Rikas, rakas, kauppias, varas
Sympaattinen Will pitää pientä kauppaa Rynokan kaupungissa lähellä mystisiä luolastoja. Moni uhkarohkea seikkailija on menettänyt henkensä vaarallisissa sokkeloissa, mutta se ei estä uusia yrittäjiä. Kassa kilisee harvinaisten tarvikkeiden, aseiden ja esineiden ollessa kysyttyä kauppatavaraa ennen luolastoon sukeltamista. Päivisin sankari hoitaa putiikkiaan, mutta öisin hänkin haaveilee rikkauksista ja kunniasta. Moonlighter jakautuu kahteen osa-alueeseen: tavaran keräämiseen luolastoista ja sen myymiseen. Näillä kahdella toiminnalla on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Tasapainottelu ahneuden ja järkevyyden välillä määrittää onnistumisen. Vielä yksi huone -mentaliteetti on pelaajan pahin vihollinen. Vaikka reppu olisi jo rikkauksia pullollaan, seuraavan kulman takana odottavat kalleudet houkuttavat huomattavasti. Usein turha riski koituukin kohtaloksi, ja kuoleman korjatessa suurin osa kerätyistä tarvikkeista jää ikuisesti luolastoon. Välillä on vain järkevää nuolla haavansa kassakoneen ääressä, sillä pieni saalis lämmittää taskunpohjalla enemmän kuin hukkaan heitetty reissu.
Tarvikkeita ja resursseja on kymmeniä erilaisia. Jokaisella on oma hintansa riippuen tavaran harvinaisuudesta. Alkupuolella risut ja rautapalikat ovat muutaman kympin arvoisia, kun taas viimeisten luolien elektroniikkakomponentit maksavat tuhansia. Uuden esineen markkina-arvo on itse haettava asiakaskunnan elehdintää seuraten: hinnoittelu on mennyt kuralle, jos kyläläinen kantaa malmia tiskille kultakolikot silmissään. Päiväkirja pitää onneksi tarkkaa seurantaa onnistuneista ja virheellisistä myynneistä. Varsinkin alkuun erilaisten tuotteiden määrä saattaa tuntua musertavalta, kunnes hiljalleen myyntipuuhat menevät rutiinilla.
Aluksi hyllytilaa on vain muutamalle esineelle, mutta hiljalleen kauppapaikkaansa voi myös laajentaa ja ehostaa. Asiakaskäyttäytymistä saa ohjattua pienillä lisäasennuksilla, joiden jälkeen tippipurkki täytyy, jonotusajat lyhenevät ja ikävät varkaat vähenevät. Ryöstelijät ovat itse asiassa suhteellisen turha kiusa. Ostotoimia pitää koko ajan tarkkailla, ettei pitkäkyntisten taskuun eksy vaivalla hankittuja esineitä.
Luolamiesten mies
Luolia on neljä erilaista ja ne aukeavat yksi kerrallaan, kunhan edellinen on läpäisty. Luolastot ovat satunnaisgeneroituja, mutta muutamat asiat pysyvät aina samana. Tasoja on aina kolme per luola ja jokaisen lopussa odottaa haastava loppupomo. Lisäksi matkan varrelle osuu tasaiseen tahtiin energiaa antava elämänlähde. Ruudukoista muodostuva kartta rakentuu huone kerrallaan, kunnes reitti seuraavalle tasolle löytyy. Matkan varrella taistellaan monimuotoisten vihollisten, monstereiden ja verenhimoisten petojen puristuksessa. Palkinnoksi kaadetuista vihulaisista saa lootia. Reppuun mahtuu vain 20 erilaista nimikettä kerrallaan, joten mitä syvemmälle sokkelon syövereihin jatkaa matkaansa, sitä tarkemmin inventaariotaan saa puhdistaa. Esineitä pystyy muuttamaan rahaksi myös kesken reissun, mutta huomattavasti huonommalla hinnalla. Jos äveriääksi haluaa, on tuotteet tuotava myyntipöydälle asti.
Alku on roguelike-peleille tyypilliseen tapaan haastava. Heiveröinen pääsankari, kestävä vihollislaumat ja tehottomat aseet ovat kombinaatio, joka ei naurata. Varovaisen etenemisen kautta rahakirstu täytyy ja varustus paranee. Hahmolla voi olla samaan aikaan kaksi asetta sekä kypärä, haarniska sekä kengät. Näiden taso määrittää sankarin statsit. Elin- ja iskuvoimaa sekä suojausta pitää kasvattaa tasaiseen tahtiin, jos aikoo valloittaa viimeisenkin pomon. Pelkällä rahalla varustusta ei hommata, vaan luolastoista kannattaa haalia tarkalla silmällä tiettyjä rakennuspalikoita. Lisäksi paikallinen poppanainen myy energiajuomia ja loihtii miekkaan sekä kilpeen tehoa lisää vaihtokauppoja vastaan. Oman hahmon parantelu on kinkkisen alun jälkeen mukavaa puuhaa. Kannattaa kuitenkin varautua useisiin reissuihin tuntemattomiin tunneleihin, jotta seuraava lisävaruste irtoaa asesepän valikoimasta.
Osui ja upposi
Digital Sunin teos on omaperäinen yhdistelmä hektistä kamppailua ja leppoisaa kyläläiselämää. Parilla osa-alueella se kompuroi hieman. Kontrollit ovat asteen verran jäykät verrattuna esimerkiksi sulavaan Enter the Gungeoniin. Väistöliikkeenä toimiva kuperkeikka suuntautuu helposti väärin, eikä iskujakaan ole helpoin kohdentaa, koska huitoa voi vain pääilmansuuntiin. Lisäksi kenttien samankaltaisuus alkaa loppua kohden vaivata, vaikka niillä onkin eri teemat. Rogue Legacyssa kokemus eli alati vaihtuvan hahmon perusteella, mutta Moonlighterissa pelikerrat eivät eroa toisistaan kuin graafisesti.
Pienistä kauneusvirheistä huolimatta rohkean kauppiaan tarina on viihdyttävä, haastava ja ennen kaikkea miellyttävä tuttavuus. Alkutahmeuden jälkeen seikkailu kietoo mukaansa laajan asevaraston, yksinkertaisen mutta toimivan kauppajärjestelmän sekä selkeiden tavoitteiden ansiosta. Rokuelike-nimikkeistä pitäville värikäs Moonlighter on varma valinta, ja se tarjoaa viihdettä moneksi kesäillaksi.