Lisää samaa
Nyt
myös Bloody Roar -sarjan uusin osa on ilmestynyt PS2:lle.
Peliin on kehitetty vähintäänkin omalaatuinen
peli-idea: taistelijoilla on kyky muuntautua eläimeksi
taistelun tuoksinnassa. Muuten peli jää rajusti
Dead or Aliven ja kumpaneiden jalkoihin.
Bloody Roar 3 on aluksi aika haastava, mutta pienellä
kontrollien säädollä ja vaikeustason alentamisella
peli tuntuu jo siedettävämmältä. Kontrollit
on toteutettu varsin yksinkertaisesti, eikä niissä
ole valittamista. Pahin puute ohjauksessa on analogisuuden
puuttuminen, eli vanha kunnon digipadikin käy pelissä.
Pelimekaniikka
on tehty järkevästi: taistelussa tappelija saa
lyödyistä ja vastaanotetuissa iskuista ns. beast
poweria, jota tarpeeksi kerättyään tappelijan
metamorfoosi eläimeksi voi alkaa.
Kauniit ja Rumat
Pelin
grafiikka on kaksipiippuinen juttu: hahmot on tehty varsin
tyylikkäästi ja yksityiskohdista ei ole pulaa.
Tappeluissa käytetään melko runsaasti kaiken
maailman efektejä. Aluksi ne loksauttivat suun auki,
mutta pidemmän päälle peli vain kierrättää
samoja, taisteluissa esille tulevia efektejä. Tuo BR3
genren valtavirtaan jotain uuttakin: hahmot vuotavat verta.
Tämäkin ominaisuus on hieman pilattu, sillä
mutanttiveri imeytyy oudosti maahan - tosin jos veri jäisi
maahan, niin esim. myyrän "kaulan leikkaus"
-liikkeellä areenan lattialla olisi monta senttiä
verta. Verenvuoto-efektin takia peliin on lätkäisty
K15 leima.
Areenat ovat suoraan sanottuna surkeita. Areenat on aidattu
hyvin tiukasti ja ulkopuolelle ei pääse kuin toisen
potkaisemana seinän läpi - tosin silloin pitää
olla jo henkensä menettänyt. Poikkeuksiakin on:
Trainyard kentässä lattia pettää, ja
alla avautuu uusi hieman isompi areena.
Osa
hahmoista on varsin koomisia. Ensin pitää mainita
Jänis ja Kameleontti, joista jälkimmäinen
voi aiheuttaa hieman hykertelyä ensi kertaa pelaaville.
Kauniimman sukupuolen taistelijat eivät pääse
aivan Dead or Aliven povipommien tasolle, mutta yritys on
hyvä
Pelimoodeja on muutama. Aluksi pelaajan käytettävissä
on Arcade, Vs. mode, Survival ja Practise. Moodien määrä
lisääntyy pelin edetessä uusien hahmojen
kera. BR3 on yksinpelinä varsin puuduttava ja Vs. mode
parantaa asiaa vain hieman.
Pelin musiikit ovat aivan kauheaa kitaran vingutusta. Aluksi
pelin animehenkinen, stillkuvilla eteenpäin viety juoni
jäi allekirjoittaneelle hieman hämäräksi,
koska taustalla kuulunut kitaran rääkkäys
pakotti painamaan "skip" nappia. Itse pelissä
musiikit eivät onneksi ole perusasetuksilla kovin kovalla
voluumilla. Muuten pelin äänimaailma on sitä
samaa vanhaa.
Vain grafiikka päivitys
Bloody
Roar 3 on keskiverto beat'em up, joka kuitenkin jää
aika pahasti Tekkeneiden ja muiden samantyyppisten pelien
jalkoihin. Peliä jaksaa pelata vain pieninä annoksina,
koska pidempiaikainen pelisessio käy voimille. Peliin
ei ole jaksettu edes yrittää tehdä kunnon
juonta. Välillä tulee "ei voi olla totta"
-tunne, koska juoni on suoraan sanottuna naurettava. Pysäytyskuvat
eivät tarjoa samaa tunnelmaa, mitä esim. Tekkenin
renderoidut videot tarjoavat.
Jos et ole vielä tutustunut muihin PS2:n mätkintäpeleihin,
niin suosittelen tutustumista esim. Tekken
Tag Tournamentiin tai Dead
or Alive 2:een. Nykyisellään BR3 voi löytää
tiensä oikeastaan vain beat'em up -fanin pleikkariin.
