Nykyään useista menneiden aikojen suursuosikeista tehdään paranneltuja versioita, eivätkä edes vuosituhannen vaihteen roolipelit säästy. Beamdogin hampaisiin on päätynyt monia vanhoja klassikoita, ja heitä saamme kiittää (tai syyttää) supersuosittujen roolipelieeposten kuten Baldur's Gate -sarjan ja Icewind Dalen henkiin herättämisestä. Tällä kertaa vuorossa on Biowaren vuonna 2002 päivänvalon nähnyt Neverwinter Nights lisäosineen. Onnistuuko Beamdog tuomaan pelin nykypäivän pelaajien vaatimusten tasolle vai häpäisemään vanhan klassikon?
Ikikesän loputtomat yöt
Juonellisesti peli ei ole sieltä kirkkaimmasta päästä: Hirvittävä ruttotauti Wailing Death on iskenyt ylvääseen Neverwinterin kaupunkiin kylväen ympärilleen pelkoa ja kuolemaa. Epätoivoiset kaupungin johtajat kutsuvat kaikki halukkaat oppilaiksi sankariakatemiaan, josta valmistuessaan he voisivat auttaa taudin kukistamisessa. Sankarimme on tietenkin yksi parhaista oppilaista. Juuri kun hän on valmistumassa oppilaitoksesta, joukko naamioituja hahmoja hyökkää akatemiaan ja lahtaa suurimman osan paikallaolijoista, jättäen jälkeensä vain muutamia eloonjääneitä. Samassa rytäkässä ruton parantamista varten kerätyt erikoiset oliot livahtavat kaupungin kaduille. Pelaajan tehtäväksi jää etsiä nämä oudot olennot ja tuoda ne takaisin lääkkeen valmistusta varten.
Aivan ensimmäisenä on luodaan omaan pelityyliin sopiva hahmo. Valittava on kaikki perinteiset fantasiapohjaisista roolipeleistä tutut rodut sekä yksitoista eri perushahmoluokkaa, joita voi kokemuksen karttuessa yhdistellä haluamansa mukaan. Ensikertalaiselle hahmonluonti voi olla hieman vaativaa, sillä vaihtoehtoja on niin paljon, mutta tässä kohtaa avuksi rientää ”recommended”-nappi, jota painamalla peli valitsee optimaalisen luokan ja taidot. Pelatessa suurin osa ajasta käytetään teurastaen vihollisia eeppisen musiikin säestämänä, joten miekkaa taitavasti heiluttavalla hahmolla pääsee etenemään nopeasti ja sulavasti.
Tyrmiä ja lohikäärmeitä
Neverwinter Nightsissa on käytössä Dungeons & Dragonsin kolmannen laitoksen säännöt, joten taistelut ovat vuoropohjaisia ja hoituvat heittämällä näkymättömiä noppia taustalla. Tästä johtuen alemmilla tasoilla kahakat voivat tuntua hieman turhauttavilta ja pitkäkestoisilta, koska kukaan ei osu mihinkään. Halutessaan tilanteen saa pysäytettyä hetkeksi ja miettiä seuraavaa siirtoaan rauhassa. Sankariaan ohjataan WASD-näppäimillä tai klikkaamalla hiirellä hahmonsa haluamaan kohtaan. Kameramoodeja on valittavissa jopa kolme kappaletta, mutta jostakin syystä kuvakulma tuntuu aina olevan väärässä paikassa, jolloin siirtelemiseen tuhlautuu kallisarvoista aikaa.
Muista klassisista roolipeleistä poiketen Neverwinter Nightsissa ei kasata ympärilleen monen sankarin joukkiota, vaan seikkailussa edetään periaatteessa yksin. On kuitenkin mahdollista ja jopa suositeltavaa palkata itselleen apumies kuuden palkkasoturin joukosta. Jokaisella apurilla on erilaisia taitoja: Osa on erikoistunut taisteluun kun taas toiset loistavat pelaajan hengissä pitämisessä. Persoonattomat seuralaiset antavat sankarille myös pieniä tehtäviä, joita suorittamalla saa palkinnoiksi erilaisia esineitä. Valitettavasti kätyreitä ei pysty itse ohjaamaan, vaan heille saa annettua vain muutamia käskyjä, esimerkiksi avaamaan lukkoja tai seuraamaan pelaajaa. Tästä seuraa paljon kiroilua ja huutoa, sillä apurit ovat auttamattoman tyhmiä. Kaverit jäävät jumiin, tukkivat ovensuut, kävelevät suoraan ansoihin ja juoksevat muutenkin ihan mihin sattuu!
Kimppakivaa fantasiamaailmassa
Beamdogin mukaan Neverwinter Nights on uudistettu pelaajien ehdoilla. Koko kehityksen ajan mukana on ollut intohimoisia faneja, joiden mielipiteiden perusteella alkuperäisteokseen on tehty uudistuksia. Mitään uutta ei varsinaisesti ole lisätty ja suurimmat muutokset ovat graafisia: uutukainen tukee jopa 4k-resoluutiota. Tästä huolimatta peli ei näytä vieläkään kovin kauniilta. Hahmot ovat nykypäivän standardeilla melkoisen rumia, eikä maailmasta löydy yksityiskohtia etsimälläkään.
Kaivatut moninpeliserverit on tuotu takaisin, Aurora-kenttäeditoria on päivitetty ja sen käytöstä on tehty yksinkertaisempaa. Steam Workshopista onkin mahdollista ladata monenlaisia fanien tekemiä lisähärpäkkeitä, kuten vaikkapa asusteita, avatareja tai moduuleita. Osa fanien tuottamista lisäseikkailusta on todella korkealuokkaisia, ja ne kilpailevat laadultaan virallisten tuotosten kanssa.
Neverwinter Nights: Enhanced Edition ei paranna kovinkaan paljoa GOGissa myytävästä Diamond-versiosta, eikä se tarjoa vanhoille faneille mitään uutta. Beamdog ei siis onnistunut päivittämisessä täydellisesti mutta toisaalta ei pilannutkaan Neverwinterin taikaa liiallisilla muutoksilla. Diamond-version omistaville ei jää pieniä graafisia kohennuksia ja moninpelia parempia syitä ostaa uudempaa versiota. Jos taas ei ole koskaan pelannut Neverwinter Nightsia ja roolipelit ovat lähellä sydäntä, saa 20 euron hinnalla monta sataa tuntia pelattavaa. Toisaalta nykyään on tarjolla laadukkaampiakin vaihtoehtoja, kuten Pillars of Eternity -sarja.
