Tohtori Eggman on onnistunut vihdoin vangitsemaan Sonicin, mikä aiheuttaa kaaoksen siilin ystävien keskuudessa. Kaverukset ovat käytännössä aivan kädettömiä ilman luottopiikkipäätään. Kaiken lisäksi Eggmanin uusi mystinen Infinite-kätyri tuhoaa kovaa vauhtia rauhaisaa maailmaa. Hätiin on kutsuttava uutta verta.
Pelastajaksi valikoituu itse luotava eläinhahmo, jota voi muokata mielensä mukaan aina asusteista lähtien. Ensimmäiseksi valitaan karvaturrin laji. Vaihtoehtoina ovat karhu, lintu, kissa, koira, siili, jänis ja susi. Jokaisella eläimellä on erikoiskykyjä, kuten esimerkiksi linnulla voi hypätä kaksi kertaa peräkkäin.
Kaikki hahmot kantavat myös mukanaan Wispon-nimistä vempelettä, joita voi avata lisää suorittamalla kenttiä hyvin arvosanoin. Wispon nopeuttaa muun muassa vihollisten tuhoamista, sillä esimerkiksi tulilieskalla saa kaadettua kokonaisen ryhmän pahiksia kerralla. Wisponia ei voi onneksi kuitenkaan käyttää jatkuvasti, vaan se vaatii toimiakseen sille tarkoitettua voimaa.
Lisävempeleen hyödyntäminen tositilanteessa tuo sonicmaiseen liikkumiseen vaihtelua, mutta se tuntuu hieman yhdentekevältä. Pääsuunnittelija Takashi Iizuka halusi erottaa omalla eläinhahmolla seikkailun tavallisesta Sonic-meiningistä, mutta miehen visio tuntuu jääneen puolitiehen. Peli ei varsinaisesti pakota käyttämään Wisponia ja siihen sopivia tilanteitakin on yllättävän vähän.
Kankeat kontrollit
Wispon ei myöskään paranna tahmeaa liikkumista. Tahattomia kuolemia sattuu nimittäin todella usein. Kuolemia ei onneksi lasketa, joten suurta haittaa niistä ei ole. Samaa kohtaa voi yrittää käytännössä loputtomasti "Try again" -tekstin säestämänä.
Vaikka Sonic Forces antaakin tyrimisen jälkeen uuden mahdollisuuden, alkavat typerät suunnitteluvirheet raastaa pikkuhiljaa hermoja. Esimerkiksi hahmo yltyy täyteen vauhtiin jo parin askeleen jälkeen, jolloin liikettä on hankala pysäyttää tippumatta rotkoon. Lisäksi vihollisiin tähtääminen ja osuminen on lähes joka kerta yhtä hankalaa. Välillä isku lukkiutuu oikeaan tyyppiin, mutta toisinaan hyökkääminen tiputtaa oman hahmon yli laidan.
Suunnitteluvirheistä huolimatta Sonic Forces ei tarjoa hirveästi haastetta. Kentät ovat ohitse muutamassa minuutissa, ja koko seikkailunkin läpäisee yhdessä illassa. Toki omia pohja-aikojaan voi parantaa sekä vertailla niitä muiden pelaajien kanssa, mutta tarinan seuraaminen on hieman pakkopullaa. Lisätekemistä irtoaa suoritettavista tehtävistä ja salakentistä – jos niitä jaksaa tehdä.
Sonic Forces palkitsee kenttien suorittamisen arvosanoin ja pistein. Virheettömän läpäisyn jälkeen hahmolle avautuu uusia asusteita sekä silloin tällöin Wispon-vekottimia. Palkintojen haaliminen ei tuota kuitenkaan minkäänlaista onnistumisen riemua.
Sekoitus vanhaa ja uutta
Oman eläinhahmon lisäksi pelattavana ovat myös moderni sekä alkuperäinen 90-luvun Sonic. Retrosankari on ehdottamasti parasta koko pelissä. Vanhan Sonicin kentät muistuttavat muun muassa Sonic 2:n vastaavia. Myös musiikki ottaa vaikutteita menneestä, mikä lämmittää vanhan Sonic-fanin sydäntä kummasti. Alkuperäisellä sinisellä siilillä olisi viilettänyt mielellään enemmänkin. Nyt läpäistäviä tasoja on vain muutama.
Vaikka äänimaailma tekeekin ajoittain kunniaa vanhoille ääniraidoille, aiheuttaa se pääosan ajasta lievää hampaiden narskuttelua. Taustalla pauhaa nimittäin kamala ysärijytä. Musiikin lisäksi jupinaa aiheuttaa myös vanhentunut ulkoasu. Maailma näyttää kyllä pirteältä ja värikkäältä, mutta visuaalisuus muistuttaa lähinnä Wii U -tason grafiikkaa. Toisaalta sarjakuvamaisuus on aina ollut Sonic-pelien juttu, eikä tarkoituksena ole ollutkaan hakea mieltä räjäyttävää taiteellista kokonaisuutta.
Ei jatkoon
Team Sonic ei tunnu oppineen virheistään mitään. Sonic Forces koittaa kovasti tuoda uusia kekseliäitä juttuja hieman kulahtaneeseen sarjaan, mutta seikkailu ilahduttaa ainoastaan alkuperäisen Sonicin osuuksilla. Vauhtisiilin uusin seikkailu osoittaa, että sininen pikajuoksija olisi kenties aika asettaa talviunille lopullisesti.
