Arvostelu sisältää juonipaljastuksia tv-sarjan ensimmäisiltä kausilta.
George R. R. Martinin kirjoihin perustuva Game of Thrones on tällä hetkellä yksi maailman tunnetuimpia tv-sarjoja. Martinin yllättävä ja brutaali tapa käsitellä hahmojensa kohtaloita on herättänyt ihastusta, ja kirjojen vaikutus viihdealalla näkyy jo nyt – varsinkin käsikirjoituspuolella. Onkin luonnollista että brändi saa oheistuotteita myös pelibisneksessä. Parin kehnomman yrittäjän jälkeen episodipohjaisista seikkailuistaan tunnettu Telltale Games tarjoilee oman näkemyksensä Valtaistuinpelistä. Paperilla liitto kuulostaa täydelliseltä, mutta onko se sitä?
Tulen ja jään laulu
Tarina sijoittuu ajallisesti tv-sarjan kolmannen ja neljännen kauden väliin. Tapahtumat saavat alkusykäyksensä Red wedding -jakson yllättävistä ja verisistä käänteistä. Henkilöitä, taustoja tai universumin historiaa ei käydä läpi millään tavalla, joten joko romaanien tai sarjan tuntemus on periaatteessa pakollista. Kuuteen episodiin jaettu kokonaisuus keskittyy kirjoissa ohimennen mainitun Forresterin suvun kohtaloon. Perheen koti – Ironrath-linnoitus – sijaitsee kylmässä pohjoisessa keskellä valtavia metsiköitä. Kivikovan koostumuksensa ansiosta puut sopivat luonnostaan kilpien, nuolien sekä sotakaluston valmistukseen, ja metsät ovat olleet Forresterien tärkein elinkeino kautta aikain. Starkin suvulle lojaalisuuttaan vannonut kansa onkin uusien haasteiden edessä Pohjoisen kuninkaan kaaduttua.
Toisin kuin aikaisemmissa Telltalen peleissä, Game of Thronesissa pelaaja ohjaa jopa viittä eri hahmoa ja tekee heidän puolestaan valintoja. Neljällä heistä virtaa Forresterien veri suonissaan ja viideskin on palvellut sukua vuosia. Juonikuviot vievät pelaajan Ironrathin ympäristöistä niin Westerosiin kuin suuren Muurin karuihin olosuhteisiin. Päämääränä on kerätä tukijoukkoja kotirintamalle sekä pelastaa oma suku puun ja kuoren välistä.
Tutut naamat
Pelin lisenssi on sidottu kirjojen sijaan HBO:n televisiosarjaan, joten matkan varrella vastaan tulee tutunnäköisiä ja -kuuloisia henkilöitä. Mukana ovat Cersei Lannister (Lena Headey), Tyrion Lannister (Peter Dinklage), Jon Snow (Kit Harington), Margaery Tyrell (Natalie Dormer), Ramsay Snow (Iwan Rheon) sekä Daenerys Targaryen (Emilia Clarke). Hahmomallinnus on tehty hyvin, ja näyttelijät näyttävät oikeilta. Suorituksista voi tosin olla montaa mieltä: ääninäyttely on ajoittain ikävän monotonista rutiinisuorittamista. Game of Thronesin dialogit ovat tunnetusti monitasoisia, joissa puhutut sanat saattavat kertoa täysin toista tarinaa kuin keskustelijoiden eleet ja ilmeet. Telltalen kasvonmallinnuksen tarkkuus ei ikävä kyllä riitä ilmentämään tarvittavaa määrää tunneskaaloja, jotta kohtauksien kaikki tärkeät nyanssit välittyisivät pelaajalle saakka.
Studio luottaa edelleen vanhaan pelimoottoriinsa pienillä viilauksilla. Graafinen ilme on saanut päälleen eräänlaisen ehostuksen. Maailma on kuin suoraan akvarellimaalauksesta. Silloin tällöin viimeinen pintakerros latautuu liian hitaasti paljastaen perinteisen tyylin sivellinvetojen takana. Game of Thronesin kausi on lisäksi kärsinyt useista tallennusbugeista, jotka ovat joko pilanneet kokonaisen episodin tai sekoittaneet pelaajan tekemiä valintoja.
Kurjuuden maksimointia
Samanaikaisesti julkaistu Tales from the Borderlands osoitti, että episodipohjainen tarinankerronta toimii edelleen. Siksi onkin ikävä huomata, ettei Game of Thrones yllä aivan samaan. Käsikirjoitus on uskollinen alkuperäismateriaalille, mutta samalla myös aivan liian synkkä ja toivoton. Forresterien perhe taistelee samanaikaisesti monella eri rintamalla, eikä pelaajalla ole usein toivoa saati yhtään hyvää valintaa edessään. Kuuden jakson aikana nöyryyttäminen, menetys ja matelu tulevat tutuksi, eikä armoa tunneta. Kauden alussa yllättävät kuolemat ja raakuudet toimivat vielä tehokeinona, mutta tarinan edetessä veriseen draamaan turtuu.
Hetkittäinen pelaaminen on ennemminkin masokismia kuin viihteellistä juonittelua kuningasperheiden välillä. Tv-sarjasta tuttu veijarimaisuus ei ole läsnä edes Peter Dinklagen Tyrion-hahmossa. Toisaalta saagan ystävät tietävät mihin tiettyjen henkilöiden kohtalot vievät, koska Telltalella ei ole varaa poiketa ennaltamäärätystä sapluunasta. Juonenkäänteitä vaivaakin tietynlainen yllätyksettömyys.
Heikoin lenkki
Telltale luottaa tuttuun kaavaan Game of Thronesin kanssa. Kriittiset valinnat ja brutaalit taistelut tulevat kuuden episodin aikana tutuiksi. Nimike toimii erinomaisena fanipalveluksena tv-sarjan kausien välillä, ja sillä on ehdottomasti hyvätkin hetkensä. Silti kokonaisuus jättää karvaan ja musertuneen maun suuhun sysimustan tunnelmansa takia. Peli kärsii lisäksi samasta ongelmasta kuin HBO:n sarja. Hahmojen ja paikkojen paljous rikkoo kokonaisuutta, eikä yhteen juonihaaraan keskitytä kuin lyhyt hetki kerrallaan. Ratkaisu aiheuttaa paljon häiritsevää hyppimistä paikasta ja tunnelmasta toiseen. Game of Thrones on Telltalen viimeaikaisen tarjonnan heikoin lenkki, vaikkei sitä huonoksi voi sanoa.
