Minulla ei ollutkaan vielä tarpeeksi krääsää
Jedi Challenges -pakettia suunniteltaessa on selkeästi todettu, että maltti ei ole valttia. Vakuuttavan kokoiseen lootaan on sullottu sen tärkeimmän, eli aidon näköisen valosapelin lisäksi AR-kypärä, grafiikoiden kohdistamiseen tarkoitettu valopallero, sekä tukku erilaisia piuhoja yhteensopivan älypuhelimen liittämiseen. Näiden lisäksi täytyy sovelluskaupasta käydä lataamassa luuriin tuhdin kokoinen pelipaketti, jonka ohjeita seuraamalla saa vimpaimet viriteltyä pelikuntoon.
Pelaamista varten täytyy varata jonkin verran lattiapinta-alaa. Tilan keskelle asetellaan patterikäyttöinen majakkapallo, jonka perusteella stereokameralla varustettu AR-päähine keskittää toiminnan. Peliä pyörittävä puhelin sujautetaan kypärän sisään sovitinkotelossa, millä taataan ruudun asettuminen optiikan kannalta oikeaan paikkaan. Valomiekka ottaa yhteyden puhelimeen bluetoothilla, minkä jälkeen pelaaja pääsee uppoamaan Tähtien sodan maailmaan.
"Anna wookien voittaa"
Jedi Challenges -paketissa on kolme eri pelitilaa, mutta Lenovo on lupaillut tuoda niitä lisää. Sotajoukkoja pääsee komentelemaan strategisissa taisteluissa, jotka ovat enemmänkin tornipuolustusta kuin mainostettua reaaliaikastrategiaa. Kentän reunamilta päälle vyöryviä androidiarmeijoita torjutaan tykkitornein, ohjuksin ja Obi-Wan Kenobin kaltaisin sankarihahmoin. Valomiekkaohjainta käytetään tässä moodissa osoittimena, jolla valitaan tantereelle heitettävä ase tai hahmo ja myös määrätään rakennuspaikka.
Holoshakki on elokuvista tuttu, yksinkertainen lautapeli, jonka metatasoihin Luke Skywalker pääsi tutustumaan Millennium Falconin oleskelutiloissa. Jedi Challengesin shakissa ei todennäköisimmin altistu raajarikkoutumisen riskille huonoiksi häviäjiksi tunnettujen wookieiden turhautuessa. Aivan kuten sotapelissä tässäkin metallipatukkaa käytetään liikuteltavan nappulan ja kohderuudun tai hyökkäyskohteen valitsemiseen. Itse shakki on lähinnä löysä kuriositeetti niille, joiden mielestä Tammi on kiva mutta turhan monimutkainen peli.
Kiinnostavin pelimoodi on tietysti valomiekan heiluttelu. Aidon näköisen mutta yllättävän kevyen sapelin avulla pääsee torjumaan läjäyttimien laukauksia (mikä tuntuu onnistuessaan tosi munakkaalta) sekä kähyämään Star Wars -saagan pahiksia vastaan. Valitettavasti juuri tässä lajissa näkyy Jedi Challenges -kokonaisuuden pahin heikkous: epätarkkuus ja viive. Valomiekan terä piirtyy selkeästi irralleen kahvasta ja sen liike on jatkuvasti jäljessä visiirin läpi näkyvästä säilän kiinnityskohdasta.
Pelin aikana stormtrooperit ja vastaavat valuvat verkkaisesti päälle aina välillä sankaria kohti ampuen. Oikealla ajoituksella ja vähän säkällä saa laakit lyötyä takaisin kohti ampujaa, kun taas liian lähelle eksyneet olmit silputaan silmittömästi viuhtoen. Lopulta päästään ottamaan mittaa osion pääpahiksesta, mikä tarkoittaa terän sijoittamista ruudulle piirrettyjen viivojen sisään sekä vastaavaan tyyliin esitettyjen lyöntilinjojen seuraamista. Aidoksi valomiekkailuksi tätä on vaikea mieltää.
Tuntuu kuin vanne puristaisi päätä
Lenovon AR-kypärässä on hyvät ja huonot puolensa. Täysin langattomana sen kanssa on helppo liikkua ilmaan piirrettyä grafiikkaa tarkastellen. Koska näkökenttää ei ole täysin suljettu, huonekaluja ja ihmisiä on mahdollista väistellä. Toisaalta visiiri on raskas ja kehnosti tasapainotettu, mistä johtuen se painaa nenänvartta ja puristaa päätä. Yli puolen tunnin mittaisissa sessioissa olo alkaa käydä perin tukalaksi.
Pelaamisessa on viiveen lisäksi muitakin teknisiä ongelmia. Näkökenttä on erittäin rajattu, mikä aiheuttaa klaustrofobisia tuntemuksia. Kolme stormtrooperia mahtuu hädintuskin kerralla näyttöön, ja kun keskittyy vastaanottamaan yhden ampumaa blasterin sädettä, saattaa juuri kuvan ulkopuolelle jäänyt kaveri ampua samaan aikaan. Etäisyyden arviointikin on haastavaa, joten yleensä kannattaa alkaa viuhtoa heti vihollisen astuessa 3-5 metrin etäisyydelle.
Lisätty ei ole uusi virtuaalinen
Jedi Challenges -setti on selvästi suunniteltu rakkaudella, ainakin AR-päähine tuntuu teknisesti hyvin mietityltä ja valomiekan autenttisuuteen on nähty paljon vaivaa. Valitettavasti itse pelit sekä käyttömukavuus jättävät toivomisen varaa. Itselleni suurimmaksi mysteeriksi jäi miksi tämä on pitänyt toteuttaa nimenomaan AR:nä VR:n sijaan. Ainoa järkevä selitys on, että Lenovo on halunnut herättää kiinnostusta teknologiaansa kohtaan, ja mikä olisikaan parempi keino kuin hyödyntää tämän päivän mahdollisesti kuuminta tavaramerkkiä, Tähtien sotaa.
Lisätyllä todellisuudella on käyttötarkoituksensa, mutta peleissä virtuaalitodellisuus vie. Darth Maulin kohtaaminen omassa ahtaassa olohuoneessa ei ole läheskään niin vaikuttavaa kuin se olisi Naboon plasmavoimalaitoksessa. Strateginen taistelukaan ei varsinaisesti hyödy taustalla häämöttävästä sohvasta.
Kokemuksena Jedi Challenges on pettymys. Ja hulppea 249 euron hintalappu huomioon ottaen kallis sellainen.
