Elder Scrolls V: Skyrim on erikoisen voimissaan, ollakseen peli vuodelta 2011. Bethesdan nimike on saanut uuden elämän uusilla alustoilla, uuden yleisön ulottuvilla. Yksi tuoreista versioista saatiin Nintendon koti- ja käsikonsolia yhdistelevälle Switchille, mikä katkaisee yhden pitkän putken. Bethesdan julkaisuja ei ole näet nähty Nintendon konsoleilla sitten vuonna 1991 julkaistun kasibittisen Home Alonen.
Skyrim oli aikoinaan kovassa huudossa, eikä Switch-versio ole lainkaan hullumpi jatkumo tälle ääntelylle. Kyseessä on varsin pätevä tapa suunnata Tamriel-mantereelle. Joko ensimmäistä kertaa tai jälleen kerran.
Tapahtui edellisessä arvostelussa
Mikäli Skyrim ei ole entuudestaan tuttu, kerrataan hieman. Pelaajan ohjattavaksi annetaan sankari, jonka rodun, ulkonäön ja nimen saa päättää itse. Matkaan hypätään varsin huonolla hetkellä, sillä matka vie kohti mestausta. Juuri ennen päätä lyhyemmäksi napsauttamista tapahtuu jotain lähes ennenkuulumatonta: taivaalta laskeutuu lohikäärme, joka saa aikaan tuhoa linnoituksessa. Tätä seuraa kaaos, jonka verhoin sankarimme pääsee kuin varkain vapaaksi.
Näistä lähtökohdista alkaa pitkä avoimen maailman seikkailu, joka koostuu monista tehtävistä, sivutehtävistä, mysteereistä ja taisteluista. Pelaaja matkaa halki ja poikki Skyrimin provinssin kohdaten monenmoisia vihollisia monenmoisissa ympäristöissä. Matkan varrella pelaajan hahmo kerää kokemuspisteitä, joiden avulla päästään kehittämään sankarin kykyjä kookkaammasta energiamittarista järeämpiin taikoihin ja tehokkaampiin tiirikointitaitoihin. Paranneltavia taitoja piisaa monen monta, eikä tekemisen määrällä ole rajoja.
Ei polvia, ei heikkouksia
Kuinka Switch-versio sitten eroaa aiemmista julkaisuista? Aloitetaan ensin huonoista uutisista, sillä Nintendon konsolilla ei päästä käsiksi muilta alustoilta tuttuihin modeihin. Tarjolla ei siis ole kuolemattomia koiria tai omaa linnaa hallinnoitavaksi, vaan varsin perinteinen Skyrim-kokemus. Viime aikojen muiden remasterointien tapaan mukana on kuitenkin kaikki aikoinaan julkaistu DLC-sisältö eli Dawnguard-, Hearthfire- ja Dragonborn-lisäsisältöpaketit.
Nintendon alustalla on pari uudistusta varustesäkissään. Switchillä on mahdollista taistella ja tiirikoida liikkeentunnistusta tukevien Joy-Con-ohjaimien avulla. Vasemman käden Joy-Conilla käytetään hahmon vasurilla pideltävää kilpeä, asetta tai taikaa, kun taas oikeanpuoleinen ohjain hoitaa oman puolensa. Tämä voi kuulostaa turhalta ominaisuudelta, mitä se ehkä onkin, mutta hauskuudesta ei ole epäilystäkään.
Tämä arvostelija hörähteli ääneen kokeillessaan liikkeenohjausta ensimmäistä kertaa. Luurankomörön lanaaminen taisteluvasaralla oli varsin huvittavaa ja luonnollisen oloista itse ohjainta liikuttamalla. Vielä vekkulimmalta tuntuu tiirikoida lukkoja auki Joy-Coneja käännellen ja lukon värähdyksiä tunnustellen. Liikkeenohjausta ei ehkä halua käyttää koko ajan, mutta se on varsin mukava ja hauska lisä.
Yksi Switch-Skyrimin kiistatta parhaista puolista on samalla myös koko konsolin paras ominaisuus: nyt seikkailuun voi lähteä mobiilisti. Mikäli mielii hypätä peliin ruuhkabussissa, riippumatossa, savusaunassa tai vaikkapa yökerhon vessassa, onnistuu tämä vaivatta. Vaikka seikkailuun tuli aikoinaan kulutettua kahmalokaupalla tunteja, houkuttelee vapaus hyppäämään takaisin avoimeen maailmaan.
Amiibo-pystien avulla on mahdollista avata varusteita pelissä käytettäväksi. Tarjolla on The Legend of Zeldasta tuttu Mestarien miekka, kilpi sekä vaatetusta. Mikäli ei sopivia figuureja satu omistamaan, voi hulppeat roippeet löytää myös itse maailmaa koluamalla.
Thu'umailtavia asioita
Avoin maailma ei ole Switchillä visuaalisesti komeimmillaan. Resoluutio on matalampi kuin muilla alustoilla ja ilman televisiota pelattuna hypätään vielä askelta alemmas. Myös popuppia ilmenee eivätkä maisemat pursua aluskasvistoa ja muuta krumeluuria. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nimike näyttäisi pahalta. Tekniset puutteet on vain hyväksyttävä, mikäli halajaa suunnata Tamriel-maailmaan mobiilisti.
Muutama asia näyttää ja tuntuu täsmälleen samalta kuin alkuperäisteoksessakin aikoinaan. Sivuhahmot ovat paikoitellen kovin tönkköjä animoinniltaan, eikä kaikelle ääninäyttelylle voi näyttää peukkua hyvillä mielin. Alkuperäisnimikkeen ikä näkyy paikoitellen, mutta mitään peli-iloa kutistavaa ei esiinny. Kunhan vain muistaa tallentaa, jotta ei kuoleman koittaessa joudu koluamaan samaa luolaston osuutta uudemman kerran kuten minä. Vaikka ajoittainen automaattitallennus onkin käytössä, niin tästä virheestä oppii onneksi kerrasta.
Skyrimissä on vapautta temmeltää vaikka kuinka paljon. Tarjolla on paljon tekemistä – myös seuraamuksellista sellaista – eikä oikeaa etenemisreittiä pakoteta yhtenä ja ainoana suuntana. Maailman tutkiminen on parhaimmillaan hyvinkin mielenkiintoista puhdetta, johon voi kuluttaa kymmeniä tai jopa satoja tunteja.
Nuolia polviin ja menoksi
Elder Scrolls V: Skyrim on edelleen hyvä peli. Se ei ole muuttunut merkittävästi huonommaksi seitsemässä vuodessa, mitä nyt graafinen loisto kalpenee nykynimikkeille. Mahdollisuus suunnata kookkaaseen mobiilimaailmaan on suorastaan kutkuttava.
Seikkailua ei pysty suorilta käsin suosittelemaan jo aiemmin pelanneille, mutta tarjolla ei ole monia syitä olla hyppäämättä matkaan. Taas jälleen kerran. Mikäli Skyrim ei ole entuudestaan tuttu, niin johan on! Nyt tutustumiseen olisi mainio tilaisuus.
