippaehdokkaisiin haahuilevat ympäri pelialueena toimivaa laaksoa täysin koditonna. Ratkaisu vaikuttaa oudolta, jopa väärältä. Maita ja mantuja on näin ollen koluttavaksi hieman vähemmän.
Kodittomien kyläläisten kanssa ystävystyminen on tehty helpoksi, etenkin jos uutukaista verrataan jälleen sarjan aiempiin osiin. Kaveeraamiseen ei vaadita monimutkaisia vippaskonsteja, vaan pelkkä jokapäiväinen jutustelu sekä erilaisten pyyntöjen täyttäminen riittää. Tämä on mukavan yksinkertaista, mutta samalla kummallisen epätyydyttävää. Pyynnöt ovat luonteeltaan erilaisten esineiden ja resurssien hankkimista niitä vaativien kyläläisten käyttöön. Naimakaupat kummallekin sukupuolelle tarjotun kolmen vaihtoehdon kanssa vaativat näiden toiveiden täyttämistä sekä kärsivällisyyttä lukea mielikuvituksetonta dialogia.
Farmilla käytettäviä työvälineitä ei päästä muokkaamaan, kuten sarjan aiemmissa osissa. Esimerkiksi tarjolle annettavan kastelukannun käyttö on laajalla viljelyalueella kovin hidasta aina hamaan tappiin asti. Tämä onkin yksi syistä, jonka takia laajojen peltojen kasvattaminen on raastavan työlästä puuhaa. Sen sijaan omaa tönöä pääsee muovaamaan makuunsa sopivaksi, ja tarjolla onkin mukavasti vaihtoehtoja tällä saralla.
Lannoitteen tarpeessa
Kontrollit on jaettu kahteen eri osastoon. Hyppiminen ja työkaluilla tehtävät funktiot toimivat yksinkertaisesti painamalla niiden painikkeita. Y-nappia painettaessa näkösälle aukeavat kuitenkin täysin uudet komennot näille samoille painikkeille. Mekaniikka ei ole kovin sulava, mutta se ajaa asiansa pienen totuttelun jälkeen. Farminhoidossa tarvittavia oikeita työvälineitä ei tarvitse hakea erilaisista valikoista, mikä on plussa. Useimpiin tilanteisiin nimittäin valikoidaan lennosta oikea työväline sen mukaan, minkä asian edessä farmari seisoskelee.
Musiikki- ja äänirintama ei saa suuria kehuja osakseen. Eri vuodenajoille on muutamat eri kappaleet, mutta ennen kuin kaikki saadaan avattua, kuullaan talven tunnusmelodioita luvattoman paljon. Sävellykset ajavat asiansa, mutta ne eivät ole mieleenpainuvia.
Yksi tuotoksen erikoisuuksista on 3DS:n nimiominaisuuden käyttö. Tai käyttämättömyys, sillä kolmiulotteisia näkymiä ei parane odottaa kuin alkuvalikossa sekä muutamien esineiden käytön yhteydessä. Alemman näytön pääasiallinen käyttö puolestaan rajoittuu lähinnä karttana toimimiseen.
Uusien tekijöiden mukanaan tuomat uudistukset ovat sekalainen nippu onnistumisia ja haparointia. Tylsänä alkava peli muuttuu mielenkiintoisemmaksi monien tuntien farminhoidon jälkeen, mutta hiomaton kokonaisuus syö peli-iloa. Harvest Moon: The Lost Valleyssä on joka tapauksessa potentiaalia. Kaikkea sitä ei kuitenkaan olla osattu hyödyntää, joten kokonaisuus ontuu monissa kohdin.
