Symppis-sähikäinen
Kuten kuvista ja tekstin lopussa häämöttävästä videosta voi päätellä, on TurnOn ulkonäöllisesti varsin sympaattinen tapaus. Vaikka teknisillä meriiteillä ei varsinaisesti juhlita, muodostavat tyylitelty visuaalinen ilme sekä rauhallisesti soljuva ääniraita toimivan kokonaisuuden. Piirrosmaisiin ympäristöihin ripotellaan pelaajan laukaisemia pikkutapahtumia, kun kirkkaasti säikehtivä avaruusolio valaisee öisen hämyn verhoamia maisemia alue kerrallaan. Seitinohutta tarinaa kuljetetaan eteenpäin kentillä nähtävien kommellusten kautta varsinaisen dialogin tai kerronnan sijaan. Toisinaan matkantekoa elävöitetään lyhyillä sarjakuvaleikkeillä, mutta tyyli säilyy hyvin minimalistisena loppuun saakka. Ainoa konkreettinen tavoite on tarjota sähköä koko kaupungille ja samalla seurata valaistumisen vaikutuksia asukkaisiin.
Virran saamiseksi pistorasioihin ei tarvita järin syvällistä koulutusta. Käytännössä urakka luonnistuu hyvinkin helposti sähikäisen edetessä sinisenä hohkaavia johtoja pitkin. Reitille sattuvat lamput, muuntajat sekä muut elektroniset härpäkkeet heräävät henkiin pelkästä kosketuksen voimasta. Pelaaminen on toisin sanoen hyvin yksinkertaista raiteelta toiselle loikkimista. Ohjaimesta ei hyödynnetä vasemman ja oikean suuntanäppäimen ohella kuin kahta toimintoa: ensimmäisellä loikataan ylemmälle tasanteelle, kun toisella puolestaan pudottaudutaan kerrosta alemmaksi. Sankari liimaantuu hyödynnettäviin kaapeleihin automaattisesti, joten eteneminen sujuu puoliautomaattisesti.
Syvyyssuunnassa liikehdittäessä aivonsa sentään joutuu kalibroimaan hetkellisesti uudelleen, sillä otus pääsee tarttumaan kauempana tai lähempänä horisontissa lymyileviin piuhoihin kuin ne olisivatkin samalla tasolla. Sama sääntö pätee kevyen uhkatekijän muodostaviin punaisiin salamoihin, jotka tekevät yhtä paljon hallaa kolmannen akselin sijainnistaan riippumatta. Satunnaisten sähikäisten välttelyn lisäksi peruskentät eivät tarjoa juurikaan haastetta, vaan palaset loksahtelevat paikoilleen kuin itsestään. Lopussa jaetaan pistepotteja ja saavutuksia aktivoitujen kohteiden määrän mukaan, mutta rauhallisella ja järjestelmällisellä pelityylillä ne sattuvat joka tapauksessa reittien varrelle.
Voltti vääränä
Seesteisen tunnelman rikkovat toiminnallisemmat osiot, jotka muodostavat noin viidenneksen sisällöstä. Rytmipelien tyyliin ja junan lailla vyöryvät pätkät saavat hermon kiristymään etenkin tarinan loppupuolella. Pelaajan täytyy loikkia rikkinäiseltä johdonpätkältä toiselle väistellen samalla vaarallisia salamoita, eikä etenemisvauhtiin voi itse vaikuttaa. Verkkaisen ruudunpäivityksen vuoksi kontrollit toimivat turhan tahmaisesti nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa, eikä liian kapeaksi puristettu näkymä ainakaan edesauta kokemusta. Toisin kuin aidoissa rytmipeleissä, musiikin seuraaminenkaan ei tarjoa konkreettista hyötyä – temmon kiihtyessä voi ainoastaan olla varma, että edessä häämöttää ongelmia. Onneksi voimavirtajohdoilla sekoilut jäävät melko lyhyiksi siirtymiksi. Vielä parempana ratkaisuna ne olisi voitu roskittaa tyystin.
TurnOn on ärsyttävistä osuuksistaan huolimatta kokonaisuutena hyvin sympaattinen ja tutustumisen arvoinen teos. Peli ei varsinaisesti parhaiden indie-tuotosten tapaan koukuta tai tarjoa järin suurta haastetta aivonystyröille. Pienen porukan aikaansaannos on silti yksinkertaisen mukavaa ajanvietettä sen muutaman tunnin keston verran. Kuluttavan työ- tai koulupäivän päätteeksi ajatukset nollaantuvat TurnOnin seikkailullisemmissa kentissä samoillessa kuin itsestään. Tästä kaiketi pikkupeleissä pitäisi olla kysekin.
