Moni kakku päältä kaunis
Ensimmäisenä Destiny 2:n ulkoasussa pistää silmään ykkösosaa parempi grafiikka ja värikkäämpi ympäristö. Värien käyttö on runsaampaa, mikä tekee yksityiskohtaisista maisemista parhaimmillaan todella kaunista katseltavaa. Tarkkasilmäisimmät huomaavat joitakin lainattuja alueita ykkösosan tiimoilta, mutta etenkin tarinapelin mestat ovat uutta mielikuvituksen tuotetta.
Äänimaailma kuulostaa pontevalta, ja etenkin aseiden äänissä on munaa. Eri hahmojen ääninäyttelijät Peter Stormaren, Claudia Blackin, Neil Kaplanin ja Nolan Northin johdolla tekevät hyvän vaikutuksen. Etenkin Neil Kaplanin puhe sointuu lähes euforisesti, kun hänen äänellään puhuva Ghost löytää "kadonneen valon" tarinan alkupuolella. Tarinankerrontaan on selkeästi panostettu aiempaa enemmän, mikä näkyy ja kuuluu elokuvamaisissa välivideoissa. Oikeastaan ainoa heikompi osa-alue äänimaailmassa on liiallinen hiljaisuus liikuttaessa rauhallisemmilla alueilla, sillä tilanteeseen sopivat taustaefektit puuttuvat tyystin. Musiikki paisuu komeasti toimintakohtausten lomassa, mutta esimerkiksi askeläänet, vihollisten kuolonkorina, tyhjien lippaiden kolahtaminen tantereeseen tai vaikkapa hylsyjen kilinä olisivat tehneet kokemuksesta vieläkin elävämmän.
Toiminnan rikkautta
Destiny 2 tarjoaa erinomaiset puitteet taistelun ystäville. Julkisia tapahtumia (eli "eventtejä") ilmaantuu tarjolle mukavan usein ja niistä ilmoitetaan aikalaskurin avulla hyvissä ajoin. Glimmer-valuuttaa ja muuta loottia kaipaaville eventit ovat etenkin pelin alussa tärkeimpiä tulonlähteitä parempien varusteiden saamiseksi. Toiminnan yhteydessä saattaa parhaimmillaan tavata myös peliseuraa, sillä eventit keräävät paikalle lähes poikkeuksetta muitakin pelaajia saaliin toivossa. Tarinatehtävissä voi olla kaksi kumppania mukana ja haastavampaan osastoon kuuluviin Raideihin ympärilleen voi kasata enintään kuuden pelaajan remmin. Ryhmän suurimpana voimana on mahdollisuus elvyttää kaatuneita pelaajia ja esimerkiksi taito laittaa suojakilpiä muiden avuksi.
Tuttuun tapaan peli tarjoaa kolme erilaista hahmovaihtoehtoa, joilla on kullakin omat erikoiskykynsä. Taitojen aktivointi käy tasonnoususta saatavilla kykypisteillä. Pelaaja voi itse valita, mikä kykyryhmä on kerrallaan käytössä ja tämä saattaa antaa ratkaisevan edun vaikeampia vihollisia vastaan. Sana "vaikea" voidaan kyllä tarinan kohdalla heittää romukoppaan, sillä noin kymmenen tuntia kestävä seikkailu on jopa soolona aivan liian helppo enemmän räiskintäpelejä pelanneille. Toki kuolema saattaa silloin tällöin korjata, mutta tiuhaan sijoitetut väliaikapisteet mahdollistavat jouhevan etenemisen.
Tarinaa voi pitää hyvänä alkulämmittelynä, sillä tekeminen ei tästä pelistä aivan heti lopu. Cruciblessa otetaan mittaa ihmispelaajista 4 vastaan 4 -yhteenotoissa, Strike-haastemissiot voidaan lukea keskivertoa haasteellisimpiin osioihin ja aikarajoitetut Nightfall-murskajaiset aiheuttavat tavallista enemmän hampaankiristystä. Etenkin jälkimmäisen kohdalla turhautumista ja läheltä piti -tilanteita joutuu kokemaan useaan kertaan ennen lopullista onnistumista. Kevyempää toimintaa halajaville tarjolla on eventtien lisäksi Patrol-minitehtäviä ja tukikohdan johtajien tarjoamia haasteita.
Viikottainen kliimaksi
Kerran viikossa uusiutuvat Raid-tehtävät ansaitsevat oman kappaleensa, sillä niissä veri punnitaan useaan kertaan. Ilman kuuden hengen tiimiä ei kannata edes ajatella ryhtymistä tähän seikkailuun, sillä pienemmällä porukalla kaikkien viiden osion läpäiseminen ei vain ole mahdollista. Kovat varusteet auttavat toki asiaa hieman, mutta paljon enemmän merkitystä on saumattomalla yhteistyöllä, kommunikoinnilla ja tapahtumien ymmärtämisellä. Ensi kertaa Raidiin osallistuvat pelaajat joutuvat pähkäilemään myös kinkkisten puzzlejen kanssa, sillä monivaiheiset alueet ovat todella haastavia. Pahimmillaan yksi Raid ei mene läpi yhden illan ja useamman tunnin aikana, mutta yritystä pystyy tarvittaessa jatkamaan myöhemmin. Tähän on yksi poikkeus, sillä Destinyn haasteet nollautuvat tiistaisin, mikä koskee myös kesken jääneitä Raideja. Asian tiedottamisen suhteen Bungie on epäonnistunut, sillä moni ei selkeästi tiedä jokaviikkoisesta resetoinnista.
Ensinäkemällä Raid-alue näyttää mittavalta, mutta vain pieni osa siitä koskee päähaasteita. Tontille on nimittäin piilotettu valtava labyrintti, joka kätkee sisälleen jos jonkinlaista tutkittavaa. Reittivaihtojen kattava määrä saa kokeneenkin pelaajan turhautumaan, sillä paikasta pitäisi tonkia kaikkiaan yhdeksän erilaisilla avaimilla avattavaa arkkua. Pisteenä i:n päällä oikean reitin löytäminen vaatii vipujen vääntelyä, puzzlejen ratkaisuja, kerrasta poikki -kuolemien välttelyä ja tietenkin hyvää yhteistyötä tiimikavereiden kanssa. Muutamat loottiarkut saa avattua soolona, sillä sokkelomaiseen kompleksiin voi käydä tutustumassa yksinkin. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: ennen pääsyä varsinaisen labyrintin alueelle pitää onnistua kuuden vivun kääntämisessä oikeassa järjestyksessä mahdollisimman nopeasti. Yksin tämä ei ole mahdollista ilman nopeutta lisääviä varusteita, joten avuksi vaaditaan ainakin yksi kanssapelaaja.
Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin
Destiny 2:n ongelma piilee ykkösosan tapaan sen loputtomassa grindauksessa, kun asioita toistetaan loputtomasti. Ainoa tapa hankkia parempia varusteita ja aseita on pelata haastavampia Nightfall- ja Raid-tehtäviä, joissa taas tuuri on ainoa merkittävä tekijä. Taitoa toki tarvitaan läpäisemiseksi, mutta huonolla tuurilla on turha odottaa palkintoa. Destiny 2 tuntuu aivan liikaa "versiolta 1.5", joka olisi voinut olla vain lisäosa ensimmäiselle Destinylle. Yhteisöllisyys on selkeä voimavara tällaisissa peleissä, jotka perustuvat vahvaan yhteistyöhön. Sisältöä ja tekemistä on vain liian vähän. Tulevat lisäosat toki auttanevat asiaa, mutta nekin tuntuvat jo tässä kohtaa rahastukselta. Destiny 2 ansaitsee silti neljä tähteä, sillä kyseessä on toistostaan huolimatta – ja ykkösosaan vertaamatta – mainio peli.
