1990-luku oli osoita ja klikkaa -pelien kulta-aikaa. Pelkästään pelitalot LucasArts ja Sierra pistivät pihalle monia klassikoita Leisure Suit Larryistä Monkey Islandeihin sekä Gabriel Knighteista Indiana Joneseihin.
Tältä aikakaudelta olisi monta eri nimikettä, joihin pureutua Retromuistelo-artikkelin muodossa. Mutta koska kaikkia ei voi tai kannata valita, niin tällä kertaa keskitytään Sam & Max Hit the Road -klassikkoon. Ja tämähän se on varsin hyvä valinta, koska kyseessä oli ja on varsin hyvä peli kaikkine osa-alueineen.
CD-kiekko ja tallenna-painikkeen muotoinen asia
Sam & Max Hit the Road julkaistiin ensi kertaa vuonna 1993 MS-DOS-pelaajien iloksi. Tarjolle tuotiin sekä disketti- että CD-versio ja vain toisella näistä oli täysimittainen ääninäyttely. Ei liene vaikea arvata, että CD vei tässä tapauksessa pidemmän korren.
Kyseessä oli LucasArtsin yhdeksäs SCUMM-komentosarjakielellä toteutettu peli, edeltäjinään muun muassa Day of the Tentacle ja Indiana Jones and the Fate of the Atlantis. Aiemmista teoksista poiketen, ei tällä kertaa ollut tarpeen valita haluttua toimintoverbiä näytön alalaidasta. Kaikkiin toimintoihin päästiin käsiksi hiiren kakkosnappia klikkailemalla. Tämä osoita ja klikkaa -genren teos oli lisäksi yksi ensimmäisistä peleistä, joissa kuultiin ääninäyttelyä läpi koko seikkailun.
Tarina vei eläimellisen kaksikon etsimään Bruno-isojalkaa, karnevaalien vetonaulaa. Kapuloita rattaisiin iski country-tähti Conroy Bumpus, joka halusi liittää Brunon hulppean kartanonsa kokoelmiin.
Peli sai aikanaan kehuja kriitikoilta huumorinsa, ulkoasunsa, musiikkinsa ja pelityylinsä takia. Ja ansaitusti. Kyseessä oli/on yhtä hyvä peli, kuin Sam-koiran kravatti on liian iso.
Sankarit sarjakuvien sivuilta
Eläimellinen kaksikko ei suinkaan tehnyt debyyttiään peleissä. Hahmot nähtiin näet ensimmäistä kertaa viihteen muodossa vuonna 1987 julkaistuissa sarjakuvissa. Kaksikon ensimmäinen tarina suuntasi Filippiineille pysäyttämään "tulivuorijumalakulttia" vekkulisti nimetyssä Monkeys Violating the Heavenly Temple -tarinassa.
Järkiperäisen Samin ja vähemmän hillityn Maxin kehitteli tuttuihin muotoihinsa Steve Purcell, joskin idea itse hahmoihin oli hänen Dave-veljensä mielikuvituksesta peräisin.
Huumori oli lähes aina LucasArtsin osoita ja klikkaa -pelien keskeisenä elementtinä, niin oli myös Sam & Max Hit the Roadin tapauksessa. Dialogi oli hupaisaa jo ensihetkistä lähtien, eikä meno hyytynyt matkalla kohti lopputekstejä. Viittauksia muihin viihteenmuotoihin nähtiin myös. Etunenässä pelaajat muistanevat pienet pilat Tähtien Sodan (ylemmässä kuvassa) sekä Indiana Jonesin suuntaan.
Olikohan hahmojen vaatetuksista muuten tarkoitus vetää johtopäätöstä kaksikon luonteenlaaduista? Olihan (enimmäkseen) rauhallisella Sam-hurtalla vaatteet päällä, kun hurjempi Max-jänö oli puolestaan täysin alasti...
Amerikkalaisin seikkailupeli ikinä
Tämä pelaaja on tajunnut vasta viime vuosina, että Samin ja Maxin maailma tekee rankasti pilaa Yhdysvaltain erilaisista turistirysistä. Etsiväkaksikko matkasi nimittäin ympäri Yhdysvaltoja muun muassa maailman suurimmalle lankakerälle, "julkkisvihannesmuseolle" ja Mount Rushmorelle. Näistä viimeisin ei lokaationa ole varsinaisesti erikoinen, mutta totta kai kaksikon maailmassa tämä matkakohde oli muutettu benjihyppykeskukseksi. Hypyt suoritettiin höpsösti kivestä hakattujen presidenttien nenänreikien kautta.
Parivaljakon matkakohteisiin kuului kolme kappaletta Snuckey's-tienvarsiliikettä, jotka olivat joko kunnianosoituksia tai parodioita Stuckey's-liikkeistä. Kyseessä oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suunniteltu roadtrippi.
Pelin sarjakuvamainen maailma näkyi lokaatioiden lisäksi myös matkan varrella selvitettävissä ongelmissa. Kuinka päästä sisään ravintolan kyökkiin? Jättimäisen kalan sisässä tietenkin. Avain on hukassa? Hyppätään virtuaalisen todellisuuden maailmaan ja kukistetaan lohikäärme nykkelin toivossa. Totta kai. Ongelmien ratkaisut eivät aina olleet sieltä loogisimmasta päästä, ellei niitä katsonut todella sarjakuvamaisesti.
Varsinaiset äänet
Samin äänenä toimi Bill Farmer, jonka tunnetumpiin rooleihin kuuluu Hessu Hopo niin animaatioiden kuin Kingdom Hearts -roolipelien ympyröissä. Vokaalejaan hän on lainannut monen monelle animaatio- sekä videopelihahmolle aina Space Jamista Tales of Symphoniaan.
Onko paikalla 24-televisiosarjan faneja? Maxin ääninäyttelijänä toimi Nick Jameson, joka on tuttu muun muassa Kiefer Sutherlandin tähdittämän sarjan venäläispresidentti Yuri Suvarovina. Lisäksi mies on nähty muun muassa Lostissa sekä kuultu lukuisissa Tähtien Sota -tuotoksissa sekä Metal Gear Solid: Portable Ops -räimeessä. Ehtiväinen herra kyseessä.
Kuten kovin monissa aiemmissakin Retromuisteloissa, pitää tälläkin kertaa kehua käsittelyssä olevan pelin musiikkiraitaa. Korvakarkki sai näet aikanaan ansaitusti kehuja. Jazzmainen ja letkeä soundtrack oli hyvää kuunneltavaa aikanaan, eikä se ole hassumpaa nautittavaa nykyäänkään. Pelinsä pelanneiden tuskin tarvitsee miettiä montaakaan sekuntia, että päässä alkaa soimaan seikkailusta tuttu melodia jos toinenkin.
Oheinen myyrämies-Dougin tunnusmusiikki antanee hyvän kuvan seikkailun musiikkimaailmasta. Sisältyipä kokemukseen myös yksi laulettu kappale, itse country-tähti Conroy Bumpuksen esittämänä. Vieläpä kunnon aksentilla laulettuna.
Vielä kerran, pojat. Ja tytöt. Ja koirat. Ja jänikset.
Sam & Max ovat tähdittäneet tämän videopelin ja aiemmin mainittujen sarjakuvien lisäksi myös muita viihteenmuotoja. Parivaljakko nähtiin vuonna 1997 animaatiosarjassa, josta amerikkalaiskatsojat pääsivät nauttimaan 24 jakson verran.
Varsinainen pelijatko-osa ei ikinä saanut tuulta siipiensä alle, kuten ei myöskään alkuperäiselle Xboxille suunniteltu yksinoikeusseikkailu. Jälkimmäinen projekti kaatui nimikettä kehitelleen studion rahaongelmiin.
Vuonna 2002 LucasArts ilmoitti uuden pelin olevan tuloillaan. Sam & Max: Freelance Police -nimikkeen oli määrä olla uusi osoita ja klikkaa -genren peli 3D-grafiikoilla ja tutuilla ääninäyttelijöillä varustettuna. Mutta sitten, vuonna 2004, projektille pistettiin yhtäkkiä stoppi. Tämänkaltaisten seikkailupelien aika tuntui olevan ohi.
Kun Lucasartsin lisenssi hahmoihin päättyi vuonna 2005, astui Telltale Games puikkoihin. Studio julkaisikin kaksikon seikkailuja episodimaisesti kokonaista kolme kautta. Sam & Max Save the World alkoi vuonna 2006, kakkoskausi Sam & Max Beyond Time and Space pistettiin aluillensa vuoden 2007 lopuilla ja viimeisimpänä Sam & Max: The Devil's Playhouse polkaistiin käyntiin vuonna 2010. Etenkin kolmannesta kaudesta on luettavissa kehuja internetin ihmeellisessä maailmassa.
Mutta olisiko nyt aika remasteroida alkuperäinen Sam & Max -seikkailu? Tim Schaferin perustama Double Fine -studio on pistänyt jo kaksi LucasArtsin peliä uusiksi. Entisen LucasArts-miehen johdolla on Day of the Tentacle sekä Full Throttle tuotu nykylaitteille, joten miksipä ei myös Sam & Max Hit the Road?
Schafer ei tosin ollut mukana tekemässä eläinparivaljakon seikkailua, toisin kuin kahta muuta edellä mainittua nimikettä. Hengitystä ei siis kannattane pidätellä.
Mutta kuten tänä vuonna julkaistu Thimbleweed Park osoittaa, olisi hyville seikkailupeleille kysyntää. Ja Sam & Max Hit the Road se vasta onkin hyvä. Ainakin näin retrolasien läpi katseltaessa.
