Mutamöyrinnän lyhyt oppimäärä
Päätavoite on maailman yksinkertaisin mutta samalla uskomattoman mutkikas. Tarkoituksena on hakea tukkeja hakkuualueelta ja kuskata niitä vastaanottopisteisiin maailman surkeakuntoisimpia teitä pitkin. Ennalta määrätyn tavoitteen täyttyessä avautuu uusi kartta, ja homma alkaa alusta. Kulkupeleinä toimivat Neuvostoliiton aikaiset työjuhdat, jotka kulkevat vaikka läpi harmaan kiven.
Hieman heikkoa tutoriaalia paikkaa haastemoodi, joka opettaa tarkemmin pelin saloja, kuten tukkien lastaamista. Casual-tasolla lastaamisesta ei tosin tarvitse huolehtia. Hauskimmillaan Mudrunner on simulaatiomaisemmalla hardcore-tasolla, jossa esimerkiksi polttoainetta kuluu enemmän ja asfaltilla ajaminen hajottaa tasauspyörästön lukon.
Ympäristöt koostuvat pääasiassa metsistä, soista, vesistöistä ja kallioista. Mikään ei estä oikaisemasta metsän tai suon läpi, mutta yleensä varmin tapa on kulkea onnetonta tietä pitkin, vaikka se olisi kuinka huonossa kunnossa. Kiire kannattaa unohtaa ja keskittyä nauttimaan maisemista sekä rauhallisesta toiminnasta.
Winch to win
On väistämätöntä, että jossain vaiheessa kulkupeli jää jumiin, jolloin tarvitaan apua. Vinssin kätevyyttä ei voi kiistää, mutta aina ei ole puunrunkoa tai muuta sopivaa kiinnityspistettä saatavillla. Vaikka silloin kaverin apu on korvaamaton, ei yksin pelaavankaan tarvitse jäädä korpeen itkemään. Käytössä on monenlaisia ajoneuvoja, joita voi tarvittaessa noutaa apuun. Bensan loppuessa säiliöauto pelastaa, ja kulkupelin rikkoutuessa korjausbiili fiksaa.
Spintires on haastava, mutta ei ylitsepääsemättömän vaikea. Kärsivällisyydellä ja suunnitelmallisuudella pääsee jo pitkälle. Ajaessa on hyvä muistaa, että se suorin reitti ei aina välttämättä ole paras ja kaverin apu on korvaamaton. Homma onkin antoisimmillaan muiden ihmispelaajien kanssa, jolloin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Monesti auttaja joutuu itse autettavaksi tai jokin pieni kommellus saa aikaan kunnon naurunremakan.
Mutaisa kokemus
Kaikesta hauskuudesta huolimatta ongelmiakin on. Ulkokuvakulman kamera on välillä toivoton, ja tukit eivät joskus meinaa millään asettua kyytiin, vaikka niitä kuinka lastaisi edes takaisin. Ohjetekstit myös sekoilevat ajoittain, ja ruudunpäivitys hyppii huomattavasti kovimmissa möyrinnöissä. Yksi erittäin paha puutekin mahtuu joukkoon: Peruutuspeilejä ei ole mallinnettu ollenkaan, mikä vaikeuttaa ohjaamokuvakulmasta ajamista. Peilit ovat kyllä paikallaan, mutta ne eivät heijastele mitään.
Grafiikat näyttävät melko hyviltä kulkuneuvojen sekä mudan ja vesistöjen osalta, mutta muuten ulosanti on kovin keskinkertaista, eikä luontoa juuri huvita ihastella. Äänimaailmakin voisi olla rikkaampi, mutta toisaalta yksinkertainen malli sopii peliin. Joka tapauksessa suuri potentiaali jää käyttämättä, sillä luonnon kauneuden esiin tuominen nostaisi nautinnon uudelle tasolle.
PC-pelaajille päivitetty versio ei tarjoa juurikaan uutta, mutta konsolisteille Spintires: Mudrunner on erittäin hauskaa ja rentoa puuhastelua. Tukkikuorman tie paikasta A paikkaan B on eräänlaista käytännön ongelmien ratkontaa. Bensa saattaa loppua, auto voi juuttua jokeen, kaatua ojaan tai hajota liian kovasta käsittelystä. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan se matka. Matka, jonka aikana voi tapahtua mitä vaan.
