Hirohiko Arakin luoma Jojo’s Bizarre Adventure on yksi suosituimmista anime- ja mangasarjoista. Se on ehditty nähdä aikojen saatossa useita kertoja myös videopelien puolella, joskin mielipiteet jakavalla menestyksellä. Japanilaispelitalo CyberConnect 2:n kehittämä JoJo's Bizarre Adventure: Eyes of Heaven tuo Joestar-perheen turpakahinat ensimmäistä kertaa PlayStation 4:lle. Samalla sarjan tappelut kääntyvät mätkintäpeleille perinteikkäästä sivukulmasta avarampaan muotoon.
Vaikka Jojo's Bizarre Adventure ei mikään pieni nimi ole, tunnetaan CyberConnect 2 edellä mainittua paremmin Naruto-anime- ja mangasarjaan pohjautuvista Naruto: Ultimate Ninja Storm -peleistään, joissa vapaaseen liikkuvuuteen painottuva taistelujärjestelmä on saatu toteutettua kaikinpuolin toimivasti. Syystä tai toisesta studio ei ole kuitenkaan lähtenyt hyödyntämään aiemmista 3D-tappelupeleistään saatua kokemusta Eyes of Heavenin kohdalla.
Potkitaan tyhjään
Kuten studion kyhäämissä Naruto-mittelöissä, myös Jojo's Bizarre Adventure: Eyes of Heavenin taistelut käydään lajityypille perinteisen sivukuvakulman sijaan avoimilla kentillä, joissa sekä pelaaja että vastustaja voivat liikkua vapaasti joka suuntaan. Useimmat pelin otteluista käydään neljän hahmon kahinoilla. Pelaajan on valittava käyttämänsä hahmon lisäksi tätä avustava tappelija kahta muuta pukaria vastaan. Hahmokaartissa on valikoitavana reilut 50 taistelijaa, joiden ominaisuudet vaihtelevat toisistaan. Valtaosa hahmoista hyödyntää taisteluliikkeissään yliluonnollisia Stand-kykyjä, joiden avulla hahmojen on mahdollista muun muassa suorittaaa liikesarjoja hahmoon eturintamaan ilmestyvällä olennolla.
CyberConnect 2:n aiempia pelejä pelanneena uskalsin toivoa, että myös Eyes of Heavenin taistelujärjestelmä olisi kyetty rakentamaan – avarat kentät silmällä pitäen – ilman pelituntumaa haittaavia sudenkuoppia. Pettyä kuitenkin saa ja pahasti, sillä valtaosa taisteluun käydystä ajasta kuluu vastustajan sijaan pikemminkin hankalan ohjattavuuden sekä mukana kulkemattoman kamerakulman kanssa tappelemiseen. Hetken aikaa kontrolleihin perehtyessä kankean hahmo-ohjattavuuden kanssa oppii jotakuinkin elämään. Tämä ei kuitenkaan poista edellä mainittua kameraongelmaa, joka saa pelaajan suuntamaan kaksi kolmasosaa liikesarjoistaan täysin muualle kuin kohti vastustajaa. Tämä tekee pelaamisesta lähes toivotonta.
Kuka on kuka?
Pelin tarinakampanja sijoittuu sarjan kolmannen osan, Stardust Crusadesin aikamille. Tällöin seurataan Joestar-sukuun kuuluvan päähahmo Jotaro Kujon sekä tämän ystävien seikkailua ja kamppailua sarjan pääpiruna tunnettua Dio Brandoa vastaan. Myöhemmin juonen aikana pelaajalle tarjoutuu myös mahdollisuus vaihtaa hahmoaan taisteluiden välillä. Lineaarisuudeltaan pelitila ei seuraa alkuperäisteoksista tuttuja juonikuvioita vaan kattaa oman tarinansa, jossa pelaaja liikkuu ajassa sarjan eri osissa nähtyjen paikkojen ja universumien välillä. Varsin itsenäisen tarinan osalta peliin on varsin helppo hypätä mukaan ilman aikaisempaa tietämystä anime- ja mangateosten tarinoista.
Stoorin aikana pelissä nähdään kuitenkin myös sarjan muista osista tuttuja henkilöitä. Valtava ottelijarosteri tuo lähes kerralla sarjaa tutustumattomalle läjän mitä kummallisimpia hahmoja, joiden taustoja ei suostuta avaamaan sitten yhtään. Anime- ja mangasarjaan pohjautuvat pelit on suunnattu lähes aina vain alkuperäisteokset ulkoa osaaville faneille, mistä ei käy valittaminen, vaikka miten pahastuisi. Tästä huolimatta tarinatilassa esiintyviltä hahmoilta olisi kuitenkin toivonut edes jonkinlaista esittelyä, sillä tällä menekillä tarina vain pakotti allekirjoittaneen lukemaan tyypeistä internetistä pelaamisen aikana sen sijaan, että peli olisi suonut edes pienen esittelykierroksen niin ottelijoista kuin näiden taustatarinoista.
Kaveria köniin - tai ei sittenkään
Yksinpelin lisäksi pelaajan on mahdollista ottaa mittaa muita ihmispelaajia vastaan verkon kautta käytävissä otteluissa. Valitettavasti sama ei onnistu kuitenkaan kaverin kanssa samalta sohvalta. Vaikka verkkomoninpelit ovatkin tätä nykyä suuressa roolissa, olisi kuitenkin toivottavaa, jos pelinkehittäjät eivät näkisi verkkopuolta paikallisen moninpelin täytenä korvaajana. Eritoten tappelupeleissä.
Huitelevaa fanipalvelua
Jojo's Bizarre Adventure: Eyes of Heaven on niitä lisenssipelejä, joiden olisi suonut pysyvän hieman pidempään kehityspöydällä. Se sisältää ikävän runsaasti japanilaisille 3D-taistelupeleille tuttuja ja kankeita virheitä, jotka tekevät pelattavuudesta lähes kelvotonta touhua. Tarina jaksaa aluksi herättää satunnaispelaajassakin mielenkiintoa, jota on kuitenkin vaikea ylläpitää lähes jatkuvasti ilmestyvillä, tuntemattomilla hahmoilla, jotka eivät ole kaivanneet tekijätiimin mielestä lainkaan esittelyä.
Visuaalisesti Jojo's Bizarre Adventuren PS4-debyytti on eikäilemättä yksi konsolin värikkäimmistä peleistä, joka tyytyy odottelemaan tarkkaa kohderyhmäänsä laiskasti kyhätyn taistelusysteeminsä sekä pääasiassa faneille aukenevan sisältönsä vuoksi.
