Niin mikä sarja?
Monster Energy Supercrossin ja MXGP-sarjan motocrossin ero on pääasiassa radoissa ja kilpatavassa. Supercrossia ajetaan stadioneille käsin tehdyissä hyppyri- ja nyppyläviidakoissa, kun taas motocrossia päristellään ulkotilassa luonnollisemmilla alustoilla. Supercrossissa ajetaan myös kiinteä kierrosmäärä, kun taas moto-luokassa kahden kisan yhteistulokset ratkaisevat lopullisen voittajan.
MXGP on tarjonnut mollivoittoista kisaamista jo kolmen julkaisun verran. Virallisella lisenssillä varustettu Monster Energy Supercross – The Official Videogame jatkaa identtistä kaavaa. Sama pelimoottori hyrrää alla, eikä paketti tarjoa muutenkaan suuria yllätyksiä. Aidot stadikat, oikeat kilpakumppanit ja lisensoidut kalustot tuovat tunnelmaa, mutta itse pelaaminen ei kilpasarjan muutoksessa muutu mihinkään. Päristelymoodeja on valittavissa neljä, joista pääosassa on ura. Aloitteleva kuski valitsee itselleen tallin, sponsorin ja luokan: alkuun pääsee joko itäisestä tai läntisestä divisioonasta 250 kuutioisilla pyörillä. Kun molemmat on valloitettu, avautuu kuninkuusluokka 450cc:n kalustolla.
Lisäksi voi ajaa yksittäisen kisan taikka kauden, aikahaasteita sekä verkkomoninpeliä. Yrityksistä huolimatta nettistadioneilla ei kilpakumppaneita näkynyt ennen julkaisua, joten sen toteutuksesta on vaikea sanoa mitään. Kaikkia vaihtoehtoja vaivaa kuitenkin sama ongelma: hengettömyys.
Lähtöongelmia
Rapa roiskuu niin kuivalla kuin märällä kelillä. Unreal Enginen päälle rakennettu nimike näyttää nopeasti katsottuna hyvältä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa totuuden. Suttuiset tekstuurit, ajoittain pätkivä ruudunpäivitys ja staattinen ympäristö vesittävät tunnelmaa. Kura ei tartu kisakuskeihin, eikä yleisö taikka kisa-avustajat reagoi tapahtumiin millään tavalla. Suurin harmituksen aihe on tuiki tärkeän startin pätkiminen. Joka kerta kun lähtötelineet vapautuvat ja päästävät parikymmentä kuskia matkaan, pelimoottori kyykkää. Tämän johdosta ensimmäiseen mutkaan kannattaa tottua tulemaan viimeisenä.
Kisaaminen on sujuvaa mutta suhteellisen tylsää rälläämistä munattomien pärinäsaundien säestämänä. Äänipuolelta on syytä mainita myös kisan aikaiset, mitäänsanomattomat kitaratilutukset, joita tuntuu olevan tasan kaksi. Vaikeustasoa saa muokattua haluamallaan tavalla, joskin muutokset eivät liiemmin vaikuta helpohkoon ajotuntumaan. Kaatuilua tapahtuu huonojen laskeutumisten takia tai jos tekoälykuski karauttaa hyppyristä suoraan selkään. Pahimmat aivopierut saa onneksi kelaustoiminnolla peruttua, mutta silti kisaamisesta puuttuu fiilis.
Peruskisat kestävät viitisen kierrosta, realistisilla asetuksilla saa kruisailla alkukarsintojen lisäksi parikymmentä kiekkaa. Kaudet kestävät vajaa kymmenen kisaa, joten alusta asti on tärkeää kilpailla kärkisijoista valloittaakseen kultapokaalin. Sponsorit muistuttavat some-tileillä menestyspaineista, jotka ovat ajoittain absurdeja. GoPro odotti ensimmäisellä 450-kaudellani jokaisesta kisasta voittoa. Voi sitä pettymysten määrää!
Varikon kautta kotiin
Pelaaja kerää kokemusta, jonka perusteella avataan hahmolleen Call of Duty -tyylisesti kosmeettisia parannuksia ja verkkopeleissä näkyviä embleemejä. Jokaisen kisan jälkeen kuullaan selostajalta samat analyysit ja hehkutukset, eikä tekemisessä tunnu olevan suurempaa tavoitetta. Kauden jälkeen alkaa aina toinen.
Milestone puskee eri moottoriurheilusarjoja ulos julmettua vauhtia. Monster Energy Supercross on periaatteessa MXGP-sarja uusilla kuoseilla. Sama kuin EA julkaisisi KHL-liigasta erillisenä jääkiekkopelinä. Monster Energy Supercross onkin keskiverto kuraralli, joka sopii lajin tosifaneille ja muuten vaan tasapaksuista peleistä pitäville. Suomalaisena toivoisin seuraavaksi studion iskevän kyntensä enduro-maailman haasteisiin.
