Omintakeinen ja keskimääräistä riskialttiimpi kylki kyljessä -kisaaminen kiinnostaa alan ammattilaisia kansallisuudesta riippumatta, ja onpa koppiautojen puikoissa nähty tunnettuja kotimaisia rattimiehiä aina Mika Salosta ja Kimi Räikkösestä lähtien. Vauhdinnälkäiselle peliväelle fiiliksiä vasemmalle kääntymisen sekä imussa ajamisen saloista tarjoilee nyt Monster Gamesin NASCAR Heat 2. Mikäli lajin hienouksiin odottaa tutustuvansa syvällisemminkin uutukaisen kautta, kannattaa varautua pienimuotoiseen pettymykseen.
Lähikontaktin kaipuu
NASCAR Heat 2:ssa ajaminen on toki vauhdikasta, ja virallista lisenssiä hyödynnetään riittävällä tehokkuudella. Mukaan ängetään peräti kolme eri luokkaa oikeine kuskeineen, eikä välipätkissä tai erilaisissa haasteissa säästellä aitojen kisatapahtumien mehusteluissa. Sen sijaan realismin kanssa lopputuloksella ei ole mitään tekemistä. Nätistä ulkokuorestaan huolimatta tekijöiden pienehkö budjetti paljastuu viimeistään radalla, sillä karkeiden fysiikoiden vesittämä kaahaaminen maistuu kovin yksitoikkoiselta. Lajin fanien hehkuttamat hienovaraisuudet esimerkiksi ajolinjan valitsemisen tai vastustajien downforcen sekoittamisen suhteen jäävät tyystin paitsioon kömpelön ja suurpiirteisen toteutuksen vuoksi.
Mika Salo kuvaili aikoinaan NASCAR-autoja kamaliksi ohjattaviksi, mutta ilman omakohtaistakaan kokemuspohjaa on kovin vaikea uskoa hänen tarkoittaneen Monster Gamesin kyhäämää tuntumaa. Äärimmilleen viritetyt kisakoneet reagoivat ratin tai tatin käännöksiin tankin ketteryydellä, eikä tien pinnasta tai mahdollisista epätasaisuuksista välity minkäänlaista palautetta ruudun toiselle puolen. Tämän vuoksi lukuisten ovaalivariaatioiden välisten erojen sisäistäminen on käytännössä turhaa. Muutamat perinteisemmät moottoriradat muodostuvat vastaavasti suorastaan tuskaisiksi ajettaviksi.
Kabiinin panssarivaunumainen fiilis korostuu entisestään kontaktitilanteissa muiden kanssa. Tosielämässä hiuksia nostattavat ja pienestäkin hipaisusta katastrofaalisiksi eskaloituvat osumat kaveriin taantuvat virtuaalimuodossa yksipuoliseksi jyräysleikiksi muiden kustannuksella. Jostain syystä oma kottero selviää kylkimyyryistä käytännössä aina voittajana, mikä tekee tekoälyn teilaamisesta suorastaan hävettävän helppoa. Elämää suuremmista kolareista haaveileville romurallien ystävillekin on luvassa huonoja uutisia: olemattomien törmäysfysiikoiden vuoksi kilpurit tyytyvät lähinnä spinnailemaan luonnottoman näköisesti häiritsevän karkeiden savuefektien säestäminä.
Volyymilla vikittelyä
Lukuisista rutinoista huolimatta Monster Gamesia ei voi syyttää yrityksen puutteesta. NASCAR Heat 2 on suorastaan pakattu täyteen sisältöä. Kattavan ja erilaisilla sivupuuhilla kuorrutetun uramoodin sekä yksittäisten kausien ohella taitojaan pääsee testailemaan muun muassa pikahaasteissa. Tehtävät edustavat kovin perinteistä "nouse kärkikahinoihin viiden kierroksen aikana" -linjaa mutta tarjoavat joka tapauksessa sopivaa sisältöä nopeamman toiminnan ystäville. Vähemmän sarjan tapahtumia seuranneille valotetaan myös menneiden kausien kohokohtia videopätkien avulla. Samalta sohvalta kimppapelaavia muistetaan nykyään yhä harvinaisemmalla jaetun ruudun mahdollisuudella, mikä onkin tervetullut ominaisuus verkkopuolen kumistessa pääosin tyhjyyttään ainakin eurooppalaisten normiaikoihin.
NASCARin siirtämisestä pelimuotoon ei tunneta järin montaa todellista onnistumista vuosien varrelta. Tälläkin kertaa kokonaisuus jää kovin valjuksi. Puolivillaisesti yritetyn simuloinnin sijaan Monster Gamesin olisi ehkäpä ollut fiksumpaa panostaa rehdin arcademaiseen toteutukseen puhtaan hauskanpidon nimissä. Tällaisenaan lopputulosta on kovin vaikea suositella muille kuin lajin paatuneimmille faneille. On jokseenkin kuvaavaa, että ovaalien kiertoon ainoastaan sivujuonteen veroisesti paneutuvat Forzat ja Gran Turismotkin tarjoavat jännittävämmän kokemuksen rapakon takaisen kansanviihteen nyansseihin. Pellin alla hyrräävä moottori kun ratkaisee todellisen voittajan näissä karkeloissa.
