Suuri pettymys
Pelimuotoja on kaksi. Näytösottelu sekä urheilupeleissä harvoin nähty tarinamoodi, jossa keskitytään seuraamaan 10 joukkueen kuvitteellisen sarjan pohjalle jämähtäneen porukan taistelua. Idea on hyvä, mutta toteutus ontuu. Jostain käsittämättömästä syystä suurin osa kontrolleista on lukittu alussa. Ne täytyy avata saavuttamalla pienimuotoisia tavoitteita sekä tutoriaaleja, jotka vaihtelevat 20 laukauksesta vastustajan tähtipelaajan taklaamiseen. Homma ei tietenkään etene ennen kuin raksi on ruudussa. Ensimmäiset ottelut ovatkin suorastaan tuskallisia, sillä esimerkiksi kiekkoa ei saa pois muuten kuin taklaamalla vastustaja kumoon. Tämä käsittämätön ratkaisu ulottuu osittain myös näytösotteluihin, eivätkä rajoitteet poistu ilman tarinatilan vääntämistä. Näin ollen edes kavereiden kanssa pelaaminen ei ole kovin hauskaa.
Moisen typeryyden pystyisi vielä antamaan anteeksi, mutta Old Time Hockey ei onnistu oikein missään muussakaan. Grafiikka on kovin rosoista, vaikkakin sympaattista, ja selostaja toistaa ainoastaan muutamaa lausetta. Kokemusta voisi kuvailla sanalla järkytys, kun kiekko ensi kertaa tipahtaa jäähän. Poissa on se trailerilla esitelty hauskan näköinen ja vauhdikas kiekkoilu. Tilalla on tuskallista kankeutta sekä hukattua potentiaalia. Samasta puusta veistetyt pelaajat luistelevat kuin jalattomat elefantit, ja tekoäly huijaa minkä kerkeää. Tilannetta ei auta näppäinkomentojen huono rekisteröityminen, mikä johtaa väistämättä turhautumiseen. Erityisesti lyöntilaukauksen tunnistamisessa ilmenee suuria vaikeuksia, pelasipa tattiohjauksella tai perinteisellä kahden napin systeemillä.
Kun kankeuteen jotenkuten tottuu, läpsäisee tekoäly vasten kasvoja. Sen laukaukset uppoavat huomattavasti suuremmalla prosentilla kuin pelaajan, eikä vaikeustason vaihto juuri auta. Huijauksen lisäksi virtuaalikiekkoilijoiden toiminta on kovin kaavamaista. Kuviovariaatioita esiintyy muutamia, joista käytetyin on seuraavanlainen: Aloitusvoitosta kiekko puolustajalle, joka luistelee koko kentän läpi maalivahdin eteen ja lämää täysillä. Tuota kiekollista pelaajaa ympäröi mystinen suojakenttä, joka ohjaa taklaukset sivuun. Tilanne päättyy maaliin neljä kertaa viidestä. Myös vastustajan maaliviivalla tapahtuu jotain todella kummallista. Sisään vastustamattomasti lipuva kiekko saattaa nimittäin pysähtyä yhtäkkiä kuin seinään ja muuttaa suuntaa 90 astetta.
Meininki muuttuu hitusen paremmaksi kontrollien viimein auettua, mutta hauskuus jää puuttumaan. Retrokiekkoilua etsivien kannattaakin suosiolla suunnata katseensa vaikkapa loistavan NHL 95:n suuntaan.
