Pähkäilevä ukkoshiiri
Detective Pikachu vie pelaajan Ryme Cityn sykkeeseen, jossa nuori Tim Goodman törmää tuttuun sähköhiirulaiseen. Tuttu Pokémon-sapluuna saa heti kättelyssä kyytiä, sillä jostain eriskummallisesta syystä vain protagonistina tallusteleva Tim ymmärtää Pikachun puhetta. Eipä aikaakaan, kun pojankoltiainen ja taskuhirviö huomaavat olevansa ratkottavan rikostapauksen äärellä. Matkan varrella ihmetellään niin helminauhan katoamista kuin kadonneen Harry-isän kohtaloakin.
Dekkariseikkailun eriskummallisin ja loppuun asti hämmentävä erikoisuus on Pikachu. Tekijätiimi Creatures Inc. on ottanut ronskeja vapauksia tutun hahmon kanssa. Siinä missä sarjojen ja pelien salamoiva jyrsijä tunnetaan yleensä ystävällisenä ja herttaisena matkaseuralaisena, mietintämyssyyn sonnustautunut Pikachu on näsäviisasteleva, sarkastinen sekä möreä-ääninen tallustelija. Tutkijakumppani toki avittaa tarvittaessa, mutta suurin osa dialogista huokuu ivailevaa ja jopa kyynistä tunnelmaa. Ratkaisu on yllättävä ja hauska, kunhan alkujärkytyksestä toipuu hetken maiskuttelun jälkeen.
Onneksi Pikachun höpöttelyt ovat kiinnostavia, sillä Detective Pikachun keskeisin pelimekaniikka on hahmojen kanssa jutustelu. Siinä missä Tim jauhaa läpyskänsä ihmisten kanssa, Pikachu kääntää muiden hirviöiden tarinat selkokielelle. Kun rikospaikalla majailevien tarinat on kuultu, simppeleinä alkavat mysteerit leviävät herkästi yllättäviinkin suuntiin. Tarinoiden monipuolisuus on varsin mukava piirre, sillä samalla se onnistuu kiertämään etenkin nuorille sopivien dekkarien kompastuskivenä olevan arvattavuuden.
Paljasta salaisuutesi pika-pikaa
Detective Pikachun ongelmat ovat teoksen yksinkertaisuudessa. Roimat kymmenen tuntia kestävä seikkailu ei tarjoa oikeastaan missään vaiheessa haastetta eikä yllättäviä jujuja. Reaktiotesteissä epäonnistumisesta seuraa uusi yritys, ja rikosvyyhdit paljastuvat kaikille jutustelemalla sekä ympäristöä tasaisin väliajoin klikkailemalla. Toisin kuin taskukonsolin muissa rikospähkinöissä, Pokémon-dekkari ei vaadi aivosolujen hyödyntämistä juuri nimeksikään. Ratkaisu toimii mukavana pikkupelattavana, mutta samalla se saa seikkailun hetkittäin tuntumaan laiskanpulskealta kliksuttelulta. Onneksi Pikachun karisma ja persoona kantavat tylsimpien hetkien yli.
Matkakumppani ei jää ainoaksi onnistumiseksi, sillä teoksen maailma on tehty taiten ja huolella. Metropolilta tuntuva Ryme City huokuu erilaisia ja Pokémon-maailmaan mainiosti iskostuvia tunnelmia. Otusten tuntemista ei vaadita pelin parissa viihtymiseen, sillä ympäristöt hyödyntävät hirviöitä varsin nokkelasti. Vaikka jatkuvat jutustelutuokiot kyllästyttävät pidemmän päälle, 3DS:n rautaa tehokkaasti hyödyntävien maisemien ihailu sykähdyttää loppuun asti.
Vaikka etsivä-Pikachu on erinomaisen hauska hahmo, seikkailu itsessään ei osu napakymppiin. Pokémon-maailman mainio hyödyntäminen ja komea ulosanti viihdyttävät aikansa, mutta teoksen mekaniikkojen yksinkertaisuus tylsistyttää kokonaisuuden parhaan terän. Interaktiivisia rikospähkinöitä kaipaavien kannattaa edelleen pysyä Phoenix Wrightin ja Professor Laytonin parissa. Tappion karvas kalkki ei kuitenkaan tee Pikachun seikkailusta huonoa pakettia. Kyynistynyt sähkörotta naurattaa sen verran makoisasti, että etenkin taskuhirviöiden fanit saavat eriskummallisesta jyrsijänäkemyksestä kelvollista hupia hyväksi aikaa. Harmi vain, että itse peli ei kyennyt nousemaan hahmon tasolle.
