Runsauden sarvi
Sisältöä on lisätty jälleen runsaalla kädellä. Yli 700 autoa sekä 32 rataa lukuisine variaatioineen pitävät huolen siitä, ettei sisältö käy heti tylsäksi. Fanien iloksi viimeksi Forza 4:ssä nähty Mugellon legendaarinen rata tekee paluun. Myös klassinen Turn 10:n fantasiabaana Maple Valley on jälleen mukana – Brands Hatchia, Monzaa, Bathurstia, Watkins Gleniä sekä monia muita oikean maailman kilpa-areenoita unohtamatta. Ratakattauksesta on vaikea keksiä moitittavaa.
Suuri autovalikoima on piristävän monipuolinen. Naapurin Hyundain lisäksi päästään kaahaamaan muun muassa nascareilla, sähköformuloilla, ruumisarkkuformuloilla, katumaastureilla ja jopa kilpakuormureilla. Tiivis ei riitä kuvaamaan tunnelmaa, kun 24 tonnikeijua paahtaa kylki kyljessä kohti ensimmäistä mutkaa. Monipuolinen ajoneuvokattaus ei ole vain kosmeettista, vaan autot tuntuvat erilaisilta, mikä on yksi Forzan onnistuneimmista ominaisuuksista. Rekat ovat kömpelöitä, 70-luvun formula lähtee kuin se kuuluisa hauki rannasta ja normiautot tuntuvat monesti kuolettavan tylsiltä.
Slicks ’n’ Slide
Edellisessä osassa esitellyt sade- ja yökisat ovat jälleen mukana. Valtameren syvyiset jättirapakot on onneksi unohdettu. Tilalle esitellään realistisempi malli, mikä tekee sateella ajamisesta nautinnollisempaa, kun vauhti ei enää pysähdy jokaiseen lätäkköön. Sää voi myös vaihdella kesken kisan, mikä tuo omat mielenkiintoiset haasteensa ajamiseen. Voi käydä jopa niin, että radan toisessa päässä sataa lähtösuoran vielä nauttiessa auringonpaisteesta.
Yksinpeli on hakenut vuosien saatossa muotoaan, ja sen rakenne on monesti ollut enemmän tai vähemmän sekava. Uusi kuuteen erilliseen osioon jaettu Driver’s Cup ihastuttaa selkeydellään. Kilpaluokkia tarjotaan useampia jokaisessa lohkossa, ja tietyn pistemäärän saavutettuaan avautuu jälleen nippu uusia vaihtoehtoja. Meno ei käy puuduttavaksi, kun valittavana on koko ajan niin formuloilla kuin tavallisemmilla kieseillä kisailua. Oman piristeensä touhuun tuovat erilaiset showcaset, joissa harrastetaan esimerkiksi pujottelua sekä keilausta.
Muiden virtuaalikuskien käytöstä mukaileva Drivatar-tekoäly toimii hienosti. Se haastaa, törmäilee ja tekee silloin tällöin virheitäkin. Runsaasta vaikeustasovalikoimasta löytyy varmasti jokaiselle sopivasti haastetta, minkä lisäksi kanssakuskien ajotyyliin voi vaikuttaa. Agressiivisella asetuksella tekoälykisaajat ottavat kontaktia ja peittävät ajolinjoja, kun taas lempeämmällä moodilla ne suorastaan väistävät pelaajaa.
Niin ikään pari vuotta sitten esitellyt modikortit ovat mukana oleellisena osana yksinpeliä. Niiden avulla voi haastaa itseään vaikkapa lähtemällä 100 metriä muiden perästä, mutta myös lisätä palkintosummia sekä tienata enemmän kokemuspisteitä. Rahaa jaetaan melko niukasti, joten kortit ovat tarpeen. Toisaalta palkintoautojen runsauden takia kiesejä ei tarvitse juurikaan ostella. Pelaajan päätettäväksi jääkin, haluaako roposensa käyttää menopeleihin vaiko modilipukkeisiin. Mikromaksuhelvettiä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä palkintomassit riittävät hyvin kortteja sisältävien arpajaislaatikoiden ostoon.
Pientä viilausta
Forza 7 näyttää paikoitellen todella hienolta jopa normaalilla Xbox Onella, mikä lupaa hyvää Xbox One X -versiota silmällä pitäen. Auringonlasku heijastelee kauniisti konepelliltä, ja jarruvalot loistavat uhkaavana yön pimeydessä. Ympäristöt sen sijaan ovat vain mukiin meneviä pienten sahalaitojen vilahdellessa siellä täällä. Todellista silmäkarkkia tarjoavat tietysti autot, joita voi tiirailla vapaasti niin sisältä kuin ulkoakin tutussa Forzavista-moodissa.
Äänimaailma ei tee kovinkaan suurta vaikutusta. Kivet kolisevat tunnelmallisesti lokasuojiin auton lipsahtaessa asfaltilta kissanhiekalle, ja iskarit valittavat liian jyrkästi oikaistun kanttarin jälkeen, mutta moottorien äänet eivät tunnu yhtä sykähdyttäviltä. Esimerkiksi jenkkiauton V8-jyrähdys ei kuulosta oikein miltään, vaikka oikeassa maailmassa se tuntuu luissa ja ytimissä. Turn 10 voisi ottaa oppia Project Carsin murinoista, jotka parhaimmillaan nostavat ihokarvat pystyyn.
Äänimaailman ohella heikointa antia tarjoaa moninpeli. Pienet yhteysongelmat menevät varmasti alkukankeuden piikkiin, mutta pelaajakuntaa Turn 10 ei valitettavasti voi korjata. Kisoissa on keskimäärin 2-4 järkevää kuskia, jotka ymmärtävät rata-autoilun hienouden. Loput 20-24 puupäätä ajavat romurallia. Kisat kaipaisivat kunnon sääntöjä niin netissä kuin yksin pelatessa. Liiga-osio ei ole vielä avautunut, joten jäämme jännityksellä odottamaan, kuinka homma toimii sillä puolella.
Pientä miinusta tulee myös ratojen hitaasta lataamisesta. Ajan voi onneksi käyttää kuskin ulkoasun muokkaukseen, autokokoelman kartuttamiseen tai modikorttien ostoon. Myös valikoissa tapahtuu pieniä outouksia. Esimerkiksi valikoiman selaaminen voisi olla selkeämpää ja uuden auton oston jälkeen peli heittää aina päävalikkoon, vaikka haluaisi jatkaa shoppailua. Vauriomallinnuskaan ei ole sillä tasolla, millä sen olettaisi olevan. Kiesit hajoavat kyllä sisäisesti, mutta ulkoisesti ei tapahdu juuri mitään. Edes formuloiden etusiivet eivät irtoa, vaikka rysäyttäisi kahtasataa betoniseinään.
Se on Forza
Forza Motorsport 7 on loistava autopeli, joka tarjoaa jokaiselle jotakin, eikä pelkästään laajan autovalikoimansa vuoksi. Runsaan säädettävyyden ansiosta se käy niin aloittelijoille kuin simulaatiomaisemmasta meiningistä pitäville. Pelaajan ei tarvitse edes jarruttaa itse, mikäli tykkää ottaa löysemmin rantein. Realistisemmilla asetuksilla puolestaan tavallinen mummobiilikin voi olla varsin kinkkinen ajettava. Kokemuksesta saa juuri niin haastavan kuin itse haluaa.
Täydellinen Forza 7 ei missään nimessä ole. Se kaipaisi ainakin kunnon kilpailusääntöjä, parempia ääniä, kattavampaa vauriomallinnusta ja kunnollisia varikkokäyntejä. Nykyiselläänkin kyseessä on hieno kunnianosoitus autourheilua kohtaan.
