Ei sunnuntaisuhareille
Gran Turismon tai Forzan perillistä odotteleville Assetto Corsan kursailematon tyyli johtaa luultavasti pettymykseen. Vaikka autot toki näyttävät esikuviltaan, jätetään ylimääräinen kiilto ja loputtomilla yksityiskohdilla retosteleminen suosiolla suuremman budjetin kilpailijoille. Tarjonta ulottuu sporttisten viistoperien vireimmistä versioista aina täysverisiin kilpureihin, mutta menopelejä mahtuisi mukaan kosolti lisääkin etenkin Euroopan ulkopuolelta. Listaa myös paisutetaan jokseenkin keinotekoisesti samojen mallien eri versioilla. Osa valikoissa kiusoittelevista kulkineista täytyy harmittavasti lunastaa oikealla rahalla, eikä edes kausikortin haaliminen takaa oikeutta kaikkeen sisältöön.
Vaikka radat on kehittäjien mukaan mallinnettu piiruntarkasti jokaista kallistusta myöten, ei ajonkaan aikana koeta visuaalista ilotulitusta. Kyseessä ei ole ruma peli, mutta viimeksi testiin päätyneen F1 2016:n jälkeen erot samaisten ympäristöjen yksityiskohdissa huomaa vääjäämättä. Karummista puitteistaan huolimatta Assetto Corsa ei yllä täysin vakaaseen ruudunpäivitykseen. Yksin kelloa vastaan mitellessä meno etenee pääosin sulavasti, mutta kisoissa notkahtelut osuvat toisinaan silmään. Autovalikoiman tapaan kovin Eurooppa-keskeisessä ratakattauksessa nähdään kymmenistä muista kaahauksista tutuiksi käyneitä areenoita, kuten Belgian Spa, brittiläisten ylpeys Silverstone sekä tifosien kotipesää edustava Monza. Perinteiseen kavalkadiin olisi vaihtelun nimissä toivonut vielä muutamaa eksoottisempaa tapausta.
Satunnaisempaa huvia etsiville pelaajille mollivoittoiset tunnelmat jatkuvat vielä tovin. Tinkimättömästä asenteestaan johtuen Assetto Corsa on miltei pelikelvoton ohjaimella. Useista säätömahdollisuuksista huolimatta kunnollisen tuntuman saavuttaminen tattia vääntämällä osoittautuu tuskaiseksi urakaksi. Auto kääntyy joko tankin ketteryydellä tai aivan liian äkkipikaisesti – sopivaa kompromissia ei tunnu löytyvän millään. Ajoapuihin turvautumalla urakka ei oletusten vastaisesti helpotu, kun liian aggressiivinen luistonesto tappaa vauhdin tyystin mutkissa. Automaattilaatikko tuo hitaudessaan mielleyhtymiä lähinnä 80-luvulle. Jopa kettuilun puolelle lipsuva holhous ulottuu niin ikään ajolinja-avustimeen, johon tukeutumalla jarrutuspaikat ovat takuuvarmasti metritolkulla liian aikaisessa.
Reteesti ratilla
Sitten hyviin uutisiin. Kunnollisella ratilla varustettuna Assetto Corsa päristelee parhaiden ajokokemusten kärkikahinoihin, ainakin konsolimittapuulla. Tosielämän esikuviakin testaamatta on helppo kuvitella, että kunkin auton ominaisuudet siirretään kotoiselle ajojakkaralle kiitettävällä tarkkuudella. Menopelien keskinäiset erot huokuvat selkeästi jo mopoluokkia käskyttämällä, kun esimerkiksi pieni ja pippurinen Abarth 500 tuntuu tyystin toisenlaiselta kuin periaattessa samaan kategoriaan luettava Alfa Romeo Giulietta. Realismi ei enää ratilla ohjastettaessa tarkoita turhaa hampaiden kiristelyä, vaan menosta pääsee nauttimaan täysin siemauksin. Kireimpien superautojen käskyttäminenkin on hauskaa, kun rataohjusten ajo-ominaisuudet vastaavat moottorin tehoreservin tarpeisiin. Autoihin voi valita suoraan tehdasasetukset luistoneston ja ABS:n toiminnan osalta, mikä lisää autenttisuuden tuntua.
Kaikkia menopelejä ja ratoja pääsee vapaasti testaamaan ensikäynnistyksestä lähtien esimerkiksi aika-ajoissa ja kisaviikonlopuissa. Ratkaisu on ehdottomasti oikea, mutta samalla se osaltaan mitätöi muutenkin turhalta tuntuvaa uratilaa. Puuduttava yksittäisten mitalien metsästys jalostuu sentään loppua kohden lyhyiksi mestaruussarjoiksi. Aivan liian askeettinen toteutus ei silti motivoi jatkamaan urakkaa millään lailla. Mitalien edellytyksetkin piilotetaan näkyviltä, eikä onnistumisista palkita kuin tökeröllä teleporttauksella varikolle. Special Events -nimellä kulkeva moodi tarjoaa pitkälti samankaltaista sisältöä, mutta nostaa vaikeusasteen selvästi korkeammalle, sotkee soppaan kosolti driftausta ja rajaa säätövaihtoehtoja entisestään.
Verkkopeli toimii teknisesti melko hyvin, mikä lienee pienelle kehitysporukalle nykyään hatun noston arvoinen suoritus. Kattavan aulahaun perusteella on helppo valita mieleisensä sessio, eikä liittyminen kestä ikuisuuksia. Valinnanvaraa riittää pelkästä harjoittelukruisailusta kattavampiin kahnauksiin, ja pelaajia liikkuu linjoilla kiitettävästi. Suosiolla on silti genrelle tuttu kääntöpuolensa, kun mukaan mahtuu häiritsevän paljon toisten kisojen pilaamiseen keskittyviä törttöilijöitä. Tilannetta yritetään kaitsea tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla, jotka toisinaan kuitenkin kääntyvät itseään vastaan. Pelaajaa saatetaaan muun muassa sakottaa rata-alueen ulkopuolelle ajautumisesta, vaikka tämä tapahtuisi ulkokurvissa toisen kuskin painostuksesta. Kisoissa sentään pääsee äänestämään kiusanhenkien poistamisesta, mutta se on laiha lohtu rikkinäisellä autolla nilkuttaessa. Tutussa seurassa moisista murheista ei luonnollisesti tarvitsisi kärsiä. Ulkopuolisilta kokonaan suljetut yksityisaulat loistavat kuitenkin toistaiseksi poissaolollaan.
Assetto Corsa on loistava ajosimulaattori, mutta kovin keskinkertainen peli. Paketista puuttuu häiritsevän monia perusominaisuuksia aina aika-ajojen tulostauluista lähtien. Lohduttavana tietona Kunos Simulazioni on luvannut jatkaa kehitystyötään, ja kuulopuheiden mukaan PC-versio on jo parin mutkan verran edellä. Pohja on ainakin hyvä jalostukselle: loistava ajomallinnus kaipaa ainoastaan fiksua sisältöä ympärilleen. Lopullisen arvosanan arpominen on tällä kertaa tavallista vaikeampaa, sillä kokemus riippuu täysin ajokalustosta, omista odotuksista sekä nettipuolella seurasta. Kolmen tähden kompromissista ohjaimella suhaavat autopornon metsästäjät voivat karsia ainakin yhden mollukan pois. Sen sijaan ratilla kurvailevat ja pelkästä ajamisen ilosta motivaationsa ammentavat kuskit saavat huoletta lisätä vielä neljännenkin mokoman.
